"Tätä ystäväämme ei ole mämmitelty yltäkylläisyydellä ja herkullisella ruoalla" – Topeliuksen Maamme kirjaa on luettu liki yhtä paljon kuin Raamattua

Zacharias Topeliuksen tie rintakuvaksi kansakunnan kaapin päälle kulki lempeyden ja tarinankerronnan kautta. Yle vierailee sarjassaan Maamme kirjan maisemissa.

Zachris Topelius
Zacharias Topelius
Zacharias TopeliusMuseovirasto

Sakari, Zachris, Zacharias. Pelkkä Topeliuksen nimen tapailu saa nykyihmisen hämilleen. Moni suomalainen muistaa Topeliuksen satusetänä ja kirjailijana, mutta harva tulee ajatelleeksi edes sitä, että suomalaisen kirjallisuuden suurmies kirjoitti kaikki tekstinsä ruotsiksi.

Yle on tehnyt itsenäisyyden 100-vuotisjuhlintaan liittyvän juttusarjan Sakari Topeliuksen Suomi-kuvasta.Radio- ja nettijuttusarja tutkii miltä osin Topeliuksen Maamme kirjassa kuvaama Suomi on olemassa ja mitä puolestaan on tullut tilalle.

Kuka siis oli Zacharias Topelius, tuo moniniminen kulttuurivaikuttaja? Kerrataanpa:

Zacharias Topelius syntyi 1818 Uusikaarlepyyssä sivistysperheeseen. Topeliuksen isä, Zacharias Topelius vanhempi, oli lääkäri ja kansanrunouden kerääjä. Hänen äitinsä oli vauras ja sivistynyt kauppiaantytär ja isoisä Mikael Toppelius tunnettiin kirkkomaalauksistaan.

Suomen suuriruhtinaskunta eli ja kehittyi Venäjän kainalossa hiljalleen kohti tulevia mullistuksia teollisuudessa, taloudessa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Ne olivat edessä vuosisadan loppupuolella.

Abiturientti heitteli lumipalloja ja ryypiskeli totia

Zacharias junior lähetettiin ensin kouluun Ouluun. Ylioppilastutkinnon suorittamiseen vallaton opiskelija sai apua kaunopuheisuuden dosentilta Johan Ludvig Runebergilta Helsingissä.

Runeberg ymmärsi, että nuoren suojatin oli saatava tutustua pääkaupunkiin. Topeliuksen tiedetäänkin siemailleen totia kahviloissa ja heitelleen ohikulkijoita lumipalloilla.

Lukeminen ja kirjoittaminen kuitenkin maistuivat nekin. Topeliusta olikin jo lapsena varoiteltu liiallisen lukemisen vaaroista. Zachariakselle kelpasivat niin klassisen sivistyksen kulmakivet kuin uusi populaari proosakin. Lukemisharrastus siivitti Cum lauden arvoisiin ylioppilaspapereihin ja tasoitti tien yliopisto-opintoihin. Tavoitteena oli aluksi lääkärin ammatti.

Opiskelija-Topelius heittäytyi Helsingin yliopistossa eli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa osakuntatoimintaan. Hän tuli pian tunnetuksi puhujana, keskustelijana, opiskelijalehden toimittajana ja lauluseuran toisena tenorina.

Topeliuksesta olisi saattanut kehkeytyä sivistynyt lääkärismies ellei nuorta miestä ei olisi tempaissut mukaansa aivan toisenlainen ura. Topelius nimittäin palkattiin toimittajaksi Helsingfors Tidningar -nimiseen kevyehköön julkaisuun.

Topelius alkoi käyttää itsestään nimeä Zachris erottuakseen isästään. Sakari-nimen hänelle antoivat lukijat. Nimi sopi paremmin suomenkielisen yleisön suuhun.

Lehdessä Topelius sai vapaat kädet ja hän ryhtyikin heti uudistamaan toimittajan työtä. Hän tuli pian tunnetuksi tavastaan kirjoittaa pakinoivaan sävyyn. Topelius sekoitti fiktiota ja faktaa, hankki tietoa ja valisti. Se oli uutta lehdessä, joka oli ennen lähinnä referoinut ulkomaisia julkaisuja. Topelius harjoitti myös tutkivaa journalismia. Hän paljasti vääryyksiä ja kertoi muun muassa köyhien asuinoloista. Lehden levikki nousi huomattavasti.

Välskäri valloittaa suomalaiset

Kaikkein suosituinta Topelius-tuotantoa lehdessä olivat jatkokertomukset. Niistä tunnetuin on Suomen historiaa ja yhteiskuntaluokkien välistä ristiriitaa kuvaava Fältskärns berättelser eli Välskärin kertomuksia. Se alkoi ilmestyä lehdessä 1851 ja julkaistiin myöhemmin kirjasarjana.

Elävä arkisto: Viisitoista lauantaita Välskärin kertomuksia – klassikko taipui kuunnelmasarjaksi 1974

Topeliuksen tyyli kirjoittaa lehtijuttuja ja jatkokertomuksia valloitti yhä lisääntyvän naislukijakunnan. Heidän lisäkseen Topelius halusi kirjoittaa myös lapsille. Zacharias Topelius halusi tuoda suomalaiseen kasvatustyöhön myönteisyyttä ja reippautta. Lukemista lapsille kokoelmassa olivat muun muassa klassikoiksi muodostuneet sadut Koivu ja tähti sekä Adalmiinan helmi. Vaikka Topelius itse oli ruotsinkielisen sivistyneistön edustaja, hän kannusti äitejä puhumaan ja lukemaan lapsilleen suomea. Hän uskoi, että Suomi muuttuu hiljalleen suomenkieliseksi.

Maamme kirjan nimi putkahti kuin puolukka ämpäriin

Maamme kirjan kirjoittaja oli jo kokenut yliopistomies, Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professori. Vuonna 1847 historiasta tohtoriksi väitelleen Topeliuksen yliopistoura käynnistyi takkuillen. Virkaa Helsingin yliopistosta ei tahtonut löytyä vaikutusvaltaisista ystävistä huolimatta, joten Topelius haki ja nimitettiin historian lehtoriksi Vasa gymnasiumiin. Muutto syrjäiseen Vaasaan veti kirjallisuusmiehen mielen mustaksi ja Helsingin kulttuuripiireissä surtiin yhtä paljon.

Lopulta Zachris Topelius sai professori Fredrik Cygnaeuksen ja ministerivaltiosihteeri Alexander Armfeltin myötävaikutuksella ylimääräisen historian professuurin.

Maamme kirjan kansi
Wikimedia Commons

Maamme kirja syntyi kansakoululaitoksen tarpeisiin. Boken om Vårt land käsitteli Suomen maakuntia, kuvailee kansaa, luontoa ja maan historiaa. Teosta käytettiin Suomen kouluissa 1940-luvulle asti. Kirja muokkasi lukuisten sukupolvien käsitystä Suomesta. Kirjassa painotettiin työtä ja sen merkitystä. Maa ja ilmasto ovat ankarat, mutta työllä nekin selätetään. Suomen talous oli kasvussa ja kehitys nopeaa, vaikka kansaa heikensi suurten nälkävuosien painolasti.

Kirja kannusti ihmisiä palvelemaan maata, jonka jumala oli heille armollisuudessaan antanut. Historian professori Matti Klinge kertoo Yleisradion haastattelussa, että sama opettavainen ja uskonnollinen sävy oli läsnä jo Välskärin kertomuksissa.

Runeberg oli omissa teksteissään luonut suomalaisen kansallisuustunteen ja Topelius halusi välittää tämän saman isänmaallisuuden käsitteen koululaisten kautta koko kansalle.

Tiukat deadlinet eivät painaneet professori Topeliusta. Hän kirjoitti Maamme kirjaa kaikkiaan 19 vuoden ajan. Käsikirjoitusta suunniteltiin, korjailtiin ja pantiin hetkeksi lepäämään, korjailtiin taas. Kirjan nimen Topelius kertoo löytäneensä vaellusretkellä, kuin puolukan metsästä.

Kirjasta tuli lopulta Suomen luetuin kirja heti Raamatun jälkeen.

Kesäpäivä Kangasalla herkistää yhä

Vielä Maamme kirjaa tunnetuimpia ovat Topeliuksen runot, joista osa on käännetty suomeksi ja sävelletty lauluiksi. Varpunen jouluaamuna, En etsi valtaa loistoa, Sylvian joululaulu ja Kesäpäivä Kangasalla ovat yhä suomalaisten rakastamia. Niistä hehkuu Topeliuksen isänmaallisuuden ja uskonnollisuuden rinnalla elättämä luonnonsuojelun ja lempeyden aate. Zacharias Topelius arvosteli koko uransa ajan rahavaltaa, tuhlailevia elämäntapoja ja liiallista individualismia. Ajatusmaailma tulee läpi niin kertomuksissa, lauluissa kuin näytelmissäkin.

Vuonna 1898 kuollut Zacharias Topelius oli arvostettu valtioneuvos, jolle pystytettiin useita muistomerkkejä, ja jonka mukaan nimettiin katuja. Topelius on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Jutussa on käytetty lähteenä muun muassa SKS:n Kansallisbiografiaa, Helsingin yliopiston 375 humanistia -nettijulkaisua, Wikipediaa ja Kielikellon juttua: Suomenmaan kielet – Maamme kirjan asenteita

_Yle on tehnyt itsenäisyyden 100-vuotisjuhlintaan liittyvän juttusarjan Sakari Topeliuksen Suomi-kuvasta.Radio- ja nettijuttusarja tutkii miltä osin Topeliuksen Maamme kirjassa kuvaama Suomi on olemassa ja mitä puolestaan on tullut tilalle. Sarja alkaa iltapäivällä Ylen Ajantasa-ohjelmassa ja on luettavissa myös Kulttuuricocktailissa. _