Joka kymmenes kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalainen on yksinäinen – kännykkä saa yksinäisyyden tuntumaan entistä pahemmalta

Yksinäisiksi itsensä tuntevia lapsia on saman verran kuin aina ennenkin. Yksinäisiksi itsensä kokevat lapset ovat kuitenkin yksinäisempiä kuin koskaan. 

yksinäisyys
Nuori.
Esko Jämsä / AOP

Torstaina julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskysely 2017 (siirryt toiseen palveluun)selvitti, miten yksinäisiksi perusopetuksen neljäs- ja viidesluokkalaiset sekä kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset itsensä tuntevat.

Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila sanoo, että yksinäisten lasten määrä ei vuosien varrella ole juuri muuttunut. Lapset-tutkimushankkeessa on seurattu kahdeksanvuotiaiden yksinäisyyttä jo 24 vuoden ajan.

– Kahdeksanvuotiaista joka neljäs toivoo, että olisi enemmän ystäviä, 20 prosenttia sanoo olevansa joskus yksinäinen ja aina yksinäinen sanoo olevansa noin viisi prosenttia. Se on keskiarvo ja vaihtelee hiukan.

Kouluterveyskysely 2017 mukaan neljäs- ja viidesluokkalaisista kolme prosenttia kokee yksinäisyyttä, mutta kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista jo joka kymmenes kokee olevansa yksinäinen.

- Yksinäisyyttä esiintyy alaluokilla vähemmän ja se lisääntyy yläluokilla erityisesti tytöillä. Kaydeksannen ja yhdeksännen luokan tytöistä 13 prosenttia kokee olevansa yksinäisiä, pojista kuusi prosenttia, sanoo THL:n erikoistutkija Nina Halme.

Älypuhelin saa yksinäisyyden tuntumaan entistä pahemmalta

Kouluterveyskysely 2017 kertoo myös, mikä yksinäisyyttä lisää. Enemmän kuin joka viides ulkomaista syntyperää oleva kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalainen tunsi itsensä yksinäiseksi. Lähes joka neljäs, jolla on toimintarajoitteita kuten esimerkiksi jokin vamma, koki olevansa yksinäinen.

– Se voi olla tunne, että on yksin. Osalla se on väliaikaista. Se tiedetään jo aiemmista tutkimuksista, että jos yksinäisyys on alkanut lapsuudessa, se jatkuu useimmiten nuoruudessa aina aikuisuuteen asti, THL:n Halme sanoo.

Kasvatuspsykologi Niina Junttila sanoo, että kännyköiden viestisovellukset ja sosiaalinen media, ovat muuttaneet yksinäisyyttä. Jos ei ole koko ajan viestinvaihdossa, tuntee itsensä todella yksinäiseksi.

– Nyt on ihan eri asia kuin aikaisemmin. Yksinäisyys on nykyään isompi epäonnistuminen. Siitä tulee häpeä ja näkymättömyyden tunne.

Yksinäisyydestä kannattaa kysyä mieluummin turhaan kuin ei ollenkaan

Niina Junttila kannustaa ihmisiä auttamaan yksinäisiä. Tärkeintä olisi poistaa tabu, että yksinäisyys olisi häpeä. Ongelma on, että ihmiset pelkäävät mennä kysymään, onko toisella kaikki hyvin.

– Yksinäisyys alkaa ruokkia itse itseään ja pian alkaa itsekin uskoa olevansa yksinäinen. Lapsi saattaa alkaa ajatella, että olen yksinäinen ja tulen aina olemaan.

Joskus yksinäinen lapsi saattaa sanoa jopa vanhemmilleen, että kavereita on. Yksinäisyys on subjektiivista. Lapsesta voi tuntua, että hän on yksinäisempi koulussa, jossa ympärillä on ihmisiä kuin kotona, jossa ei ole ketään.

– On ahdistavaa, jos kaikki näkyy yksinäisyyden silmälasien läpi. Yksinäisyys voi hallita koko ajan ajatuksia. Alkaa nähdä vain ikäviä asioita. Esimerkiksi välitunnilla lapsi saattaa ajatella, että nuo nauravat minulle ja pilkkaavat, vaikka he nauravat vain jollekin hauskalle jutulle, Junttila sanoo.

Kotona voi olla todella yksinäistä, vaikkei yksin kotona olisikaan. Usein vanhemmat tuijottavat kännyköitään, eikä lapsen tunteita muisteta huomioida.

Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila toivoo, että kotona kysyttäisiin suoraan, onko lapsi yksinäinen.

– Onko parempi, että huolestutaan turhaan kuin ettei huolestuta lainkaan? Yksinäisyys ei ole tabu ja siihen saa apua. Olen sitä mieltä, että vähän ehkä turhaankin voitaisiin yksinäisyydestä nyt huolestua.