Mira Laine rakentaa itsetuntoaan ehjäksi alastonmallina: "Riisun itseni, jotta oppisin näkemään itseni muiden silmin"

Masennus vei Mira Laineen syviin, muilta saavuttamattomiin vesiin. Syöksyn pysäytti huoli omista lapsista, ja pohjalta nouseminen on vaatinut Miralta rohkeita tekoja.

masennus
Alastonmalli poseeraa.
Laura Hossi / Yle

Mira Laine riisuutuu nurkassa. Rintaliivien hakaset napsahtavat auki, housut putoavat lattialle. Oranssi kylpytakki on pian päällä.

Hämeenlinnan Taiteilijaseuran työskentelytila Taidekasarmilla on karu huone. Lattialla on maalinroiskeita siellä täällä, pöytiä, tuoleja ja taulutelineitä nojallaan nurkassa. Korkealla katon rajassa olevat kapeat ikkunat on sudittu maalilla niin, ettei niistä näe läpi.

Keskellä Hiilikellariksi nimettyä huonetta on puinen, kotikutoinen lava, joka on verhottu vanhoilla peitoilla, vilteillä ja lakanoilla. Lavan edessä on pari porrasta, maalin peittämät nekin.

Molemmin puolin lavaa on sähkökäyttöiset lämmittimet. Mira kytkee lämmittimet päälle ja pian ilman peittää palavan pölyn haju.

Ovi käy tiuhaan, kolikot tipahtelevat lippaaseen. Taiteilijaseuran järjestämässä piirustusillassa elävän mallin piirtäminen maksaa neljä euroa.

nainen orassissa kylpytakissa kellarihuoneessa
Hämeenlinnan taiteilijaseuran piirustusilloissa käy säännöllisesti noin kymmenkunta taiteilijaa. Mira on tehnyt mallin töitä viiime keväästä lähtien. Laura Hossi / Yle

Paikalle on saapunut kymmenkunta piirtäjää, naisia ja miehiä. Taiteilijat hakevat paikkaansa, miettivät valoa ja varjoja, parasta kulmaa.

– Aloitetaanko? Kysyy Mira.

Hän riisuu kylpytakin ja nousee lavalle. Pitkän naisen pää hipoo kattopalkkia. Seiniä pyyhkivä katse on tyyni.

Kolmen minuutin asento.

“En kestä lapsiani sekuntiakaan”

Neljä vuotta sitten Mira eli kuin koomassa, elämä oli mustaa. Hän käytti viimeiset voimansa siihen, että kävi aamulla suihkussa, laittoi ripsiväriä ja meni töihin. Sen jälkeen mihinkään muuhun ei jäänyt energiaa. Hän ei saanut mitään aikaiseksi, vaikka kuinka yritti.

Mira ajatteli olevansa laiska ja saamaton, kun pää ei toiminut. Tilanne jatkui noin vuoden, kunnes työterveyslääkäri kysyi miten Mira jaksaa omia lapsiaan.

– Tajusin, etten kestä heitä sekuntiakaan.

Tämä pysäytti Miran. Nyt on jotain pahasti pielessä. Hän ei halunnut olla tällainen äiti - lapsilleen täysin saavuttamattomissa. Mira oli fyysisesti läsnä, mutta henkisesti kadoksissa. Lasten äänet sattuivat korviin ja arkielämä ympärillä ahdisti.

– Ajattelin, että menkää pois.

Nainen nojaa puuhun
Miralle pysäyttävintä oli tajuta, ettei kestä omia lapsiaan eikä heidän ääniään. - Tällainen äiti en halua olla, Mira päätti. Laura hossi / Yle

Sillä hetkellä Mira myönsi itselleen olevansa sairas, masentunut. Diagnoosi oli keskivaikea masennus, suomalaisten kansansairaus. Masennukseen sairastuu peräti joka viides suomalainen jossain elämänsä vaiheessa.

Mira päätti olla alusta asti avoin sairastumisestaan, vaikka se oli vaikeaa. Hän halusi puhua asiasta oikeastaan kenelle vaan kuka ehti kuunnella. Se oli hänen keinonsa päästä eteenpäin.

Kenties siksi monet tulivat sanomaan, ettei Mira voi olla masentunut. Koska hän ei näytä masentuneelta eikä ole linnoittautunut neljän seinän sisälle.

– Se oli märkä rätti päin kasvoja. Tuntui hirveältä, koska koin että minun pitää todistella muille olevani sairas.

Välillä meni päiviä täysin sumussa, ilman mitään muistikuvia siitä mitä oli tapahtunut. Hän oli saattanut käyttäytyä huonosti muita ihmisiä kohtaan, jopa loukata. Kun Mira jäi lopulta sairauslomalle, sulkeutuvat kodin ovet. Sairauden häpeä oli niin suuri.

Se oli märkä rätti päin kasvoja. Tuntui hirveältä, koska koin että minun pitää todistella muille olevani sairas.

Mira Laine

Perimmäistä syytä miksi mieli romahti juuri neljä vuotta sitten, ei Mira osaa sanoa. Lopulliseen syöksyyn johti ehkä useampi tekijä. Mira uskoo kärsineensä jonkinasteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta jo nuorimman lapsensa syntymän jälkeen. Myös unettomuus oli vaivannut pitkään.

Lisäksi Miran lähes koko elämän ajan taustalla on kummitellut se, ettei hän ole hyväksynyt itseään. Hän ei ole halunnut tulla nähdyksi eikä kuulluksi.

– Ettei kukaan vaan tajua, miten tyhmä mä olen.

Lopeta itsesi häpeäminen

Miran itsensä väheksyminen oli sekä sisäistä että ulkoista. Hän näki itsessään vain vikoja ja ajatteli muidenkin näkevän niin. Muiden katse ahdisti. Hän toivoi voivansa olla pieni ja siro, jota kukaan ei huomaa.

Mira ei tiedä mistä oman itsen väheksyminen on alun perin lähtenyt. Terapiassa hän kuitenkin ymmärsi, että itsensä näkymättömäksi tekeminen vaikutti myös läheisiin, aviomieheen ja lapsiin. Häpeä kietoutui kaikkeen tekemiseen ja olemiseen.

– Häpesin itsessäni kaikkea, ihan kaikkea ulkonäöstäni ja fyysisestä kunnostani sairauteen asti.

nainen istuu alastomana ja mies ja naispiirtäjiä on ympärillä
Muotokuvataiteilija Pentti Pullinen käy usein Hämeenlinnan Taiteilijaseuran piirustusillloissa. Miran hän on piirtänyt jo muutamia kertoja. Laura Hossi / Yle

Miraa ahdisti, millaista esimerkkiä hän näytti lapsilleen. Hän kyllästyi häpeän tunteeseen ja siihen miten on itseään vuosien ajan kohdellut. Terapiassa tavoitteeksi otettiin kaivaa Mira esiin ja näkyväksi.

– Päätin, että nyt minun pitää opetella hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja alkaa nauttia siitä.

Se miten vartaloaan vuosia piilotellut Mira päätyi lopulta alastonmalliksi, oli sattumaa. Hän oli tyttärensä kanssa tutustumassa Taidekasarmin toimintaan ja siellä työskenteleviin taiteilijoihin.

Se, että olen näiden ihmisten edessä alasti, on jo voitto.

Mira Laine

Paikalla oli myös muotokuvien piirtäjiä. Mira huomasi yllättäen tarjoutuvansa malliksi, jos sellaista tarvitaan. Kului puoli vuotta ja Mira oli jo unohtanut koko asian, kunnes Hämeenlinnan Taiteilijaseurasta otettiin yhteyttä. Mallille oli nyt tarvetta.

Alastonmallina olosta tuli yksi Miran lopeta itsesi häpeäminen -projekteista.

Alastomuus on siedätyshoitoa

Kolme minuuttia on kulunut. On aika vaihtaa asentoa. Kädet laskeutuvat rintojen päälle.

Piirtäjät valpastuvat, katseet kohoavat paperista tiheämmin. Silmät siristävät, etsivät valoa ja varjoja, ihon yksityiskohtia. Kynät, liidut, tussit, hiilet suihkivat hiljaisuudessa kukin omalla rytmillään.

Mies piirtää lyijykynällä alastonta naista
Kukin taitelija valitsee sen mitä korostaa. Mallille työ on raskasta fyysisesti ja Miralle myös henkisesti. - Yritän olla miettimättä miltä näytän muiden silmissä. Laura Hossi / Yle

Kolmen eri asennon jälkeen pidetään tauko. Mira pukee kylpytakin päälleen ja istahtaa lavan reunalle juomaan vettä. Taiteilijat tutkivat töitään ja vaihtavat kuulumisia toistensa ja Miran kanssa.

Mira ei läheskään aina katso hänestä piirrettyjä kuvia. Oman kehon viat ovat vielä vereslihalla.

– Se, että olen näiden ihmisten edessä alasti, on jo voitto. Tämä on vielä tällaista toisten katseen siedätyshoitoa.

Pian tauko on ohi, Mira riisuu taas ja asettuu istumaan lavalle. Jalat jäävät lepäämään portaalle ja kädet nojaavat ristissä reisiin. Tässä asennossa on jaksettava 20 minuuttia.

– Onko asento ok? Kelpaa siis, kello käyntiin.

Vieraiden edessä alasti oleminen on ollut Mirasta yllättävänkin helppoa. Paikalla ei ole yleensä ketään liian tuttua, mitä nyt joskus entinen kuvaamataidon opettaja. Huoneessa ei ole myöskään peilejä, se on tärkeää. Kiusallisinta on itse asiassa riisuutuminen nurkassa, samassa tilassa.

Kahden tunnin työskentely on mallille fyysisesti raskasta. Toisinaan ajatukset on komennettava pois puutuneesta tai jo kipua säteilevästä kohdasta. Silloin Mira saattaa alkaa puhua piirtäjien kanssa, aivan arkisista asioita. Säästä tai vaikka tatuoinneista.

Toisinaan hän seuraa, kuinka jonkun työ etenee. Sitä, miten jalan tai käden asento alkaa hahmottua paperille. Useimmiten hän yrittää kuitenkin vain olla miettimättä, miltä näyttää toisten silmissä.

Tulkinnat saattavat herättää katsomaan jotain sellaista kohtaa minussa, jota en itse ole huomannut pitää kauniina.

Mira Laine

Kun muut jo keskittyvät piirtämiseen, käy Hiilikellarin ovi. Sisään astuu muotokuvistaan tunnettu taiteilija Pentti Pullinen.

Pullinen asettuu istumaan hieman viistosti Miraan nähden ja nostaa valkoisen tyhjän taulun polvilleen. Viiva viivalta hahmo alkaa muodostua.

Sähkölämmittimet kuumottavat. Miran kylkiä pitkin valuu jo hiki. Paikallaan on silti pysyttävä.

Ahdistavat katseet muuttuvat siedettäviksi

Toipuminen masennuksesta on Miran kohdalla tapahtunut suhteellisen nopeasti. Hän uskoo, että syynä on se, että lopulta sisäänpäin käpertymisen sijaan hän pyrki vaiston avulla ulospäin. Hän hakeutui tilanteisiin ja harrastuksiin, joista uskoi nauttivansa.

Mira liittyi kuoroon, aloitti toimitsijan hommat jääkiekossa ja suuntasi kuntosalille.

Alastonmallina Mira lakkasi piilottelemasta itseään fyysisesti ja avasi itsensä konkreettisesti muiden katseille.

– Riisun itseni, jotta oppisin näkemään itseni muiden silmin.

Muiden katseeseen ja tulkintaan perustuu myös voimaannuttavan valokuvauksen menetelmä. Sen on kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen.

Menetelmässä harjoitellaan omasta näkemyksestä luopumista ja mahdollisuutta katsoa asioita toisen ihmisen nahoista ja perspektiivistä käsin. Sitä käytetään terapeuttiseen identiteettityöhön.

Mies esittelee lyijykynällä piirrettyä alastonmallin kuvaa
Taiteilija Pentti Pullinen on tyytyväinen tämän kertaiseen työhönsä. - Tietyt muodot, kolmiulotteisuus ja valot ja varjot onnistuivat hyvin, sanoo Pullinen. Laura Hossi / Yle

Alastonmallina oleminen saattaa tuntua aika radikaalilta tavalta asettua muiden katseiden kohteeksi. Miina Savolaisen mielestä taiteilijoiden katse on kuitenkin lempeää - he katsovat kehoa, muotoja, valoja, varjoja ja mittasuhteita.

– Uskon, että mallille tällä on iso merkitys. Hänen kehonsa kaikkia kohtia katsotaan koko ajan tarkasti, mutta tavallaan häntä ei kuitenkaan katsota.

Miina Savolaisen mielestä tärkeintä on, että muiden katseen voi kokea turvalliseksi.

Mira on huomannut jo muutoksen omassa katseen kestävyydessään. Muiden katseen tuottama ahdistus on muuttunut siedettäväksi. Hän pystyy jo luontevasti katsomaan silmiin niitä ihmisiä, jotka ovat juuri hetki sitten piirtäneet häntä alastomana.

Pikkuhiljaa taiteilijoiden näkemykset ovat myös alkaneet kiinnostaa Miraa ja niitä on jo helpompi katsoa. Piirtäjän tulkinta on kuitenkin eri asia kuin peilikuva ja se on Mirasta vapauttavaa.

– Tulkinnat saattavat herättää katsomaan jotain sellaista kohtaa minussa, jota en itse ole huomannut pitää kauniina.

Muotokuva silittää itsetuntoa

Piirustusilta alkaa olla lopuillaan. Mira huikkaa lavalta, että nyt alkaa vasen pakara olla melko puuduksissa. Sen päällä on istuttu kolme kertaa kaksikymmentä minuuttia.

Mira nousee ja venyttelee. Kylpytakki menee hetkeksi vielä päälle, kun hän siirtyy nurkkaan pukemaan.

Samaan aikaan taiteilija Pentti Pullinen viimeistelee muotokuvaansa Mirasta. Nenä hakee vielä muotoaan. Muut käyvät tutkimassa mitä taiteilija on saanut aikaan. Päät nyökyttelevät hyväksyvästi, ja joku kehuu hiljaa Pullisen tarkkaa silmää.

Mira katsoo myös työtä. Hän ei sano mitään, mutta silmissä häivähtää ilo.

nauravainen nainen seisoon kellastuneen vaahteran edessä
Mira Laine on päässyt jo masennuslääkkeistä eroon. Hän pystyy katsomaan itseään jo paljon arvostavammin ja lempeämmin. - Tulevaisuus näyttää jo paljon paremmalta, tuumii Mira.

Mira on omasta mielestään päässyt jo pitkälle itsensä hyväksymisessä. Hän kuitenkin tietää, että masennus tulee tästä lähtien olemaan osa häntä, eivätkä kaikki päivät ole helppoja. Edessä on varmasti hetkiä, jolloin hän ei hyväksy itseään toivomallaan tavalla.

Alastonmallina olo ja muut iloa tuottavat asiat kantavat kuitenkin eteenpäin. Toisaalta tärkeää parantumisessa on lopulta päästää myös irti siitä mitä muut ajattelevat.

– Toivon, etten anna muiden ajatusten ohjata itseäni liikaa, vaan uskallan olla ylpeästi oma itseni.

Muotokuvataiteilija Pentti Pullinen istuu vielä paikoillaan. Hän sanoo, että jatkaa todennäköisesti Mirasta tekemänsä piirroksen loppuun ateljeessaan.

Miraa ajatus ihan oikeasta muotokuvasta kutkuttaa. Taiteilijan katse ja tulkinta silittää lempeästi Miran omakuvan vielä näkyvissä olevia säröjä.

– Taiteilija on valinnut minut siihen kuvaan. Hän on nähnyt minussa jotain, mitä hän haluaa esitellä. Se tuntuu hyvältä.