Psykiatrian professori: Sadistiset piirteet tulevat jokaisessa esiin, jos olosuhteet ovat otolliset

Turkulaisprofessori Jyrki Korkeilan mukaan yhteiskunnan kontrolli vähentää ihmisen toiminnassa ilmenevää pahuutta, mutta ei koskaan poista sitä kokonaan.

psykiatria
vankilan kalterit
AOP

Turun Kupittaan psykiatrisen sairaalan G1-osaston tapahtumat ovat saaneet monet pohtimaan, miten kaikki paha on voinut tapahtua. Suljetulla osastolla on todettu tapahtuneen potilaiden kaltoinkohtelua. Pahoinpitelyistä on annettu kaksi tuomiota osastolla työskenneille henkilöille.

Tapahtumien vuoksi on kysytty, miten koulutetut hoitoalan ihmiset ovat voineet toimia niin asiattomasti. Kovaan ääneen on myös vaadittu sellaisia toimia jatkossa, ettei vastaava enää koskaan toistuisi. Muun muassa kaupunginjohtaja Aleksi Randell on vakuuttanut, että toimintakulttuuri on uudistunut. Randell on myös sanonut että tällaista ei olisi koskaan saanut tapahtua.

Mahdollisuus hyvään ja pahaan on meissä kaikissa. Kumpaakaan ei voi eristää vain joihinkin yksilöihin.

Jyrki Korkeila

Todellisuudessa kaikki tapahtunut voi tapahtua uudelleen. Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila ei kommentoi Kupittaan tapahtumia tarkemmin, sillä hänen puolisonsa on virkamiehenä vastannut Turun kaupungin tekemistä G1-selvityksistä.

Yleisellä tasolla Jyrki Korkeila kuitenkin muistuttaa, että jokaisessa ihmisessä on aina sekä hyvää että pahaa.

– Mahdollisuus hyvään ja pahaan on meissä kaikissa. Kumpaakaan ei voi eristää vain joihinkin yksilöihin.

Olosuhteet ratkaisevat, miten käyttäydytään

Sadisti saa mielihyvää toiselle ihmiselle tuottamastaan kivusta. Piirteenä patologinen, vahva sadismi on melko harvinainen, mutta suojassa siltä ei ole kukaan.

– Myös keskivertoihmisen toiminnassa voi ilmetä sadistisia piirteitä, jos olosuhteet ovat otolliset, sanoo professori Jyrki Korkeila.

Tällaisia olosuhteita voi hänen mukaansa syntyä esimerkiksi suljetuissa laitoksissa, kuten vankiloissa.

– Olosuhteet, joissa on jyrkkä valta-asema, provosoivat käyttäytymistä, joka ei ole asianomaisille luonteenomaista, Korkeila sanoo.

Paha voi nousta ihmisistä, jotka ajattelevat itse, etteivät voisi koskaan toimia niin.

Jyrki Korkeila

Kenties kuuluisimman asiaan liittyvän tutkimuksen teki yhdysvaltalainen psykologi Philip Zimbardo. Hän teetti 1970-luvulla vankilakokeen (siirryt toiseen palveluun), jossa opiskelijat toimivat vankeina ja vanginvartijoina. Kaksi viikkoa kestäväksi suunniteltu koe jouduttiin keskeyttämään muutaman päivän jälkeen, sillä vartijat alkoivat käyttäytyä sadistisesti.

Korkeila kertoo toisen esimerkin.

– Esimerkiksi sota-aikana ihmiset voivat syyllistyä monenlaisiin julmuuksiin. Ajatellaan vaikka toisen maailmansodan aikaisia julmuuksia, niin ei maailmasta löydy niin paljoa psykopaatteja, että ne kaikki teot olisivat olleet sellaisten tekemiä.

Professorin tulkinnan mukaan ympäristö on ikään kuin alkanut sallia tietynlaisia toimia, niin että paha on alkanut kukkia.

– Paha voi nousta ihmisistä, jotka ajattelevat itse, etteivät voisi koskaan toimia niin.

Valvonta voi vähentää riskiä, mutta ei aina estä vääryyksiä

– On tietenkin kamala ajatus, että meistä jokainen saattaisi tietyissä olosuhteissa toimia arvaamattomalla tavalla, professori Jyrki Korkeila sanoo.

Ratkaisevaa ongelmien estämisessä on valvoa olosuhteita.

– Sen takia kaikkia tällaisia laitoksia pitää säädellä lainsäädännöllä, jotta vääränlainen ja sopimaton toiminta ei pääse käyntiin. Sen takia tarvitaan avoimuutta, jotta viranomaiset voivat valvoa olosuhteita. Se ei tietenkään takaa sitä, että kaikki siltikään toimisi sataprosenttisesti.

Valvonta kuitenkin pienentää vääränlaisen toiminnan todennäköisyyttä. Jos kontrollia ei ole, aika pienestäkin voi käynnistyä vääränlaista toimintaa. Korkeilan mukaan harva ihminen on immuuni käyttäytymään joukossa eri tavoin kuin muut.

– Jos on ryhmäpainetta, niin harva alkaa pistää vastaan, Korkeila sanoo.

Hän selittää ilmiön näkyvän käänteisesti myös arjessa.

Tarvitaan avoimuutta, jotta viranomaiset voivat valvoa olosuhteita. Se ei tietenkään takaa sitä, että kaikki siltikään toimisi sataprosenttisesti.

Jyrki Korkeila

– Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa vähän huonommin pukeutunut ihminen makaa maassa. Hänet vain ohitetaan eikä kukaan mene auttamaan. Siinä kun kukaan ei toimi, niin ohikulkevat ihmiset antavat toisilleen luvan olla toimimatta, Korkeila sanoo.

– Kaikki ikään kuin tulkitsevat siinä yhdessä, että maassa makaava on juoppo. Ihminen on enemmän laumaeläin kuin haluaisi ajatella olevansa.

Jyrki Korkeilan mukaan on totuuden kieltämistä väittää, ettei koskaan kykenisi sadistisiin tekoihin. Ympärillämme oleva yhteiskunta ja sen rakenteet suojelevat meitä niin, etteivät nämä piirteet tule esiin.

– Elämme oikeusvaltiossa, jossa kaikki tällainen on paljon harvinaisempaa nykyään. Harvinaisuus ei siis johdu siitä, että me olisimme ihmisinä parempia nyt kuin ennen, Korkeila summaa.