Hyppää sisältöön

Hevonen pelasti äidin ja tyttären välit – "Emme pystyneet puhumaan mistään ilman dramaattista riitaa"

Sanni Lehtonurmi sai hevostoiminnasta apua vuorovaikutustilanteisiin sekä tunteiden hallintaan ja ilmaisuun.

Sanni Lehtonurmi ja Aava-hevonen. Kuva: Olli Koski/Yle

Kurikkalainen Sanni Lehtonurmi oli 12-vuotias, kun hänen perheensä ajautui haasteelliseen tilanteeseen. Sannin äiti Susanna, neljän lapsen yksinhuoltajaäiti, oli ajautunut jaksamisen viimeisille rajoille. Tilanteen seurauksena Sannin ja Susannan sukset olivat ristissä pahemman kerran.

– Me emme pystyneet puhumaan mistään normaalista asiasta ilman, että siitä tuli riitaa. Se meni heti huudoksi ja haukkumiseksi ihan pienistä arkipäivän jutuista. Jos toinen kysyi toiselta jotakin, niin se oli välittömästi sota käynnissä, muistelee Sanni.

Sanni Lehtonurmi hoitaa hevosta Toiskan tallilla. Kuva: Olli Koski/Yle

Apua hevostoiminnasta

Susanna ja Sanni saivat apua tilanteeseen lastensuojelun kautta. Avohuollon tukitoimenpiteenä Sannille etsittiin luontaisesti kiinnostavaa asiaa, jonka varjolla tyttö voisi harjoitella vuorovaikutustaitoja, omien tunteiden tunnistamista ja sanoittamista.

Sopivaa toimintaa löytyi Ilmajoelta lastensuojeluun erikoistuneesta Toiskasta. Sanni ryhtyi käymään hevostoiminnassa.

Hevostoiminta on lastensuojelun avopalvelu, jossa lapsi tai nuori saa tukea psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, työkaluna käytetään harjoitteita ja hevosia.

Esimerkiksi Sannin tapauksessa arjen dramaattisia tilanteita ja rauhattomuutta lähdettiin purkamaan yhdessä sosiaaliohjaaja ja tunnetaitovalmentaja Teea Ekolan avulla.

Sosiaaliohjaaja Teea Ekola seuraa hevosen hoitoa pilttuussa. Kuva: Olli Koski/Yle

Reilut kaksi vuotta hevostoimintaa

Teea näytti Sannille millaista on hevosen hyvä elämä ja samalla lähdettiin rakentamaan yhtymäkohtia Sannin omaan elämään. Hommat aloitettiin perusasioista, kuten tallin ja karsinoiden siivouksesta sekä hevosten ruokinnasta. Samalla tehtiin läsnäolo- ja kommunikaatioharjoituksia sekä käytiin keskustelua äidin kanssa toimimisesta.

Pikkuhiljaa Sanni sai ryhtyä ottamaan myös kontaktia hevoseen muun muassa harjaamalla eläintä. Seuraavaksi Sanni pääsi toimimaan hevosen kanssa maasta käsin ja lopulta jopa ratsastamaan.

– Me elimme täällä Sannin kanssa tunteita läpi ja aika paljon saimme tuotettu tunteita hevosten kanssa. Esimerkiksi Sannilla oli halu ratsastaa tiettyä hevosta, niin saatoimme vaihtaa suunnitelmaa siinä vaiheessa, kun Sanni tuli paikalle. Näin tuotimme Sannille pettymyksen. Elimme sitten täällä sen pettymyksen läpi, kertoo Teea Ekola.

Sanni Lehtonurmi vie hevosen ulos pilttuusta. Kuva: Olli Koski/Yle

Nyt arki pelaa

Nykyään Sanni pystyy kommunikoimaan äidin kanssa varsin hyvin. Myös täydellisyyden tavoittelu on hiipunut hiukan. Enää Sannin ei tarvitse olla kaikista paras kaikessa.

– Teean ja hevosen avustuksella opin arvostamaan äitiä Hän on aikuinen ja tietää asioista enemmän kuin minä. Äiti ei tee mitään kiusallaan, vaan hänellä on oikeasti jokin hyvä tarkoitusta asioille. Opin myös, että se ei aja kenenkään etua, jos rupean vaan huutamaan ja haukkumaan, Sanni summa oppimaansa.

– Me olemme oppineet kommunikoimaan rakentavammin. Sannin empatiakyky on lisääntynyt ja täydellisyyden tavoittelu on laantunut. Hän osaa arvioida myös omaa käytöstä ja keskittyminen on lisääntynyt. Meidän kotielämästä on tullut seesteisempää ja se on todellakin helpompaa sekä iloisempaa, toteaa Susanna.

Sannin ja Susanna-äidin välit ovat nykyään erittäin hyvät. Kuva: Olli Koski/Yle

Ensimmäinen suomalainen tutkimus menossa

Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnasta (siirryt toiseen palveluun) lapsi tai nuori saa tukea psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, työkaluna käytetään harjoitteita ja hevosia. Alaa on tutkittu Suomessa hyvin vähän.

Tällä hetkellä on menossa ensimmäinen erityispedagoginen tutkimus nimeltään Lessons Learned from Horses. Tutkimusta Helsingin yliopistoon tekee Ritva Mickelsson. Hänen on tarkoitus väitellä aiheesta tulevana keväänä.

Ulkomailta puolestaan löytyy runsaasti tutkimusta hevosavusteisesta toiminnasta. Varsinkin Yhdysvallat on kyseisen tieteenalan kärjessä. Tunnetuimpia hevosavusteisen toiminnan tutkijoita ovat Colorado State University, Denverin yliopiston Human-Animal Connection Center ja Prescott College.

– Alun perin on tutkittu hevosen vaikutusta fyysiseen kuntoutukseen. Sittemmin tutkimuskenttää on laajennettu kattamaan myös hevosen vaikutusta ihmisen kokonaisvaltaisemmalle hyvinvoinnille, kuten mielen hyvinvointi, esimerkkinä traumaperäiset vaikeudet. Uteliaisuus näitä hevosen hyvinvointivaikutuksia kohtaan on saanut aikaan erittäin runsaasti tutkimusta viimeisen kymmenen vuoden aikana, kertoo tohtorikoulutettava Ritva Mickelsson Helsingin yliopistosta.

Psykiatriasta hoitoa tukevaa toimintaa

Hevosavusteinen toiminta ei ole lääketieteellistä hoitoa. Nuorisopsykiatrian ylilääkäri Seppo Palomäki Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä kuitenkin kertoo, että hevostoiminta on tuttua ja kliinisiä kokemuksia löytyy. Ylilääkärin mielestä hevosavusteisesta toiminnasta voi olla apua esimerkiksi varsinaisen psykoterapiahoidon aloittamiseen.

– Viranomaisneuvottelussa, jossa seurataan nuoren kuntoutumista, niin siellä tulee usein tämä asia ilmi. Kun tilanne on rauhoittunut ja nuoren asiat ovat edistyneet, niin tulee ilmi, että hän on tiiviisti sitoutunut tällaiseen hevosavusteiseen toimintaan. Siitä voi vetää vain sellainen johtopäätöksen, että hevostoiminnasta on ollut hyötyä, vaikka lääketieteellistä näyttöä ei voi sanoa, toteaa Seppo Palomäki.

Sosiaaliohjaaja Teea Ekola ohjaa Sannin ja Aava-hevosen yhteistoimintaa. Kuva: Olli Koski/Yle

Nykyisin elämä raiteillaan

Tällä päivänä Sanni-tytöstä on kasvanut 17-vuotias nuori nainen, jonka elämä kulkee erinomaista rataa. Sanni opiskelee parhaillaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjausta.

Viikonloppuisin Sanni käy tallitöissä Toiskassa, jossa hän oli aiemmin asiakas. Äidin kanssa Sannilla on edelleen välillä vähän pientä kinaa, mutta keskustelu sujuu tuolloin hyvin erilaisella tavalla kuin ennen.

– Minun haave on, että minä pystyn joskus käyttämään hyväksi sitä, mitä minä olen täällä oppinut, toteaa Sanni.

.
.