"Tositilanteessa osa varmasti käristyy sinne" – Hevonen voi panikoida, vaikka sitä yritettäisiin pelastaa

Tulipalo hevostallilla on haastava tilanne palomiehille. Savussa ja pimeässä hevonen saattaa mielummin jäädä palamaan kuin lähteä oudon hahmon mukaan.

pelastustoiminta
Palomies taluttaa hevosta.
Hevosen kohtaaminen voi olla usealle palomiehelle uusi asia, eikä hevonen itsekään välttämättä selviä säikähtämättä palovarustuksessa saapuvasta palomiehestä.Kimmo Hiltunen / Yle

SotkamoVuokatin Ratsastuskoulun pihalla on paloauto, vaikka savua ei näy missään. Sisällä tallin yrittäjänä viisi vuotta toiminut Pauliina Räisänen ohjeistaa palomiehiä, miten karsinat avataan ja kertoo tallin pelastussuunnitelmasta.

Karsinoista pilkistävät uteliaat turvat, kun sisälle astelee neljän palomiehen ryhmä.

Kyseessä on Kainuun pelastuslaitoksen Sotkamon toimipisteen eläinpelastusharjoitukset. Tämän päivän kurssin aiheena on hevosten käsittely.

Palomies kohtaa hevosen

Pauliina Räisänen jatkaa ohjeistustaan näyttämällä, miten hevoselle asetetaan suitset. Palomiehet käyvät vuorotellen harjoittelemassa, eikä suurempia ongelmia tule vastaan ainakaan ensikohtaamisessa.

– Tähän harjoitukseen on valittu tallin rauhallisimpia hevosia, jotka eivät välttämättä säikähdä varustuksessa kulkevia palomiehiä. Todellisuudessa tilanne olisi todennäköisesti hyvin erilainen, Räisänen kertoo.

Kainuun pelastuslaitos harjoittelee hevosten käsittelyä Vuokatissa.
Hevonen reagoi pieniinkin muutoksiin elinympäristössään. Täydessä palovarustuksessa lähestyvä palomies voi olla sille suoraan pahimmasta painajaisesta.Kimmo Hiltunen / Yle

Palomiehillä on harvemmin kokemusta hevosista, saati sitten niiden käsittelystä.

– Harjoituksissa on turha lietsoa paniikkia kumpaankaan suuntaan. Paniikki ehtii tulla ihan riittävästi oikeassa tilanteessa päälle, Räisänen naurahtaa.

Nyt tilanne on todella rauhallinen. Palomiehet lisäävät varustusta paineilmalaitteen verran, mutta hevosen käyttäytymisessä ei näy suurta eroa. Sotkamon toimipisteen viransijainen paloesimies Mika Korhonen tietää, ettei tositilanteessa selvittäisi näin helpolla.

– Kun on meteliä, savua, pimeää ja palomiehet tulevat paikalle, käyttäytyminen on ihan erilaista. Sitä on hankalampi harjoitella, mutta onpahan ainakin pohjat siihen tätä kautta, Korhonen toteaa.

Hevonen on tehty syömään ja pakenemaan.

Pauliina Räisänen

Sotkamon toimipiste pyrkii harjoittelemaan kokonaisvaltaisesti eläintenpelastamista ainakin kerran vuodessa ja eri paikoissa.

– Harjoitusten kautta tuntee eläimet paremmin, ja kun on niiden kanssa ollut tekemisissä, se on helpompaa tositilanteessakin, Korhonen toteaa.

Hevonen kohtaa palomiehen

Kun suitsien asettamista on harjoiteltu, pääsee harjoitus alkamaan kunnolla. Tallin pelastussuunnitelman mukaan hevosia lähdetään viemään tallin vieressä olevaan maneesiin, jossa ne voidaan päästää juoksemaan irti.

Vuokatin Ratsastuskoulun pelastussuunnitelma on yksinkertainen.

– Ajatuksena on, että riippuen siitä missä palo on saanut alkunsa, hevoset viedään aina toiseen suuntaan. Jos palo on alkanut heinäladosta, siirretään hevoset maneesiin. Jos maneesissa palaa, viedään hevoset ulkona olevalle ratsastuskentälle, Pauliina Räisänen kertoo.

Vuokatin Ratsastuskoulun Pauliina Räisänen.
Vuokatin ratsastuskoulun yrittäjä Pauliina Räisänen kertoo testanneensa hevosten reaktiota pimeään talliin kesällä. "Suurin osa jäi ihmettelemään, että tuone pimeään luolaanko sitä pitää mennä."Kimmo Hiltunen / Yle

Se on helpommin sanottu kuin tehty, vaikka luonteeltaan voisi luulla hevosen pakenevan mielellään tukalaa tilannetta.

– Hevonen on tehty syömään ja pakenemaan, joten siinä tilanteessa se valitsee pakenemisen. Jos siitä tuntuu, että se ei pääse karkuun, se saattaa puolustautua potkimalla tai puremalla, Räisänen sanoo.

Tilanteen tekee vaikeaksi se, että karsina on hevoselle koti ja turvapaikka. Ne toimivat kyllä seuraa johtajaa -periaatteella, mutta johtajan löytäminen pimeästä ja savuisesta tallista voi olla arpapeliä.

– Tällaisessa isossa pelastustehtävässä pitäisi aina ensin saada ulos se hevonen, joka on ryhmän pomo ja jota muut mielellään seuraavat. Se ei tietenkään lue minkään hevosen otsassa tai ovessa, Räisänen kertoo.

Eläinten pelastustehtävistä saa aina suurimmat kiitokset.

Mika Korhonen

Pienikin muutos voi olla hevoselle shokki. Räisänen kertoo testanneensa hevosten sopeutumista muutoksiin kesällä. Hän sammutti valmiiksi hämärästä tallista valot ja ryhtyi tuomaan ulkona olevia hevosia takaisin talliin.

– Suurin osa jäi tuohon oven suuhun ihmettelemään, että tuonne pimeään luolaanko pitää mennä, Räisänen toteaa ja jatkaa:

– Sehän on hevoselle aivan luonnoton paikka, vaikka kyseessä onkin kotitalli. Jo niin pieni muutos riittää herättämään epäilykset.

Räisänen tiedostaa, että suuresta tulipalosta ei selvittäisi ilman seurauksia.

– Täällä on 27 paikkaa hevosille. Näistä ei varmasti kaikki hevoset anna ottaa kiinni kun tallissa on pimeää, savua, meteliä ja outoja valoja. Varmaan puolet hevosista käristyisi, Räisänen toteaa.

Harvinaisia tilanteita

Tallissa olevat rauhalliset yksilöt kulkevat vuorotellen palomiesten saattelemana maneesiin ilman ongelmia. Pientä esimakua kaaosmaisesta tilanteesta syntyy, kun ensimmäinen hevonen liikkuu kohta maneesia. Yhden poistuminen laittaa muiden karsinoiden asukit hirnumaan hermostuneena.

Viransijainen paloesimies Mika Korhonen kertoo, että Sotkamossa tällaiset tehtävät ovat todellisuudessa hyvin harvinaisia.

– Hyvin vähän näitä oikeastaan on. Isoja eläimiä joudutaan yleensä käsittelemään, kun jokin eläin on tippunut lietelantaan tai johonkin säiliöön. Hirvet ja peurat ovat isoimpia eläimiä, joita pelastetaan, Korhonen kertoo.

Silti harjoitteleminen on tärkeää. Korhosen mukaan pelastuskursseja on järjestetty nyt kolme kertaa.

– Siihen kuuluu tietty teoriaosuus, jossa käydään läpi eri eläinlajien käyttäytymisiä sekä miten niiden kanssa pitää toimia. Sen jälkeen harjoitellaan käytännössä eläinten kanssa, Korhonen kertoo.

Metsäpeurat on ryhmä, jota joudutaan usein nostamaan jäistä.

Mika Korhonen

Hän kehuu yhteistyötä Kainuun ammattiopiston kanssa.

– Meillä on ollut hyvä yhteistyö Seppälän kanssa. Sieltä on saatu kokemusta nautojen, hevosten, koirien ja muiden eläinten kohtaamisesta, Korhonen sanoo.

Korhonen kertoo, että Kainuussa eläinpelastustehtäviä on vuodessa 20–30 kappaletta.

– Ne ovat erilaisia, villieläimistä lemmikkieläimiin ja kaikkea siltä väliltä.

Sotkamossa pelastettavaksi joutuu pääosin villieläimiä.

– Metsäpeurat on ryhmä, jota joudutaan usein nostamaan jäistä. Viime keväänä käytiin pelastamassa useampi yksilö, Korhonen toteaa.

Kainuun pelastuslaitoksen Sotkamon toimipisteen viransijainen paloesimies Mika Korhonen hevostallilla.
Kainuun pelastuslaitoksen Sotkamon toimipisteen viransijainen paloesimies Mika Korhosen mukaan Sotkamossa suurin pelastettava eläinryhmä kostuu metsäpeuroista.Kimmo Hiltunen / Yle

Harjoitukseen tulee jännittävä käänne, kun aamun karsinoissa odotelleet hevoset pääsevät irrottelemaan maneesissa. Vauhti nousee kun suuret eläimet juoksevat ympäri maneesia. Palomiehet saavat jännittävän tehtävän, sillä heidän on palautettava hevoset maneesista takaisin karsinaan.

Sen jälkeen harjoitus alkaa olla ohi. Palomiehet yrittävät saada kiinni maneesissa juoksentelevia pelastuskohteita, ja vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen hevoset saadaan kiinni ja takaisin omien karsinoiden turvaan.

Harjoituksen kaltaisia tehtäviä on harvoin, mutta yksi asia niitä yhdistää:

– Eläinten pelastustehtävistä saa aina suurimmat kiitokset, Mika Korhonen toteaa hymyillen.