Uusperheen äiti rakastaa ilman takuita vastarakkaudesta: "Minua ei tarvitse tulla katsomaan vanhainkotiin"

Saako äitipuoli kaivata toisten lapsia tai toivoa suhteen lapsiin jatkuvan eron jälkeen? Kahdesti uusperheen äidiksi päätynyt Mervi ei kadu valintojaan, mutta sanoo bonusäidin osan olevan raadollinen.

tunteet
Äiti lapsi sylissään valoisaa ikkunaa vasten kuvattuna
Vanhempien lisäksi tarvitaan muitakin henkilöitä lapsen kasvattamiseen ja hyvinvoinnin turvaamiseen, sanoo asiantuntija.Derrick Frilund / Yle

Janakkala– Olen velvollinen rakastamaan lapsia sellaisena kuin he ovat, mutta heillä ei ole samaa velvoitetta minua kohtaan. Minua ei tarvitse tulla katsomaan vanhainkotiin, ja se ajatus on hyväksyttävä, sanoo Janakkalan Tervakoskella asuva Mervi Männikkö.

Männikön kahdessa liitossa lapset ovat tulleet miesten puolelta. Ensimmäisessä liitossa nuoren Mervin elämään liittyi viikonloppuisin lentomatkan päässä asuva 7-vuotias tyttö.

Minun sydämessäni on hänelle aina paikka, mutta onko minulla paikkaa lapsen sydämessä

Mervi Männistö

– Tilanne oli tietysti jännittävä, mutta lapsen välittömyys sai molemminpuoliset lämpimät tunteet heräämään luonnollisesti. Lapsella oli tavallaan "lupa" tykätä minusta.

Ensimmäinen uusperheliitto oli pitkä ja päättyi eroon vasta, kun tyttö itsenäistyi muutenkin. Suhde aikuistuvaan nuoreen naiseen pysyi kuitenkin, osin kiitos sosiaalisen median.

– Minun sydämessäni on aina hänelle paikka, mutta onko minulla paikkaa lapsen sydämessä – en tiedä, pohtii Männikkö.

Bonusvanhemman monet roolit

Mervi Männikkö kertoo ohjenuoran, joka on auttanut häntä liitoissaan. Se kuuluu: sinun on hyväksyttävä lapset sataprosenttisesti, mutta et voi olettaa lasten hyväksyvän sinua täysin koskaan.

– Lasta ei saa asettaa tilanteeseen, jossa uudesta ihmisestä olisi pakko tykätä. Se auttaa myös aikuista ymmärtämään lapsen reaktioita.

Bonusvanhempi, äitipuoli, varaisä, extra-aikuinen – uusperheissä aikuisella voi olla monta nimeä.

Silmälasipäinen nainen kuvattuna kirjahyllyn edessä
Mervi Männikkö ei ole kokenut olevansa varaäiti, vaan turvallinen aikuinen.Mervi Männistön kotialbumi

Nimeäminen kertoo, kuinka uusperheissä on paljon ihmissuhteita. Uusperheen vanhemmalla on velvollisuuksia ja neuvojia riittää useasta suunnasta.

Mervi Männikön mielestä tärkeintä on, että uusperheen aikuiset ovat samalla puolella. Bonusvanhemman alta ei saa vetää mattoa alta. Kun ei ole jäätelöpäivä, niin ei ole jäätelöpäivä.

– En ole kokenut olevani mikään varaäiti, koska kaikilla lapsilla on äiti, mutta ehkä turvallinen aikuinen. Bonusäidillä on omia näkemyksiä ja kiinnostuksen kohteita, joista lapsikin voi ammentaa. Se ei vie lapselta mitään pois, pohtii Mervi Männikkö.

Toisella kierroksella viisastuu

Toisessa uusperheliitossaan Mervi Männikkö huomasi, että perheenjäsenenä ollaan keskellä, mutta kuitenkin sivussa.

Ensimmäisessä liitossa muodostimme tytön kanssa tiiviin kaksikon isän matkustaessa paljon.

Mervi Männistö

– Ensimmäisessä liitossa muodostimme tytön kanssa tiiviin kaksikon isän ollessa paljon töissä. Heijastelin liikaa omia lapsuudenkokemuksiani ja olin liikaa lapsen ja isän välissä.

Niinpä Männikkö otti opiksi ja jättäytyi toisessa liitossaan tietoisesti taka-alalle, eikä asettunut välikädeksi isän ja tyttöjen selvitellessä omia asioitaan.

Kotoa siivilleen muuttavat nuoret herättävät huolta ja kaipausta myös bonusäidin mielessä.

– Olen oppinut kaikilta tytöiltä ihan valtavasti. Olisin ontto ilman näitä kokemuksia. Olen päässyt katsomaan kolmen nuoren naisen elämää ja nähnyt kuinka lahjakkaita ja älykkäitä nuoria he ovat, Mervi Männistö liikuttuu.