Toimittajalta: Zapad 2017 – Toimittajan suurimmaksi uhaksi koitui vaakatasossa satanut vesi

Venäjän ja Valko-Venäjän suurasotaharjoitus on kääntymässä loppusuoralle. Toimittajan kestävyyttä harjoituksen seuraamisessa koettelevat salaiset aikataulut, loputtomat nimenhuudot ja vaakasuoraan satava vesi.

Venäjä
Venäjän puolustusministeriön lehdistömatkalla on satakunta osanottajaa.
Venäjän puolustusministeriön lehdistömatkalla on satakunta osanottajaa.Marjo Näkki / Yle

LugaJoskus pitäisi varoa mitä toivoo, koska se voi toteutua. Kuten halu päästä seuraamaan jo kuukausia kohuttua Venäjän ja Valko-Venäjän yhteistä suursotaharjoitusta Zapad 2017:a.

Kesällä, reilusti ennen Moskovan kirjeenvaihtajuuteni alkua, Ylen moskovalainen sihteeri Nadja alkoi tiedustella Venäjän puolustusministeriöstä, pääsisikö media seuraamaan suursotaharjoitusta.

Ylen kirjeenvaihtaja Marjo Näkki ja kuvaaja Grigori Vorobjov.
Ylen kirjeenvaihtaja Marjo Näkki ja kuvaaja Grigori Vorobjov.Marjo Näkki / Yle

Ei tietoa, ei tiedetä, katsotaan sitten, mitään ei voi luvata. Vastausten kirjoa yhdisti vain niiden kielteisyys.

Kutsu lehdistömatkalle saapui sitten viimein viikkoa ennen itse reissua, sopivasti myöhään perjantai-iltana. Akkreditointi, toimittajien ilmoittautumien tapahtumaan, sulkeutui sunnuntaina puoliltapäivin.

Äkkiseltään olisi voinut arvella, että ehkä puolustusministeriö haluaa karsia mahdollisten osanottajien määrää mahdollisimman epäsopivalla ilmoittautumisaikataululla, mutta kokeneemmat kollegat vakuuttivat, että näin tämä täällä Venäjänmaalla tyypillisesti toimii. Ei tällaisia arkena hoideta.

Matka sotaharjoitukseen alkoi Venäjän puolustusministeriön edestä – runsasta tuntia myöhemmin sovitusta. Matka lentokentälle taittui komeasti sotilaspoliisisaattueessa pillit viheltäen.

sotilasajoneuvoja, panssarivaunuja
Marjo Näkki / Yle

Lento Moskovasta Pietariin lähti Tškalovskin sotilaslentokentältä ja saapui pietarilaiselle sotilaslentokentälle kaupungin luoteispuolelle. Linjaa operoi puolustusministeriön kone tyyppiä Tupolev 154, ja ensimmäiseen luokkaan ei saanut istua. Sinne hakeutuivat toimittajia sotilaallisemmat hahmot.

Tsaarien suosimalle metsästyspaikkakunnalle Hatsinaan saavuimme yhdentoista maissa bussikyydillä, jälleen saattueessa. Tähän mennessä olin oppinut huutamaan itsevarman "Sdjes – Täällä!", kun puolustusministeriön tiedottaja kaivoi jälleen nimilistansa esille ja kysyi Njakki Karoliinan olemassaolosta.

Hastinaan majoittuminen oli yllätys – kuten kaikki muutkin suorituskohteet päälinjoja eli Leningradin oblastia ja Kaliningradia lukuun ottamatta. Venäjällä puolustusministeriöllä ei ole tapana jaella – tai kertoa ohjelmasta mitään ennakkoon – tai sen aikana.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti Lugaa eli Ylälaukaata. Valmiudessa piti olla kello puoli kahdeksalta, Hatsina jäi taakse yhdeksän aikaan. Aloin huomata, että myös puolustusministeriön ja asevoimien aikakäsitys on Venäjällä venyvä.

Ylä-Laukaassa harjoitusta seurasivat ulkomaiset puolustusasiamiehet.
Lugassa eli Ylä-Laukaassa harjoitusta seurasivat ulkomaiset puolustusasiamiehet.Marjo Näkki / Yle

Lugan varuskunta- ja tukikohta-alueelle saapumisen huomasi siitä, että kännykkä lakkasi toimimasta. Ehkä tämä oli sattumaa, tai sitten ei. Olimme kuitenkin saapuneet keskelle huomattavaa Venäjän asevoimien harjoittelualuetta ja Iskander-ohjusjärjestelmien kotia.

Turvatarkastuksen virkaa toimitti paikalle ajettu pakettiauto, jonka sisällä oli läpivalaisulaite. Viereisessä teltassa käveltiin metallinpaljastimen läpi – metsästä metsään.

Alkoi sataa – eikä se sitten loppunutkaan. Saavuimme lehdistölle tarkoitettuun telttakylään. Lehdistöteltan sivupöydällä oli pitkä rivi voileipiä, piirakoita sekä kuumaa juotavaa. Alkoi odottelu. Kello yhdeksi ilmoitettu sotaharjoitusten alkuaika venyi ensin puoli kahteen, sitten kahteen.

Yhtäkkiä alkoi korvia huumaava helikopterien melu, teltan kankaat nousivat ilmaan. Joku laskeutui aivan viereen. Meidät toimittajat usutettiin siksi aikaa telttoihin ja kiellettiin kuvaamasta.

Huomasin, että Venäjän puolustusministeriön ja asevoimien lisäksi myös maan presidentin aikakäsitys oli venyvä.

Kuvassa Venäjän presidentti Vladimir Putin katsoo kiikareilla Zapad 2017 -sotaharjoitusta Lugassa Pietarin eteläpuolella. Taustalla puolustusministeri Sergei Shoigu.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ja puolustusministeri Sergei Shoigu seurasivat sotaharjoitusta Lugassa Pietarin eteläpuolella. Mikhail Klimentje / EPA-EFE/ SPUTNIK/ KREMLIN POOL

Sitten alkoi juoksu. Kunniavieraat paikalla, myös media voitaisiin laskea vapauteen – tai tiukasti valvottuihin karsinoihin. Kirjoittavat toimittajat katsomoon, kameramiehet sen viereen. Puolet oikealle, puolet vasemmalle harjoitusalueen laidalle.

Ulkomaiset puolustusasiamiehet päivystivät samanlaisessa katsomossa samassa sateessa, joka vain yltyi.

*Näytös alkoi. *Korvia huumaavia pamauksia, ohjuksia, tykistötulta, vyöryvät panssarivaunut. Ilma täyttyi kitkerästä savusta. Hävittäjät lensivät, mutta niitä ei nähnyt. Sade oli päättänyt esittää ilmojen herruudesta oman näkemyksensä.

Sade yltyi entisestään ja kääntyi vaakatasoon. Piti tarkistaa oliko se sittenkin rakeita. Ei ollut, mutta yksi pisara riitti kastelemaan housun takamuksen. Toimittajat yrittivät ratkaista tilannetta luovasti. Yhdellä jos toisellakin oli muovipussi päässä, kameran päällä, jaloissa. Sateensuojat vääntyivät nurinniskoin, kuorivaatteet antoivat periksi.

Kuvassa tulitetaan lavetilta Zapad 2017 -harjoituksessa Lugassa Pietarin eteläpuolella.
Konstantin Alysh / EPA-EFE

*Näytös päättyi, sotilaat myhäilivät. *Odottelu alkoi taas. Kunniavieraat nauttivat ilmeisesti lounaan, kiittelivät toisiaan. Me toimittajat palelimme kaatosateessa ja hermoilimme juttujen tekoa.

Viimein helikopterien lavat alkoivat taas pyöriä ja kopteri nousi ilmaan. Toimittajat päästettiin takaisin telttakylään. Voileipiä ja piirakoita oli tuotu lisää, kuumaa vettä keitetty valmiiksi. Mokkula takasi nettiyhteyden. Ja viimein se sadekin päättyi.

Huomenna matka jatkuu Kaliningradiin.