Saimi Hoyer on vaihtanut alaa neljä kertaa – "Pelkäsin, että kaikki loppuu, jos mokaan"

Hoyerin uran käänteet ovat herättäneet ympärillä olevissa ihmisissä kummastelua kerran toisensa jälkeen.

urakehitys
Saimi Hoyer
Riina Kasurinen/Yle

On vuosi 2015. Entinen huippumalli ja mallituomari Saimi Hoyer seisoo pimeässä lavan reunalla ja odottaa vuoroaan. Hän on saanut kutsun tulla yhdeksi puhujaksi Jyväskylään kansainvälisen kosmetiikkayrityksen tilaisuuteen. Yleisöä on ainakin 1 500 henkeä. Elämänsä julkisuuden valokeilassa elänyt Saimi on immuunivajaussairauden riuduttama, takanaan kaksi vuotta sairaalaelämää.

– Se oli työelämäni pelottavin hetki. Se oli minun uusi tulemiseni. Ajattelin, että jos nyt mokaan, niin mitä sitten käy? Siellä oli Henkka Hyppönen puhumassa ja sitten tuli Duudsonit, ja sitten Paula Koivuniemi. Minä oli ollut sairaalassa ja olin ihan pihalla kaikesta.

Saimi astuu pimeydestä lavalle ja seisoo yksin spotissa. Hän alkaa puhua, unohtaa katsoa pientä muistilappuaan ja puhuu.

– En puhunutkaan siitä mistä piti. Kerroin heille elämäntarinani.

Kun Saimi tunnin kuluttua lopettaa tarinansa, yleisö on hipihiljaa.

– Ajattelin, että menikö tämä näin penkin alle? Sitten ihmiset nousivat vähitellen seisomaan ja itkivät, nauroivat ja rymistivät jalkojaan. Se puhe oli yksi tärkeimmistä vedenjakajista urallani, Saimi sanoo.

Saimi Hoyer hotellinsa edessä.
Hoyerit avasivat hotelli Punkaharjun keväällä 2016 pitkän entisöinnin jälkeen. Riina Kasurinen/Yle

Tie hotelli Punkaharjulle halkoo mäntymetsiä ja järven selkiä. Mäen päälle nousevan hiekkatien päässä on vanha, vaaleanpunainen valtionhotelli.

Hotellinjohtaja Saimi Hoyerin matala ääni kantaa ravintolan puolelta aulan oleskelutilaan. Suurista ikkunoista avautuvan kellanvihreän harjumaiseman äärellä käydään englanninkielistä keskustelua Puruveden puhtaudesta. Saimi Hoyerin päivä on alkanut aamukahdeksalta ja tapaamisia, palavereita ja sähköpostineuvottelua on luvassa iltaan saakka. Rupattelu hotellivieraan kanssa on silti kiireetöntä, sillä se on Saimille tärkeä osa työpäivää.

– Keskustelen joka päivä vieraidemme kanssa. En ole koskaan ajatellut, että haluan olla hotelli- tai ravintolayrittäjä. Minulla on paljon suurempi missio. Puhun Punkaharjun puolesta. Toivon, että Saimaan alueesta tulee seuraava Suomen matkailun helmi, Saimi sanoo.

Vuonna 1995 mustiin vaatteisiin pukeutuneen kirjallisuutta opiskelevan runotytön mielessä ei edes vilahtanut tulevaisuus matkailualalla. Kirjoittaminen oli Saimin intohimo, ja suunnitelmissa siinsi kirjailijan ja toimittajan työ. Se oli virallinen haave, sellainen, jonka uskalsi sanoa ääneen. Salaa kaikilta Saimi haaveili esiintymisestä. Näyttelijävanhempien tytärtä teatterilavat eivät houkuttaneet, mutta mieli paloi silti parrasvaloihin.

– Mietin aina, miten voisin olla esillä lavalla olematta näyttelijä. Se oli sellainen haave, josta en puhunut kenellekään. Halusin puhumaan yleisöille.

Kesti 20 vuotta ennen kuin haave puhujan työstä toteutui. Sitä ennen Saimi ehti tehdä ainakin kolmea eri työuraa: ensin hän oli malli, sitten kolumnisti, säätyttö ja viime vuodet ennen sairastumistaan tv-kasvo, toimittaja ja mallituomari.

En ole koskaan hakenut töitä.

Saimi Hoyer

Esillä Saimi on saanut olla aina.

– Olin Italiassa vaihdossa, ja sieltä mut bongattiin kadulta malliksi. Silloin pidin mallin työtä maailman pinnallisimpana ammattina ja tyhjäpäiden hommana. Ystäväni Igor Honkanen kuitenkin tökkäsi minut Milanon junaan, ja se reissu kestikin kymmenen vuotta.

– Kaikki muu stopattiin. Ajattelin, että jos ryhdyn katsomaan tätä korttia, niin katson sen kunnolla, Saimi kertoo.

43-vuotiaana Saimi on vaihtanut alaa elämässään neljä kertaa, ja jokaisella kerralla päätöstä on ohjannut halu oppia jotakin uutta ja tehdä sitä, mitä rakastaa.

– Jos ryhdyn johonkin, niin sitten ryhdyn. Jyväskylässä seisoessani lavan reunalla odottamassa puheenvuoroani pelkäsin, että tähän loppuu kaikki, jos nyt mokaan. Se on juuri se pelko, jota ihmisten ei pitäisi tuntea. Luulen, että moni ei olisi mennyt sinne lavalle ollenkaan.

Saimi istuu hotellissaan keinutuolissa.
Tässä huoneessa Saimi yleensä työskentelee.Riina Kasurinen/Yle

Hotelli Punkaharjun kirjasto on pieni ja kotoisa. Istumme kirjahyllyjen ympäröimänä sohvalla. Edessä on keinutuoleja täynnä oleva terassi, joka suuntaan avautuvat isot ikkunat ja paljon viherkasveja. Saimilla ei ole työhuonetta, vaikka hän tekee töitä hotellilla lähes joka päivä.

– Tänne terassille otan läppärini ja tulen työskentelemään. Tämä on lempipaikkani hotellilla.

Saimi istahtaa keskelle keinutuolien rivistöä ja katsoo haaveillen harjumaisemaa kun kaivan kameran esiin. Hetkessä hän on taas huippumalli.

Saimi kertoo ylpeänä mallivuosistaan. Julkisuus, ja saavutukset mallina ovat auttaneet Saimia eteenpäin. Kun Saimi kahdeksan mallivuoden jälkeen halusi palata alkuperäisen intohimonsa, kirjoittamisen äärelle, ei töitä tarvinnut hakea. Kyntensä piti silti näyttää.

– Uskottavuuden saavuttaminen kirjoittajana oli sen aikaisessa Suomessa melkoinen työ.

Saimi alkoi kirjoittaa ensin kolumneja ja myöhemmin henkilökuvia freelancetoimittajana kahdeksaan lehteen. Joukkoon mahtuivat niin Image kuin Savon Sanomatkin.

– En ole koskaan hakenut töitä. Hirveä asia myöntää, mutta näin se on mun elämässäni mennyt.

Saimi kertoo tarinaansa yleisöille – usko unelmiisi

Omien ansioiden listaaminen ja tietynlaisen mielikuvan antaminen itsestä on Saimille silti enemmän kuin tuttua. Saimi on joutunut alusta asti opettelemaan, kuinka myydä omaa osaamistaan ja itseään. Brändi suorasanaisesta punapäästä on syntynyt osittain itsestään, mutta myös tietoisten ratkaisujen tuloksena.

Brändi on elänyt kantajansa mukana. Suorasanainen ja ärsyttävä punapää on pehmentynyt millenium-vuosikymmeneltä tähän päivään matkatessa. Nyt puhujia ja juontajia tapahtumiin välittävä Speakersforum mainostaa Saimia tarinankertojana, joka rohkaisee kuuntelemaan sisintään, uskomaan unelmiin ja tavoittelemaan niitä rohkeasti.

Saimi puhuu tilaisuuksissaan niistä asioista, joiden uskoo vieneen häntä eteenpäin työuransa vuoristoradalla.

– Olen aina vain tajunnut, että tämäkin juttu on sellainen, mitä minä haluan tehdä. Kun ryhdyin Nelosen säätytöksi, moni kysyi, miten edes harkitsen jotain säätytön hommaa. Minä näin siinä ison mahdollisuuden oppia tv-työtä.

– Jos olisin koko ajan ajatellut omaa epäonnistumista tai mitä muut ajattelevat, niin mitään ei olisi tapahtunut. Silloinkin, kun kävelin lavalle siellä Jyväskylässä, niin ajattelin, että et sä Saimi epäonnistu. Ole oma itsesi. Luota itseesi.

Elämä julkisuudessa kannattelee Saimin työuraa tänäkin päivänä. Speakersforum etsii puhujalistoilleen karismaattisia ihmisiä, joilla on meriittejä nousta puhujaksi. Saimilta tilataan inspiroivia puheenvuoroja, joissa hän kertoo oman elämäntarinansa.

En todellakaan downshiftannut.

Saimi Hoyer

Kirjaston sohvalle heitetty Saimin puhelin vilkkuu koko ajan. Kolmen vartin päästä alkaa palaveri hotellin asioista henkilön kanssa, joka on ollut Saimin mentori hotelliyrittäjyyden alusta asti. Saimi ei vastaa puhelimeen kesken tapaamisemme, mutta keskeyttää haastattelun vilkaistessaan kelloa.

– Pakko hakea Hektor koulusta, ettei hän joudu seisomaan tuolla sateessa.

Saimi ajaa isolla jeepillä. Jalkatilassa on limsatölkkejä, roskia ja lasten urheiluvälineitä.

– Apua, enhän mä voi ottaa sua kyytiin, Saimi taivastelee niin kuin kaikki perheenäidit.

Saimi Hoyer auton ratissa.
Riina Kasurinen/Yle

Ajamme Punkaharjun kyläteiden läpi koululle. Saimi moikkailee vastaantulijoille. Vettä sataa, ilma on synkkä ja kylä niin pieni, että keskustaa ei melkein huomaa. Hoyerin perhe muutti Punkaharjulle jo kuusi vuotta sitten, neljä vuotta ennen hotelliyrittäjiksi ryhtymistä. Sen jälkeen kun Saimi sairastui kesken mallituomaroinnin.

– Minulle tarjottiin sairaalassa ollessa sairauseläkettä. Silloin ajattelin, että onhan tässä jotain hyvääkin: pääsen muuttamaan Punkaharjulle. En sitten ottanut eläkettä vastaan, mutta muutimme tänne kuitenkin.

Saimi oli sairaalassa toistuvasti pitkiä jaksoja kahden vuoden ajan. Immuunivajaussairaudessa ihminen on altis toistuville tulehduksille. Saimin kohdalla se tarkoitti jatkuvia suolistoinfektioita, jotka veivät hänet heikkoon kuntoon. Perinnöllinen sairaus ei koskaan kokonaan parane, mutta se saatiin rauhoittumaan.

Pitkä sairastaminen, työmahdollisuuksien meneminen sivu suun, iän karttuminen mallin töitä ajatellen, haaveilu maaseudun rauhasta… on ihan pakko kysyä: downshiftasiko Saimi muuttaessaan 350 kilometrin päähän Helsingistä?

Saimi pyrskähtää nauramaan.

– No en todellakaan downshiftannut. Joku tuttu sanoikin, että no nyt se Saimi siellä vähän aikaa halailee puita ja syö kuivattuja mustikoita. Ja tulee maitojunalla takaisin Helsinkiin. Teen nyt töitä varmaan enemmän kuin koskaan.

Äiti ja isä opettivat pelottomuutta

Syksy on ammattipuhujalle kiireistä aikaa. Saimi tekee keskimäärin 3–5 puhujakeikkaa kuukaudessa ympäri vuoden. Puhujan uran avautuminen pitkän sairaalajakson jälkeen oli luonnollinen jatkumo elämänsä esillä olleelle ihmiselle. Mutta miten kummassa kirjoittavasta mallista tulee nollakokemuksella hotellinjohtaja?

– Olen ollut Punkaharjulla lapsesta saakka. Hotellirakennus on minulle tosi rakas. Jonkun piti herättää se henkiin. Olin puhunut Punkaharjun puolesta jo kuusi vuotta. Hotellin ostaminen oli siihen luonnollinen jatko.

Saimilla ei ole mitään tutkintoa, eikä mikään hänen työkokemuksessaan viittaa kiinnostuksesta matkailualaan. Eikö pelottanut?

– En ole pelännyt. Olen nähnyt, miten äitini ja isäni ovat kävelleet teatterin lavalle juuri kun oma isä tai äiti on kuollut. He ovat menneet lavalle ja vetäneet esityksen. Olen elänyt sellaisessa ilmapiirissä, jossa pelkoa ei ole saanut päästää päälle. Jos pelon päästää päälle, niin sä et tee enää mitään.

Saimi Hoyer hotellinsa vastaanotossa.
Saimi työskentelee usein hotellin vastaanotossa.Riina Kasurinen/Yle

Saimi kiittää sitä, että hänellä on ollut koko uransa läpi lähellään ihmisiä, jotka ovat potkineet häntä eteenpäin. Hotelliakaan Saimi ei pyöritä yksin. Hänellä on rinnallaan mentoreita, joilta voi kysyä mitä tahansa.

Vuosi sitten hotelli Punkaharju oli suurissa talousvaikeuksissa. Vanhan rakennuksen kunnostaminen entiseen loistoonsa maksoi enemmän kuin odotettiin, ja matkailusesongin hiljeneminen syksyn myötä tuli yllätyksenä.

– Talouspuolen pyörittäminen on ollut iso koulu tämän vuoden aikana. Olen oppinut äärettömän paljon.

Nyt Saimi listaa Punkaharjun ja Saimaan alueen viimeisen vuoden aikana saamia huomionosoituksia, jotain on tehty oikein. Viime kesänä Saimi emännöi hotellissaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja presidentti Sauli Niinistön tapaamista. Siitä Saimi ei juuri pukahda.

– Tottakai se hirvitti, mutta sen oli pakko onnistua ja se onnistui.

Olemme parkissa Punkasalmen alakoulun pihalla. Auton ikkunat huurtuvat sateisessa säässä. Saimi kääntää lämpöjä isommalle.

Kolmasluokkalainen Hektor pyrähtää autoon, nappaa limsatölkin käteensä ja tervehtii vain aavistuksen kummeksuen vierasta ihmistä autossa. Hän tulee hotellille tekemään läksyjä, sillä Saimi tekee tänään tavallista lyhyemmän työpäivän. Yleensä hän lähtee kotiin vasta kahdeksan aikaan. Hetkestä jyväskyläläisellä esiintymislavalla on kulunut pian kaksi vuotta.

– Hotelli Punkaharju on mun eläkepaikkani. Tästä, ja puhujan työstä minä aikanaan eläköidyn, jos eläköidyn. Enää ei tarvitse vaihtaa alaa.