Koltansaamen kielettömät sukupolvet – taakkasiirtymät painavat yhä kielenelvytystyössä

Negatiiviset asenteet koltansaamen kieltä kohtaan vaikuttavat edelleen vanhempien valintaan siirtää uhanalainen kieli seuraavalle sukupolvelle, osoittaa tuore tutkimus.

kielikylpy
Kielipesän lapsia syyskuussa 2017.
Kielipesän lapset pääsevät päivittäin kuulemaan koltansaamea. Kuvassa Mila Ljetoff, Pirita Lotvonen sekä kielipesävastaava Pirjo Lotvosen sylissä Kiureli Harju. Sara Wesslin / Yle

Kymmenkuinen Kiureli Harju on tämän syksyn ajan ollut päivähoidossa koltansaamen kielipesässä Ivalossa. Kiureli on perheensä ensimmäinen lapsi ja on syntymästään saakka päässyt kuulemaan koltansaamen kieltä.

– Meille on tärkeää, että hän pääsee kuulemaan koltansaamea päivähoitopaikassaan samalla tavalla kuin kotona. Minä olen puhunut hänelle koltansaamea aivan pienestä lähtien. Ja nyt kun olen palannut töihin, on tärkeää, että hän pääsee kuulemaan kieltään joka päivä, kertoo Kiurelin äiti Terhi Harju.

Terhi Harju ei itse päässyt lapsuudessaan oppimaan koltansaamea äidinkielenään. 90-luvulla Nellimin koulussa hän sai pari tuntia viikossa koltansaamen opetusta, mutta kielitaito kehittyi vasta aikuisiällä.

Kun hän kuuli, että hänestä tulee äiti, hän päätti puhua esikoiselleen vain koltansaamea. Näin hän on tähän astikin tehnyt.

Terhi Harju poikansa Kiureli Harjun kanssa lähdössä kielipesään.
Terhi Harju ja poikansa Kiureli kulkevat Inarin Keväjärveltä kielipesään Ivaloon. Terhi Harju

– En voinut itse oppia sitä äidinkielenäni. Olen sen myöhemmin oppinut. Kun olen itse todella paljon kielitaidon eteen tehnyt ja osaan koltansaamen niin, että voin hänellekin sitä puhua, niin tottakai haluan sen siirtää kielen myös Kiurelille, kertoo Harju.

Koltansaamen valitseminen kotikieleksi herätti kuitenkin ristiriitaisia tunteita. Terhin valintaa puhua koltansaamea lapselleen on kummasteltu muun muassa lähipiirissä.

– Minulle on sanottu, että minun pitäisi puhua vauvalle sitä kieltä, jota olen ensimmäisenä itse oppinut. Minulle itselleni on tärkeämpää, että saisin puhua sydämeni kieltä, koska enhän minä itse valinnut sitä, etten oppinut koltansaamea äidinkielenäni, harmittelee Terhi Harju.

Tutkimus kolttien kielipesistä: “Painolasti kolttasaamelaisten historiassa näkyy edelleen kielen siirtämisessä”

Valtiotieteiden maisteri Tiina-Maaria Laihi kirjoitti pro gradu-tutkimuksensa koltansaamenkielisestä kielipesätoiminnasta ja kielenelvytyksestä. Tutkimuksen aikana Laihi vietti aikaa Inarin kielipesissä tutustumassa kielenelvytykseen ja kolttasaamelaisiin perheisiin.

Laihille ilmeni, että vaikka kielipesä on lapsille täysin koltankielinen ympäristö ja he pääsevät kasvamaan kulttuurin sisällä, täytyisi koltansaamenkielisille lapsille olla myös muita tapoja, joilla elvyttää uhanalaista koltan kieltä.

– Juuri sen yhteisön ja ympäristön tuki on kaikista tärkeintä kielipesille ja kielipesien perheille. Sillä on paljon merkitystä, että yhteiskunnasta saa tarpeeksi tukea sellaisilla resursseilla, jotka riittävät turvaamaan kielipesän jatkuvuuden, kertoo Laihi tutkimuksestaan.

Tutkijalle itselleen tuli yllätyksenä, miten paljon kolttasaamelaisten monivaiheinen historia vaikuttaa koltansaamen elvyttämiseen edelleen.

Tiina Maaria-Laihi
Valtiotieteiden maisteri Tiina-Maaria Laihin pro gradu-tutkimus on ensimmäinen tutkimus, joka käsittelee koltansaamen kielipesätoimintaa.

Laihin selvitti, että asenteet koltansaamen kieltä ja kulttuuria kohtaan näkyvät esimerkiksi siinä vaiheessa, kun vanhemmat päättävät lapselleen kotikielen.

– Se oli yllättävää, miten paljon historiassa tapahtuneet vaikea asiat näkyvät edelleen koltansaamen siirtämisessä. Siellä on sellaista sosiaalista painolastia, kuten syrjintäkokemuksia. Ja esimerkiksi kolttasaamelaisilla sodanaikaiset kokemukset vaikuttavat edelleen siihen, miksei kieltä ole opetettu nuoremmille sukupolville, kertoo Tiina-Maaria Laihi.

Negativiiset asenteet tekevät kielenoppimisesta haastavaa aikuisiällä

Kolttasaamelaisten keskuudessa on paljon aikuisia, jotka eivät ole jostain syystä oppineet kieltä tai eivät ole voineet käyttää kieltään.

Tämä on yksi Laihin tutkimuksesta noussut konkreettinen esimerkki siitä, miksi kielipesille on ollut suuri tarve.

Myös kolttasaamelaisten asema saamelaisessa yhteiskunnassa on vaikuttanut siihen, että kolttasaamelaiset eivät ole halunneet siirtää kieltään lapsilleen. Laihin tutkimuksessa tuli ilmi, että moni kolttasaamelainen on ajatellut, että oma taakka siirtyy lapselle kielen kautta.

– Konkreettisin esimerkki on niin kutsutut menetetyt sukupolvet, eli ikäpolvet jotka eivät jostain syystä saaneet puhua kieltä tai sitten ei ole koskaan opetettu kieltä. Jotain on tapahtunut siinä historiallisessa jatkumossa. Nykypäivänä se näkyy esimerkiksi kielipesien suosiossa ja toisaalta epäsuosiossa, pohtii Laihi.

Vanhemmat haluavat yhä enemmän, että heidän lapset voivat olla kielipesässä. Heidän aikanaan ei ollut kielipesiä ja he haluavat lapsilleen koltansaamen, koska eivät itse päässeet koskaan oppimaan sitä.

Pirjo Lotvonen

Verrattuna muiden saamen kielten elpymiseen, kolttasaamelaisilla on ollut haasteenaan ottaa koltansaamen kieli takaisin kotikieleksi, vaikka lapset olisivatkin kielipesässä.

– Jos vertaa inarinsaamen tilanteeseen, että kielipesään on jonoksi asti tulijoita, niin koltansaamen kielipesillä ei sitä tilannetta ole, kertoo Laihi.

– Myös se vanhempien sitoutuminen koltansaameen eli jos vanhemmat opettelisivat sen kielen, silloin kun lapset menee kielipesään tai aloittavat koulussa, jotta kielestä tulisi kotikieli. Sitä on tapahtunut koltansaamen kohdalla paljon vähemmän, kuin muissa saamen kielissä. Se on esimerkki siitä, että siellä on olemassa hankalia asenteita. Eikä sitä kieltä ole niin helppoa lähteä ottamaan takaisin itsellensä aikuiällä, hän jatkaa.

Ilman kielipesiä kolttasaamelaiset jäisivät yksin kielenelvytyksessä

Koltansaamen kielipesiä on Suomessa tällä hetkellä vain kaksi. Toinen toimii Sevettijärvellä kolttasaamelaisten kotiseutualueella ja toinen Inarin kunnan suurimmassa kylässä Ivalossa.

Ivalon koltansaamen kielipesässä Peʹsserissä (peʹsser on koltansaamea ja tarkoittaa helmeä) on tällä hetkellä kuusi lasta. Tilanne on todella hyvä, vaikka olisi tilaa kahdeksalle lapselle, kertoo kielipesän vastaava hoitaja Pirjo Lotvonen.

Kuullessaan tutkimuksen tuloksista Lotvonen nyökkää. Hänen mukaansa ajat ovat paljon muuttuneet jo vajaassa kymmenessä vuodessa. Nuoret kolttasaamelaiset vanhemmat haluavat lapsillensa kolttasaamelaisen identiteetin, kun vielä kielipesän alkuaikoina tilanne oli ihan toinen.

Kiureli Harju kielipesän ohjaajan Pirjo Lotvosen sylissä.
Kiureli, 10 kk on lähisukunsa ensimmäinen, joka on päässyt kuulemaan uhanalaista koltansaamen kieltä syntymästään lähtien. Sara Wesslin / Yle

– Kun aloitimme vuonna 2008, silloin meillä oli vanhempien kanssa paljon keskustelua siitä, miten heitä oli kiusattu omassa lapsuudessaan niin paljon kolttasaamelaisuuden vuoksi - eivätkä halunneet oppia kolttaa, kertoo Lotvonen.

Nuorempi sukupolvi ei ole joutunut kärsimään kiusaamisesta yhtä paljon kuin vanhempansa. Kolttasaamelaisuudesta ollaan ylpeitä ja vanhemmat haluavat kasvattaa lapsilleen kolttasaamelaisen identiteetin.

– Tällä hetkellä kielipesän perheiden vanhemmat ovat nuoria, eivätkä he tiedä niin tarkasti millaista elämä on ollut. Kuitenkin nykyisin on paljon kielettömiä sukupolvia, kertoo Lotvonen.

Kielipesä antaa monille perheille mahdollisuuden saada koltansaamen kielen takaisin arkeen, vaikka koltansaame ei olisi perheen kotikieli.

– Vanhemmat haluavat yhä enemmän sitä, että lapset voivat olla kielipesässä. Heidän aikanaan ei ollut kielipesiä ja he haluavat lapsilleen koltansaamen, koska eivät itse päässeet koskaan oppimaan sitä - eivätkä heidän vanhempansa, kertoo Lotvonen.

Kolttaperheiden verkosto tukemaan toisiaan kielenvaihdoksessa?

Mitä sitten pitäisi tehdä sen eteen, ettei kolttasaamelaiset perheet jäisi yksin kielenelvytyksen kanssa?

Tutkijana Tiina-Maaria Laihi toivoo, että koltansaamen kielipesät eivät loppuisi resurssien puutteen tai eduskunnan politiikan vuoksi. Laihin mukaan kielenelvytystyössä olisi vielä paljon käsiteltävää, mitkä asiat vaikuttavat saamen kielen ja kulttuurin opettamiseen.

Välttämättä kielipesillä ei ole resursseja tai tilaa, jossa sitä kieltä voisi jatkaa luontevasti.

Laihi painottaa myös, että saamen kielten elvytykseen ja kielipesätoiminnan tukemiseen tulisi olla resursseja etenkin kotiseutualueen ulkopuolella.

– Kielipesille olisi tärkeää, että muutkin yhteisön jäsenet, kuten isovanhemmat tai muut sukulaiset voisivat mahdollisuuksien mukaan osallistua kielipesän arkeen. Yleinen myönteisyys kielipesiä kohtaan rakentaisi kielipesistä sellaisen tilan, minne ihmiset voivat mennä ja saada kosketuksen kieleen ja kulttuuriin, esittää Laihi.

Terhi Harju
Aikuisiällä koltansaamen opiskellut Terhi Harju toimii tätä nykyä koltansaamen kielityöntekijänä Saamen kielikaltiossa, joka tarjoaa kielenhuoltoa ja terminologia työtä saamen kielille. Sara Wesslin / Yle

Peʹsser -kielipesän johtaja Pirjo Lotvonen ja Terhi Harju kokevat, että kolttasaamelaisilla pitäisi olla mahdollisuus keskustella yhdessä asioista, jotka vaikuttavat muun muassa kielivalintoihin ja koltansaamen kielen arkipäivään.

– Kolttasaamelaisilla perheillä pitäisi olla sellainen verkosto, jossa puhua muiden vanhempien kanssa koltansaamen käyttämisestä ja niistä arkipäivän ongelmista. Toivoisin enemmän paikkoja, jossa enemmänkin voisi kokoontua yhteen ja nuoretkin pääsisivät mukaan - myös he jotka eivät osaa koltansaamea. Luulen, että se olisi meille kaikille tärkeää, ehdottaa Terhi Harju.

Artikkelin lähteenä on käytetty Tiina-Maaria Laihin pro-graduatutkimusta "Skolt Sámi Language and Cultural Revitalization: A case study of a Skolt Sámi language nest" (siirryt toiseen palveluun).