Luonto valmistautuu kylmään vuodenaikaan: Lepakot, siilit ja karhut tankkaavat kiireellä

Valoa on päivä päivältä vähemmän kun syksy etenee. Kasvien väri vaihtuu, linnut ääntelevät syksyisesti ja eläimet valmistautuvat tulevaan kylmään vuodenaikaan oman strategiansa mukaisesti.

Eläinten talvehtiminen
Syksyinen Aulangon metsälampi.

Syksyisen puistometsän aamu on hiljainen, vain muutama rastas ääntelee satunnaisesti ja tikka koputtelee jossain päin.

Hämeenlinnan Aulangon tyyni metsälampi heijastaa syksyn väriloistoa.

Paikallinen luontoasiantuntija Panu Villanen tarkkailee rauhallista metsää kohdistaen kiikarinsa tämän tästä lammen vastapäiseen puustoon.

Linnuistakin huomaa, että ne ääntelevät syksyisesti. Sellaisia sirahduksia ja kotkotuksia.

Panu Villanen

– Kyllä tässä tyypillinen syksyn tulo on päällä ja sen huomaa siitä, että valoa on vähemmän. Muutoksen huomaa kasvillisuudessa ja että metsän eläimet vaihtavat pikku hiljaa väriä. Linnutkin ääntelevät syksyisesti, sellaisia sirahduksia ja kotkotuksia, mies kuvailee.

Eläimillä on erilaisia strategioita selviytyä talvesta

Eläimillä on erilaisia strategioita valmistautua talveen. Toiset lähtevät pakoon viileneviä säitä ja vähentyviä ravintovaroja. Toiset etsivät suojaa ja pyrkivät sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin.

Karhu istuu kivellä
Karhu nauttii syksyn marjasadosta.Pentti Kallinen

– Eläimillä on se mahdollisuus, että ne voivat lähteä pois, niin kuin muuttolinnut tekevät. Tai ne voivat kömpiä johonkin sopivaan paikkaan. On talviunisia ja talvihorrostajia ja niillä on ero, kertoo Panu Villanen.

Koko talvi horroksessa

Talvihorros on säänneltyä alilämpöisyyttä, jonka aikana horrokseen vaipuneen eläimen aineenvaihdunta ja ruumiinlämpö laskevat. Keho käyttää ravinnokseen lämpimän kauden aikana kerättyjä rasvavarantoja.

Tasalämpöiset eläimet, kuten siili ja lepakko viettävät talvensa talvihorroksessa. Silloin eläimen elimistön lämpötila pysyttelee parissa lämpöasteessa.

Syksyllä eläinten on kerättävä ahkerasti ravintoa ja tankattava talven varalle. Kylmään vuodenaikaan valmistautuva eläin saattaakin painaa tuplasti enemmän kuin kesäaikaan.

– Talvihorrostajat, esimerkiksi siili, on aikuisena noin reilun kilon painoinen. Jos se on syksyllä oikein hyville ruoka-apajille päässyt, niin kyllä se voi parikiloinen lyllerö olla. Mutta se käyttää sitten todella kaiken sen vararavinnon, kertoo Panu Villanen.

Älä häiritse horrostavaa lepakkoa

Siilin tavoin myös lepakot valmistautuvat horrostamisen keräämällä elimistöönsä syysaikaan rasvaa, joka on sille elintärkeää talven yli selviytymisessä. Villanen muistuttaa, että horrostamasta havaittua lepakkoa ei talvella saisi häiritä.

Saunan pesuvadista pelastettu lepakko
Tasalämpöiset eläimet, kuten siili ja lepakko viettävät talvensa talvihorroksessa.Tuula Mäkelä

– Jos löytää horrostamassa olevan lepakon, niin on tärkeää ettei mene sitä häiritsemään. Jos sitä häiritään ja se joutuu liikkumaan, niin lepakko joutuu käyttämään sitä ravintoansa ja se voi olla kohtalokasta.

Periaatteessa lepakko tarvitsee kaikki energiavaransa horrostamiseen, joka saattaa keskeytyä esimerkiksi parittelun takia.

– Erilaiset syyt voivat herättää sen lepakon, kuten paritteluvietti. Silloin ne käyttävät sitä energiamääräänsä myös lisääntyäkseen, toteaa Villanen.

Kylmähorros ja diapaussi

Vaihtolämpöiset eliöt, kuten sammakot ja käärmeet viettävät talven vaipuen syvään kylmänhorrokseen, jossa eläimen ruumiinlämpö voi laskea nollan alapuolelle. Solut eivät kuitenkaan jäädy, sillä niihin muodostuu pakkasnestettä, jäätymispistettä laskevaa glyserolia.

– Matelijat painuvat koloihinsa ja sammakkoeläimet menevät pikku hiljaa pohjamutiin tai lähteisiin, kaivoihin joissa vesi ole jäässä talvellakaan, kun tästä vielä kelit kylmenevät. Nyt on vielä aika lämmintä, kommentoi Villanen noin kymmenen asteen aamulämpötilaa.

Hyönteisten strategia on talvehtia sekä munana, toukkana, kotelona että aikuisena. Villanen muistuttaa, että hyönteisten eliöryhmä on valtaisa, joten talvehtimistapoja on lukuisia.

– Kun puhutaan hyönteisistä puhutaan usein vaikka perhosista, koska ne ovat meille niin kovin näkyviä. Ne menevät diapaussiin eli oikein syvään horrostilaan. Esimerkiksi tutut lajit nokkosperhonen ja sitruunaperhonen talvehtivat aikuisena. Sitten on valtava määrä hyönteisiä, jotka talvehtivat muna-asteena, keskenkasvuisena tai täysikasvuisena toukkana sekä kotelona, kertoo Panu Villanen.

Muutaman kuukauden talviunet

Karhu ja mäyrä painuvat talveksi unten maille. Pimeimmän ja lumisimman kauden ne nukkuvat pesässään ja käyttäen vararavintoaan. Samalla tavalla talven viettää muun muassa tulokasläji supikoira.

Luontoasiantuntija Panu Villanen huomauttaa, että sää vaikutttaa paljon siihen, milloin eläin menee talviunille.

– Ajatellaan vaikka karhua. Jos marjoja riittää ja on lämmin syksy, niin totta kai se kerää pitkään sitä ravintoa. Sen täytyy tankata niin paljon kuin vain voi. Myös valon määrä vaikuttaa siihen sekä eliölajin geneettinen rytmi, luettelee Villanen.

Talviaktiiviset sopeutuvat kylmiin oloihin

Pakkanen, lumi ja pimeys eivät hidasta kaikkien eläinten elämää. Monet nisäkkäät elävät myös talvisin varsin aktiivisesti.

Kesäkarvassa oleva jänis popsii ohdaketta kiven päällä.
Metsäjänikselle kelpaa myös ohdake.Vastavalo / Juha Määttä

– Moni näistä meidän nisäkkäistä, vaikka jänikset, ketut ja oravat ovat ihan talviaktiivisia. Ne ovat sopeutuneet talveen. Niiden turkki vaihtaa väriä ja siitä tulee myös tiheämpi. Aluskarva on paljon tuuheampi, jolloin se antaa lämpöä huomattavasti enemmän.

Pohjoisten ja kylmien alueiden eliöt ovat vuosimiljoonien aikana sopeutuneet kylmään ja ilmaston muuttuessa eläinten selviytymisstrategia muuttuu. Lauha talvi saattaa sekoittaa eläimen syklin.

– Jos on talvella lämmintä, se voi olla jopa haitaksi eläimelle. Elintoiminnot vilkastuvat ja se voi olla kohtalokasta, että kun ne ovat sopeutuneet talveen, ne ovat ikään kuin säästöliekillä. Jos on kovin lauhaa, käy niin, että se säästöliekki ei toimikaan, pohtii Panu Villanen.