Koe uusi yle.fi

Kakkapussit ja kamerat apuna, kun valkohäntäpeurojen määrästä yritetään ottaa selvää

1930-luvulla Suomeen tuotu valkohäntäpeura viihtyy ja voi hyvin. Kannan määrästä on olemassa enemmän tietoa kuin arvaus, mutta nyt tarvitaan täsmällistä tietoa tärkeästä riistaeläimestä.

peurat
Peuroja riistakamaroiden kuvissa
Riistakameroiden sopivuutta kannanarviointiin tutkitaan Turun yliopistossa. Kuvakooste riistakamerakuvista tehty Ylessä.Turun yliopisto / Yle

Suomen valkohäntäpeurakanta on tällä hetkellä lähes 80 000 yksilöä virallisen tiedon eli Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan. Luku on paljon enemmän kuin arvaus, mutta kannanseuranta ei ole vielä kunnossa. Taustalla on kuitenkin paljon tietoja.

– Meillä on kannanarviointimalli. Siinä otetaan huomioon metsästäjien ilmoitukset jahtikauden jälkeen, kuolleisuudesta myös kolaritilastot ja suurpedoista lähinnä ilvesten lukumäärä, sanoo peuroihin erikoistunut tutkija Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta.

Kannan lukumäärä on vain yksi tieto. On oleellista tietää populaation rakenne ja valkohäntäpeuraporukoiden lisääntyvyys.

– Tuottoarvion perustana on vanhoja, noin kymmenen vuotta sitten kerättyjä havaintoja Satakunnan seuranta-alueelta. Se on ollut suhteellisen pätevä.

Metsästäjien kokous Salpakeitaalla
Loimaan seudulla on valkohäntäpeuran tutkimusalue. Jenni Poutanen, Eerojuhani Laine ja Jyrki Pusenius esittelevät kannaseurantasuunnitelmia metsästäjille Salpakeitaan majalla.Jari Hakkarainen / Yle

– Hirvellä on toimiva kannanseurantajärjestelmä. Tavoitteena on saada samanlainen aikaan valkohäntäpeuroille. Nyt tutkitaan vaihtoehtoisia menetelmiä, joilla pystytään kalibroimaan ja tekemään havaintoaineistojen virhearviointeja.

Kamerat ja DNA vertailussa

Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä biologi Jenni Poutanen ulkoiluttaa riistakameroita nyt jo toista kertaa Loimaan tunnetusti rikkailla peuraseuduilla.

Tutkimusmetsikkö on kooltaan noin 1,5 x 1,5 kilometriä. Viime syksynä 36 kameraan tarttui 13 000 kuvaa, joista 5 000 oli valkohäntäpeuroja.

– Sieltä tulee hauskoja kuvia, kun ne tutkivat kameroita ja katselevat ja haistelevat. Viime vuonna joku peurapukki kokeili sarviaankin kameraan, Jenni Poutanen sanoo.

Tavoitteena on arvioida, miten monta riistakameraa tarvittaisiin valkohäntäpeuran luotettavaan kannanarviointiin, jos esimerkiksi metsästäjät alkaisivat kuvaamaan omilla kameroillaan kantoja.

Sieltä tulee hauskoja kuvia, kun ne tutkivat kameroita ja katselevat ja haistelevat. Joku peurapukki kokeili sarviaankin kameraan.

Jenni Poutanen

Maastossa liikutaan myös kakkapussien kanssa. Peurojen ulosteet pakastetaan ja niiden DNA selvitetään myöhemmin.

– DNA:n perusteella saatava tiheysarvio on paljon tarkempi, koska jokainen yksilö voidaan laskea, ja nähdä missä se on liikkunut. Kameran kuvista voidaan sarvien perusteella tunnistaa pukit, mutta lehmät ja vasat eivät erotu yksilöinä.

– DNA-tietojen avulla voidaan myös arvioida miten tarkka kameroiden perusteella tehtävä arvio on, Jenni Poutanen kertoo.

Jenni Poutanen, biologi (Turun Yliopisto)
Jenni Poutanen ei ole kyllästynyt peurakuviin.Jari Hakkarainen / Yle

Valkohäntäpeurapolitiikalle tehdään työkalu

Suomen riistakeskuksen suunnittelija Eerojuhani Laine muistuttaa, että valkohäntäpeura on Suomen toiseksi tärkein riistaeläin. Tiheimmillä esiintymisalueillaan lounaisessa Suomessa se on tärkein metsästettävä.

Valkohäntäpeuran havaintokorttia kokeillaan Loimaalla samalla, kun tutkitaan ja vertaillaan uusia menetelmiä.

– Tavoitteena on luoda koko valkohäntäpeuran levinneisyysalueelle luotettava seurantajärjestelmä.

Kannanseurantajärjestelmä on edellytys toimenpideohjelmalle, eli paperille, jossa päätetään siitä, kuinka paljon valkohäntäpeuroja maahan mahtuu. Valkohäntäpeurapolitiikka tarvitsee työkalun.

– Sitten kun määrittelemme tavoitteita, pystymme paremmin perustelemaan eri sidosryhmille: maanomistajille, liikenteelle ja muille asianosaisille, missä mennään ja mihin pyritään, Eerojuhani Laine sanoo.

Laivan tuoma valkohäntäpeura on lisääntynyt Suomessa hyvin yli 70 vuotta lämpimien talvien, ruokinnan ja suurpetojen vähyyden takia. Onhan se jo korkea selvittää miten hyvin alun perin Minnesotan amerikansuomalaisten lahjoittama, Laukon kartanon maille Vesilahteen sijoitettu laji, on kantanut hedelmää.