Venäläisnainen pakeni maasta perheväkivaltaa henkensä uhalla – "Haluan, että se hirviö tuomitaan"

Pohjoiskaukasialaisten sisarusten tapaus osoittaa räikeästi perheväkivallan uhrien toivottoman aseman Venäjällä.

perheväkivalta
Elizaveta Alijeva
RFE / RL

MOSKOVA – En usko, että voin koskaan palata Ingušiaan, koska pelkään itseni ja lasteni puolesta, Elizaveta Alijeva kertoo itkunsävyisin tuntein videopuhelun välityksellä.

Alijeva on paennut kotoaan Venäjän Pohjois-Kaukasiasta väkivaltaisesti käyttäytyvää sukulaismiestään. Pako Eurooppaan onnistui perheväkivallan uhreja auttavan Pravovaja initsiativa eli Oikeudellinen aloite -kansalaisjärjestön avustuksella.

Rankat kokemukset ovat vieneet häneltä uskon maansa poliisin, oikeuslaitoksen ja muiden viranomaisten toimintaan. Toisin kuin monet muut perheväkivallan uhrit Alijeva ei ole vaiennut kohtalostaan.

Asemiehet sieppasivat auton kyytiin

Elizaveta Alijevan elämä mullistui hänen sisarensa aviomiehen takia.

Mies uhkaili ja pahoinpiteli toistuvasti vaimoaan, joka yritti aluksi sietää väkivaltaa. Pahoinpitelyt jatkuivat ja voimistuivat, mutta poliisi suhtautui tilanteeseen välinpitämättömästi.

– Hän halusi joko tappaa itsensä tai paeta, Alijeva muistelee siskonsa epätoivoa.

Kun kesällä 2015 Marem Alijeva pakeni jälleen kerran kodistaan, aviomies saapui viiden maastopukuisen miehen kanssa Elizaveta Alijevan luokse vaatimaan tietoa vaimonsa olinpaikasta.

– He pieksivät minua ja lapsia huutaen, että tämä on viimeinen päiväni, Alijeva kertoo kahden vuoden takaisista tapahtumista.

Aseella uhaten miehet pakottivat Alijevan ja tämän miehen autoon, ja lähtivät kuljettamaan heitä kaupungin kaatopaikkaa kohti. Lopulta naapurien hätään soittamat poliisit lähtivät takaa-ajoon ja Alijevien onnistui paeta sieppaajiaan.

Oikeus vapautti sieppaajat yllättäen

Helmikuussa ingušialainen alueoikeus tuomitsi aviomiehen Elizaveta Alijevan sieppauksesta kuudeksi ja tämän avustajan viideksi vuodeksi vankeuteen. Neljä muuta karkuun päässyttä miestä julistettiin etsintäkuulutetuiksi.

Elokuussa tasavallan ylin tuomioistuin kumosi päätöksen ja päästi miehet vapaaksi.

– Todistajat alkoivat kieltäytyä todistuksistaan. Kaikki aiemmin kerrottu muuttui toiseksi, selittää oikeustapauksessa avustava Olga Gnezdilova Oikeudellinen aloite -kansalaisjärjestöstä.

Myös autoon siepattu Alijevan oma aviomies muutti mielensä ja kieltäytyi todistamasta asiassa.

– He joko pelottelivat tai ostivat hänet, Alijeva väittää.

Oikeudellinen aloite on vienyt tapauksen myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Kadonneesta sisaresta ei ole jälkeäkään

Marem Alijevin kohtalo on Euroopassa lapsineen piileskelevän sisarensa kohtaloa tylympi. Hän katosi kaksi vuotta sitten.

Marem Alijeva.

– Marem kertoi katuvansa, että pakeni ja häpäisi perheensä ja tiesi miehensä rankaisevan häntä. Hän sanoi, että jos en saa häneen myöhemmin yhteyttä, niin tiedän hänelle sattuneen jotain. Puolen tunnin päästä hän ei enää vastannut puhelimeen, Elizaveta Alijeva muistelee viimeistä kertaa, kun hän kuuli aviomiehensä luo palanneesta sisarestaan syyskuussa 2015.

Tapausta ei tutkita murhana, sillä ruumista ei ole löydetty. Kansalaisjärjestö Oikeudellisen aloitteen mukaan ruumista ei ole etsitty aktiivisesti.

Marem Alijevista ei ole löydetty tietoja venäläisistä sairaaloista. Hänen matkustusasiakirjansa ovat tallessa kotona.

Elizaveta Alijeva ei elättele toiveita sisarensa löytymisestä, vaan vaatii tämän aviomiestä vastuuseen teoistaan.

– Haluan, että se hirviö tuomitaan ja että minun siskoni voitaisiin haudata niin kuin ihmiset, Alijeva sanoo.

Lainsäädäntö ei suojaa perheväkivallalta

Alijevan sisarusten tapaus on äärimmäinen, mutta se kertoo karua kieltään perheväkivallan uhrien asemasta Venäjällä.

Lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneen asianajaja Mari Davtjanin mukaan samanlaisiin ongelmiin törmätään joka puolella Venäjää, sillä uhrien oikeussuoja on mitätön. Venäjällä lainsäädäntö ei tunne lähestymiskieltoa, ja maasta puuttuu täysin kotiväkivaltaa koskevat lait.

Mari Davtjan
Erkka Mikkonen / Yle

Alkuvuonna tehty muutos rikoslainsäädäntöön pahentaa tilannetta entisestään. Nyt perheen sisällä tapahtuvaa pahoinpitelyä ei enää pidetä rikoksena vaan hallinnollisena rikkeenä, ellei pahoinpitelyn katsota olevan tarpeeksi vakava.

– Odotamme kunnes uhrilta murtuu jokin ruumiinosa eli hakkaaminen voi kestää vuosia. Vaikka nainen lähtee karkuun miehensä luota ja tämä seuraa häntä uhkaillen ja pahoinpidellen, niin lainsäädäntö ei suojaa uhria, Davtjan selvittää.

Koko yhteiskunta vähättelee ongelmaa

Venäjällä poliisi, oikeuslaitos ja muut viranomaiset suhtautuvat vähättelevästi perheen sisällä tapahtuvaan väkivaltaa. Tämä näkyy konkreettisesti siinä, ettei poliiseja kouluteta kohtaamaan parisuhdeväkivaltaa.

– Lasten ja naisten pahoinpitelyä pidetään laajasti yksityisasiana. Jotta asiaan saataisiin muutos, tulisi yhteiskunnan puuttua siihen, Davtjan sanoo.

Konservatiivisten arvojen nousu vaikeuttaa perheväkivaltaa vastaan tehtävää työtä. Davtjanin mukaan viime vuosina käsitys perheestä miehen hallitsemana yksityisenä alueena on vain vahvistunut.

– Miehille on annettu tosiasiallisesti lupa pahoinpitelyyn kotona, asianajaja Mari Davtjanin summaa.