Koe uusi yle.fi

Jalokalat vai voimayhtiön rahat? Lasse Peltonen sovittelee uudella menetelmällä Pohjois-Suomen ikuisuuskiistoja

Iijoen vesivoimalapadolla kokeillaan, voisiko uudella, Amerikasta tuodulla neuvottelutavalla saavuttaa sovun. Sama kysymys kuumentaa vesivoimaloita ympäri Suomen.

rikos- ja riita-asioiden sovittelu
Pertti Pietinen, Mirko Laakkonen ja Mauri Huhtala.
Mirko Laakkonen (kesk.) Pohjois-Pohjanmaan Liitosta on Iijoen otva-hankkeen projektipäällikkö. Toimitusjohtaja Pertti Pietinen (vas.) edustaa vesivoimayhtiö PVO-Vesivoimaa. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Mauri Huhtala ovat kieltäytyneet olemasta mukana prosessissa, koska sitä tehdään heidän mielestään liikaa vesivoimayhtiön näkökulmasta.Antti J. Leinonen

Pari vuotta sitten Iijoella Pohjois-Pohjanmaalla oltiin umpikujassa.

Isoin kiista koski vaelluskaloja.

Ennen joessa eli luontaisesti lohta, taimenta ja siikaa. Nykyään kalakannat ovat olemassa vain istutusten turvin. Viisi pääosin 1960-luvulla rakennettua vesivoimalaitosta estää kalojen kulun.

Tunnelma oli kireä. Vesivoimayhtiö, ympäristöväki, kalastajat, paikalliset asukkaat ja matkailuala toistelivat samoja kantojaan Iijoen tulevaisuudesta.

Kiisteltiin siitä, pitäisikö kalat pystyä palauttamaan jokeen ja kenen se pitäisi tehdä.

Kartta Iijoen voimalaitoksista.
Yle Uutisgrafiikka

Vaelluskalat ovat tärkeitä asukkaille, kalastajille ja matkailijoille. Ne luovat vesistöalueen imagoa. Kaloilla on tietenkin myös itseisarvo, ja moni muu laji, esimerkiksi raakku eli jokihelmisimpukka on lohesta ja taimenesta riippuvainen.

Tilannetta hämmensi Pohjolan Voiman haave rakentaa uusi voimalaitos Iijoelle ja Kollajan tekoallas sen kylkeen. Siis vielä yksi uusi tulppa kalojen tielle. Uudet suunnitelmat kiristivät tilannetta entisestään.

Pohjois-Pohjanmaan liitto selvitti keinoja päästä tilanteessa eteenpäin. Nyt liitto hallinnoi Iijoen otva -hanketta, jossa on mukana monia tahoja ja muun muassa EU-rahaa.

Tässä vaiheessa Iijoelle päätyi ympäristösovittelusta kiinnostunut Lasse Peltonen.

Peltonen toi ympäristösovittelun Suomeen

Peltonen kiinnostui ympäristökiistoista jo 1990-luvulla, kun hän alkoi opiskella ympäristöpolitiikkaa Tampereen yliopistossa. Tai sellaista oppiainetta Tampereella ei vielä ollut, mutta ympäristöön ja alueiden käyttöön liittyvät kiistat kiinnostivat Peltosta.

Hän tutki näitä kiistoja pitkään, kunnes kunnianhimo ajoi uuteen suuntaan.

Lasse Peltonen
Lasse PeltonenPetteri Sopanen / Yle

– Tuntui turhauttavalta saapua tutkijana paikalle ja vain todeta, että olipas huonosti suunniteltu prosessi. Aloin miettiä, mitä voisi tehdä ennakolta konfliktien ennalta ehkäisemiseksi, Peltonen kertoo.

Vuonna 2012 Peltonen matkusti Yhdysvaltoihin ja vieraili Consensus building institutessa. Viimeistään tämä vierailu muutti Peltosen uran suunnan.

– Pääsimme seuraamaan läheltä, miten siellä käsiteltiin ristiriitaisia tapauksia. Halusimme tuoda ympäristösovittelun menetelmiä myös Suomeen. Vuonna 2013 perustimme yrityksen, jonka kanssa olemme tehneet käytännön sovittelu- ja fasilitointityötä monissa kiistoissa.

Nyt Peltonen on ympäristökonfliktien ratkaisun professori Itä-Suomen yliopistossa.

Sovittelu, jota Iijoen otva-hankkeessa nyt kokeillaan, on Suomessa tuttua lähinnä yksityishenkilöiden riitojen käsittelystä.

Lasse Peltonen sanoo, että samat lainalaisuudet pätevät kaikkien muidenkin riitatilanteiden käsittelyyn.

Ympäristökiistat ovat erityisiä, koska usein ne koskettavat hyvin laajaa joukkoa ihmisiä – ja jopa tulevia sukupolvia ja muita lajeja. Avioriitojen vaikutukset ovat rajatumpia. Ympäristökiistoihin liittyy usein myös tiedollisia kiistoja ja isoja taloudellisia panoksia.

Mirko Laakkonen, Pertti Pietinen ja Mauri Huhtala.
Mirko Laakkonen (vas.), Pertti Pietinen ja Mauri Huhtala Iijoen Raasakan voimalalla.Antti J. Leinonen

Ympäristökiistoissa on myös usein mukana hyvin monia osapuolia: Iijoella esimerkiksi maanomistajina metsä- ja turveyhtiöitä, elinkeinoaan puolustavia kalastajia, matkailuun eri tavoin liittyviä tahoja ja muun muassa kaikki jokivarren viisi kuntaa.

Neuvottelukunta kokosi mukaan mahdollisimman laajasti Iijoen valuma-alueella toimivia tahoja. Porukka tapasi viime vuonna ensimmäisen kerran Oulun Kierikkikeskuksessa. He alkoivat miettiä sellaisia ratkaisuja Iijoen kehittämiseen, jotka kaikki voisivat hyväksyä.

Tai eivät kaikki. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri oli epäluuloinen ja jäi pois.

Tapaamisessa puhuttiin vaelluskalojen palauttamisesta, mutta myös esimerkiksi alueen matkailun edistämisestä.

Kekkosen aikana rakennettiin vesivoimaa

Suomessa on paljon vesivoiman takia padottuja jokia. Vesivoimaloita on 250, ja niistä vanhimmat jo 1800-luvun lopulta.

Sotien jälkeen tarvittiin paljon energiaa jälleenrakennukseen ja Kekkosen aikana vesivoimaa rakennettiin lisää teollisuutta varten. Ajatuksena oli, että isänmaa tarvitsee energiaa, eikä voimaloiden mahdollisia ympäristöhaittoja juuri ajateltu.

Sotien jälkeen, kun voimayhtiöt kiersivät ostamassa maita, suuri osa maanomistajista oli sodan köyhdyttämiä.

Voimayhtiöt saivat usein voimalan tarvitsemat alueet pilkkahinnalla. Nämä ajat sitten tehdyt kaupat hiertävät monilla paikoilla Suomessa edelleen.

Pertti Pietinen, Mirko Laakkonen ja Mauri Huhtala.
Raasakan voimala Iijoella.Antti J. Leinonen

Nyttemmin on alettu ymmärtää, että vesivoimalaitokset tukkivat vaelluskalojen nousun kutupaikoilleen ja käytännössä estävät kalojen lisääntymisen.

Vaelluskalojen palauttaminen on tärkeä puheenaihe monilla alueilla. Kansallinen kalatiestrategia, lohi- ja meritaimenstrategia sekä uusi kalastuslaki velvoittavat vahvistamaan kalojen luontaista elinkiertoa.

Myös Iijoella neuvotteluihin osallistujille on selvää, että vaelluskalat pitää palauttaa. Keinoista ollaan oltu erimielisiä.

Närää aiheuttaa myös se, että vesivoimalaitokset säätelevät veden tuloa omien tarpeidensa mukaan, ja ranta-asujiin ja esimerkiksi kalastajiin vaikuttaa, onko vesi yhtäkkiä hyvin korkealla tai matalalla.

Alueilla katkeruus vesivoimayhtiöitä kohtaan on kasvanut pikku hiljaa. Asukkaat ja kalastajat ovat kokeneet, että yhtiöt ovat vain keränneet rahat ja jättäneet ongelmat heille.

Iijoesta ei haluta uutta Kemijokea

Kun vesivoimayhtiöille jaettiin lupia vuosikymmeniä sitten, niissä ei aina vaadittu yhtiöitä ottamaan huomioon kaloille aiheuttamaansa haittaa. Myöhemmin lupiin on jo osattu lisätä kalatalousmääräyksiä.

Näiden määräysten päivittäminen on nyt alkanut. Tutkimus on osoittanut, että voimayhtiöiltä aiemmin vaaditut lain osoittamat toimet, kuten kalanistutukset, eivät riitä elinvoimaisten kalakantojen turvaamiseksi.

Vuonna 2016 Lapin ELY-keskus teki Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle aloitteen, jossa vaadittiin Kemijoki-osakeyhtiöltä uusia toimia vaelluskalojen hyväksi. Samanlaista vaatimusta odotetaan seuraavaksi Iijoen viittä voimalaitosta pyörittävälle PVO-Vesivoima Oy:lle.

Soutuvene joen rannalla.
Antti J. Leinonen

Jos yhtiön luvassa on alun perin ollut kalatalousvelvoitteita, niitä on helpoin yrittää päivittää. Varsinkin vanhimmissa luvissa mitään velvoitteita ei ole ollut ja velvoitteiden lisääminen tyhjästä on erityisen hankalaa.

Hankalaa se on joka tapauksessa.

Voimayhtiöille kalateiden ja kalojen alasvaelluksen järjestäminen ovat kalliita projekteja. Niiden pitäisi myös laskea osa vedestä voimalaitoksen ohi ja siis jäädä ilman tuon virtaaman tuottamaa energiaa.

Viime vuonna Lapin ELY-keskus ehdotti naapurijoki Kemijoen suurimmalle vesivoimayhtiölle Kemijoki Oy:lle, että Kemijokeen rakennetaan kalatiet Keski-Kemijokea myöten.

Yhtiö ei ole tähän suostunut ja asiasta riidellään.

Seuraavaksi kalatalousvelvoitteita odottaa Iijoki. Vastaavaa riitaa Iijoelle ei haluta.

Kollaja kiristi välejä entisestään

Oman lisänsä Iijoen projektiin toi Kollajan tekoallashanke.

Lasse Peltosen mukaan luonnonsuojelijat jäivät otva-hankkeesta pois, koska he epäilivät, että hankkeen siivellä yritettiin ajaa salaa eteenpäin Kollajaa.

Pohjolan voima on suunnitellut sähkövoimalaitosta ja Kollajan tekoallasta Iijokeen 1980-luvulta asti.

Monille sovitteluprosessiin osallistuville sekä ympäristöjärjestöille ajatus lisävesivoiman rakentamisesta oli aivan mahdoton.

Kollaja-allas haudattiin vuosi sitten, kun hallitus päätti, ettei voimalaitoksen rakentamiselle ole edellytyksiä eikä koskiensuojelulakia ole syytä avata. Rakentaminen olisi vaatinut vuonna 1987 voimaan tulleen lain avaamisen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin varapuheenjohtaja Mauri Huhtala tuhahtaa ajatukselle, että he olisivat olleet epäluuloisia vain Kollajan takia.

– Kollaja tässä kummitteli jonkin aikaa, mutta ei se ollut syy hylätä prosessi. Katsoimme, että koko hanke oli käynnistetty voimayhtiön aloitteesta, kun yhtiölle tuli kiire saada lisää maksajia kalateiden rakentamiseen.

Mauri Huhtala
Suomen Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen Mauri Huhtala.Antti J. Leinonen

SLL:n mielestä Pohjolan Voiman pitäisi hoitaa vaelluskalojen palauttamisen kustannukset itse. Sen mielestä voimalaitosten pitäisi myös päästää kalateihin tarpeeksi vettä, että ne toimisivat oikeasti. Heistä PVO haluaa pitää liikaa vettä voimalaitoksissaan.

Ratkaisu älykalatiestä?

Iijoella tavoitteena on lopulta luoda vaelluskaloille reitti, jota pitkin ne pääsevät kaikkien viiden voimalaitoksen ohi joen yläjuoksulle kutemaan. Kalanpoikasten eli smolttien pitäisi päästä myös yläjuoksulta takaisin mereen.

Toimitusjohtaja Pertti Pietinen PVO-Vesivoima Oy:stä sanoo, että kalatie maksaisi neljä miljoonaa euroa voimalaitosta kohden, ja alasvaelluksen järjestämisessä on vielä monta kysymysmerkkiä.

– Tässä ei ole kyse pelkästään rahasta. Tarvitaan myös paljon tutkimustietoa siitä, miten homma pitäisi hoitaa niin, että kalat lähtisivät nousemaan kalateitämme ja toisaalta vettä tarvitsisi juoksuttaa mahdollisimman vähän.

PVO-Vesivoiman toiveena on, että ensimmäisen kalatien rakentaminen alkaisi vuonna 2018 ja seuraavan myöhemmin. Kunhan ensin nähdään, miten ensimmäinen toimii.

PVO-Vesivoima hakee ratkaisua älykalateistä, joissa vettä tarvitaan normaalia vähemmän.

Älykalatien voisi myös sulkea silloin, kuin kaloja ei ole ja juoksuttaa vettä vain tarvittaessa.

Pertti Pietinen
Toimitusjohtaja Pertti Pietinen PVO-Vesivoima Oy:stä.Antti J. Leinonen

Lasse Peltonen ymmärtää voimayhtiön huolen kustannuksista ja teknisistä epävarmuuksista, samoin ympäristöjärjestön näkemyksen voimayhtiön historiallisista vastuista. Vaelluskalojen palauttaminen vaatii niin paljon aikaa, osaamista ja rahaa, että yhteistoimintaa tarvitaan.

Ensimmäiseen kalatiehen on nyt saatu rahaa valtion kalatiestrategian kärkihankerahoituksena.

Peltonen on huolissaan, että ELY-keskuksen kalatalousvelvotteiden päivitysprosessi ajautuu riitelyyn. Jos voimayhtiö pitää aluehallintoviraston ratkaisua kohtuuttomana, edessä on luultavasti raskas oikeusprosessi. Se voisi pysäyttää vaelluskalojen hyväksi tehtävän työn pitkäksi aikaa.

– Velvoitemuutosprosessi on konfliktialtis, koska siinä viranomainen laatii yksipuolisen ehdotuksen siitä, mitä voimayhtiön tulisi tehdä. Vaikka velvoitteen perusteet ovat yhtiölle ymmärrettäviä, sen taloudelliset vaikutukset ovat huomattavia ja prosessi tuntuu heistä sanelulta, Peltonen sanoo.

Neuvottelukunta on päässyt hänestä hyvään keskusteluyhteyteen ja konkreettisia muutoksia on jo saatu aikaan.

Rakennuslupahakemus ensimmäisestä kalatiestä Raasakan voimalaitokselle on nyt jätetty, ja toiveissa on, että työt voivat alkaa ensi vuonna.

Neljä muuta kalatietä pitäisi hoitaa sen jälkeen. Peltosen mukaan ideaalitapauksessa koko reitti on valmis vuonna 2030.

Juttuun on haastateltu myös Ismo Karhua ja Mirko Laakkosta Pohjois-Pohjanmaan liitosta sekä Antti Belinskij’ä, joka on SYKEn ja Itä-Suomen yliopiston professori.

Korjaus 15.10. kelo 12.05: Tarkennettu Peltosen lausuntoja artikkelin neljänneksi ja viidenneksi viimeisissä kappaleissa. Lisätty tieto, että Mirko Laakkonen on Iijoen otva-hankkeen projektipäällikkö.