Suomessa asuu yhteensä 20 000 kiloa västäräkkejä – Mitkä lintulajit ovat raskaassa sarjassa?

Biologi Petri Lampila laski Suomen luonnonvaraisten siivekkäiden biomassan. Kärkisijoille pyrähtivät metso ja teeri, ja pronssille vaappui – prääh, prääh – kaikille tuttu sinisorsa.

biomassa
Lintujen Suomenmestaruskisojen kolmen kärki biomassalla mitattuna
Metsot kirivät 1,8 miljoonan kilon biomassallaaan Suomen ykköseksi. Yle

Lintuja on perinteisesti laskettu yksilöinä. Toistuvien laskentojen perusteella tiedetään, että peippo on yksi Suomen yleisimmistä linnuista.

Biologi Petri Lampila alkoi pohdiskella lintujen määrää toisesta näkövinkkelistä. Jospa lasketaankin yhteen kaikkien peippojen paino, onko laji yhä vielä kärjessä?

– Lajien biomassojen laskeminen oli kummitellut mielessäni jo pitkään. Kun löysin luotettavat aineistot kunkin lajin yksilön keskimääräisestä painosta ja toisaalta yksilöiden määrästä, rupesin laskemaan Suomen luonnossa elävien lintujen biomassaa, siis yhteistä painoa.

Kävi niin, että pikkuinen peippo ja kutakuinkin yhtä yleinen ja pikkuinen pajulintu eivät enää olleetkaan tilaston kärjessä. Peippo saa tilastossa sijan kuusi 352 000 kilolla ja pajulintu vasta sijan kuusitoista 144 000 kilolla.

Kaksi kanalintua lehahti omaan luokkaansa

Kaksi raskasta kanalintua, metso ja teeri, kiilasivat Lampilan laskuissa enemmän kuin pyrstön mitalla ohi kaikkien muiden lajien.

Metsojen biomassa ylittää 1,8 miljoonaa kiloa ja teerien lähenee puoltatoista miljoonaa.

– Pronssille tuli sinisorsa. Se ei kuitenkaan lajina enää ole painoltaan miljoonaluokassa, vaikka on yleinen lintu ja pesiikin melkein koko maassa. Sinisorsan biomassaksi tuli 462 000, Petri Lampila kertoo.

– Pieni yllätys oli se, että biomassaltaan neljänneksi tuli haahka. Iso lintu se on ja siis painava, mutta asuu aika suppealla alueella. Se pesii vain saaristossa ja rannikolla sen tuntumassa, ei juuri muualla.

Haahka.
Haahka.Juha Laaksonen / Yle

Petri Lampila ja suojelubiologi Ari Rajasärkkä Metsähallituksen Luontopalveluista kirjoittivat aiheesta Bird Life Suomen (siirryt toiseen palveluun) Linnut-lehdessä aiemmin tänä vuonna.

Siivekkäitä luonnossa yhtä paljon kuin hirveä lautasella

Ennen pesimäkautta Suomen luonnossa asuu Lampilan laskujen mukaan pyöreästi noin 10 000 lintutonnia.

– Äkkiseltään se kuulostaa aika isolta luvulta. Mutta sitä voi verrata vaikkapa hirvenlihan kulutukseen Suomessa, määrä on suunnilleen samaa luokkaa, Lampila vertaa.

– Kun verrataan teolliseen ruuantuotantoon, mittakaava on jo toinen. Broilerinlihan tuotanto Suomessa on yli kymmenen kertaa enemmän kuin luonnonvaraisten lintujen yhteenlaskettu biomassa.

Linnut ovat niin kevyitä, ettei niillä maailman ruokaongelmia ratkaista.

Petri Lampila

Lampila sanoo, että linnut ovat aika huonoja lihantuottajina ja ihmisen ravitsijoina. Puhe ei ole mausta vaan määrästä ja hyödystä.

– Linnut ovat niin kevyitä, ettei niillä maailman ruokaongelmia ratkaista. Nisäkkäät ovat parempia, koska ne lisääntyvät ja kasvavat paljon nopeammin.

– Harmaalokki ja rotta ovat osapuilleen samankokoisia. Rotta elää enintään viisi vuotta ja harmaalokin on todettu rengastuksin eläneen yli 30 vuotta, Lampila sanoo.

Paino voi olla myös vakava ympäristömittari

Petri Lampila sanoo, että lintujen biomassojen laskennasta ja seurannasta on hyötyä luonnolle.

Tuloksista voi muun muassa havaita lintujen tai koko luonnon loivia ja hyvin hitaita muutoksia. Ne saattavat helposti hämärtyä lajikohtaisessa seurannassa tai kausivaihtelujen takia.

Isokokoiset linnut ovat hitaasti alkaneet menestyä paremmin

Petri Lampila

– Euroopan laajuisesti on havaittu, että isokokoiset linnut ovat vähitellen alkaneet menestyä paremmin. Niiden vaino on vähentynyt, samoin niihin kertyvät ympäristömyrkyt.

– Näistä haitoista kumpikaan ei ole kohdistunut pienikokoisiin lajeihin. Biomassatilastosta voi siis nähdä, että isot lajit hivuttautuvat vähitellen lähemmäs biomassatilaston kärkeä, Lampila kertoo esimerkin loivasta muutoksesta.