Kannattajakorttien vilunkiyritykset paljastuvat armotta – vaalilautakunta tarkastaa jokaisen kortin

Jos Sauli Niinistön valitsijayhdistyksen lisäksi myös Paavo Väyrysen ja Ilja Janitskinin kannattajat saavat kokoon vaaditut 20 000 nimeä,  Helsingin vaalipiirilautakunnan on tarkastettava 60 000 allekirjoittajan henkilöllisyys.

Presidentinvaalikampanja
Nainen allekirjoittaa Sauli Niinistön kampanjan kannattajakortin Hakaniemen maalaismarkkinoilla Hakaniemessä, Helsingissä.
Presidentti Sauli Niinistön kampanjan kannattajakorttien keruu alkoi Hakaniemen maalaismarkkinoilla Helsingissä kesäkuussa 2017.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Sauli Niinistön kannattajakorttien määrää, 156 000, voivat kilpakumppanit vain kadehtia. Paavo Väyrysen kannattajakorteista puuttuu vielä vähintääkin tuhansia nimiä.

– Tarkkaa lukua ei ole, koska kortit ovat hajallaan eri puolilla Suomea, mutta viikonloppuna oli koossa nelinumeroinen luku, kertoo kerääjien yhteyshenkilö Piia Kattelus.

Väyrysen kannattajakortteja kerätään itsenäisyyspäivään asti.

Kolmas valitsijayhdistyksen kautta presidentiksi yrittävä, Ilja Janitskin, ei ole kertonut kannatuskorttiensa määrä. Janitskin on vangittuna Andorrassa.

Valekannattajat karsitaan

Sauli Niinistön kannattajakortteja oli keräämässä tuhansia vapaaehtoisia. Paavo Väyrysellä on muutamia yhteyshenkilöitä jokaisessa vaalipiireissä.

20 000 nimen kerääminen on työlästä. Tätäkin suurempi urakka on Helsingin vaalipiirilautakunnalla, joka tarkistaa jokaisen kannattajakortin. Vaalilautakunta kokoontuu lokakuun 4. päivä päättämään, milloin kannatuskortteja ryhdytään ottamaan vastaan. Lautakunta palkkaa tähän tarkastajia.

Kannatuskorttia verrataan väestörekisterikeskuksen tietoihin. Jos sama henkilö on antanut kannatuksensa myös toiselle ehdokkaalle, nimi poistetaan kummaltakin listalta.

Vaalivirkailijat joutuvat käyttämään myös salapoliisin taitoja, kun he arvioivat, onko kannattajakortin allekirjoittaja todella se henkilö joka väittää olevansa.

Helsingin vaalilautakunnan sihteeri Heikki Liljeroos muistaa erityisesti vuoden 1994 presidentinvaalit, jolloin yhden ehdokkaan kannattajakorteissa oli epäselvyyksiä. Nimet tuntuivat vaalivirkailjoista liiankin tutuilta.

– Ehdokas oli kopioinut nimiä valtiokalenterista, Liljeroos muistaa.

Puolueen perustaminen helpottuu - digitalisaatio ei yllä valitsijayhdistyksiin

Kansalaisaloitteen saa allekirjoittaa kätevästi internetissä, mutta vaaliehdokkaan asettaminen valitsijayhdistyksen kautta elää yhä menneessä ajassa.

Oikeusministeriön neuvottelevan virkamiehen Heini Huotarisen mukaan useita vuosia kuluu vielä, ennen kuin kannatuskorttien kerääminen ja tarkistaminen helpottuu.

Ensi vuoden loppupuolella nimien kerääminen puolueen perustamiseksi siirtyy sähköiseksi. Vasta sen jälkeen ryhdytään kehittämään sähköistä järjestelmää myös valitsijayhdistyksiä varten.

Kannattajakortien kerääjät joutuvat partioimaan toreilla ja kansanhuveissa siihen asti. Eduskuntavaaleissa tarvitaan 100, kuntavaaleissa 10 ja EU-vaaleissa 2000 kannattajaa oman ehdokkaan asettamiseksi.