"Tuolta se pride-emäntä saapuu" – rohkeudestaan tunnettu museonjohtaja Katriina Pietilä-Juntura pölyttää ennakkoluuloja

Tornion Aineen taidemuseo on järjestänyt pop-up-näyttelyn autokauppaan ja laatinut taidelähtöisiä horoskooppeja. Museonjohtaja Katriina Pietilä-Juntura sanoo, että taidemuseo kuuluu kaikille.

johtajat
Katriina Pietilä-Juntura.
Tornion Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura uskaltaa katsoa asioita toisin.Minna Aula / Yle

Perjantai-iltapäivä. Työviikon päätteeksi Tornion Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura hyppää autoon miehensä kanssa. Rajanylitys sujuu ongelmitta, onhan kyseessä maailman vapaimmaksikin rajaksi kutsuttu, kahden kaupungin yhteinen lemmenpesä TornioHaaparanta. Pietilä-Juntura tuijottaa puhelintaan. Palkki kerrallaan putoaa pois – ja noin, nyt puhelimen voi sulkea. Suomen verkko ei kanna enää Seskarön jälkeen, kun Suomi on tarpeeksi kaukana.

– Me muututaan viikonloppuisin ruotsalaisiksi ja puhutaan ruotsia, Pietilä-Juntura nauraa.

Museonjohtajan arki on täynnä ihmisten kohtaamisia, luovuutta ja toki kalenteri on täynnä. Viikonlopuksi hän menee mökille, laittaa kumisaappaat jalkaan ja korjaa satoa metsästä. Mökki sijaitsee Pohjois-Ruotsissa. Pietilä-Juntura haluaa pitää mökin pakopaikkana, jonne saa mennä rauhoittumaan.

Luonnonherkuista Pietilä-Juntura loihtii gurmeeta. Myös ruoanlaitto ja leipominen rauhoittavat kiireistä museomuoria. Museomuori-nimitystä hänestä käyttävät peräpohjolan murretta puhuvat, eikä Pietilä-Juntura pidä nimitystä pahana. Se saa hymyn huulille.

Seurasta ei perjantai-iltaisin ole puutetta. Onhan parin klikkauksen päässä yli 4000 kaveria, joita kaikkia yhdistää yksi asia: Rakkaus meänkieleen ja -murteeseen. Seitsemän vuotta sitten Pietilä-Juntura perusti Facebookiin ryhmän Vistot nakut ja kolot knapsut. Suosittu ryhmä sai myös kritiikkiä, sillä nimi ei ole kovin imarteleva.

Muut museot ovat kateellisia

Tuntuu kuin Pietilä-Junturalla olisi enemmän luovuutta, heittäytymiskykyä, rohkeutta ja lujaa tahtoa kuin monella muulla. Mikä on vahvan naisen salaisuus?

Ei kai yli-inhimillisiä voimia sentään anna taikajuoma, niin kuin ranskalaisen sarjakuvan seikkailijalle Asterixille? Tai jospa Pietilä-Juntura on pudonnut taikajuomapataan, kuten Obelix. Museonjohtajan arjessa ei tarvitse metsästää villisikoja tai löylyttää roomalaisia. Sen sijaan täytyy ravistaa ajatuksia, pölyttää ennakkoluuloja, olla rohkea ja huolehtia siitä, että museollakin on tulevaisuus.

Katriina Pietilä-Juntura.
Tornion Aineen taidemuseossa käy vuosittain lähes kaupungin asukkaiden verran väkeä.Minna Aula / Yle

Aineen taidemuseo on onnistunut tekemään muut museot kateellisiksi. On harvinaista, että taidemuseo kerää kävijöitä lähes sijaintipaikkakuntansa asukkaiden verran, joista suurin osa on vielä nuoria ja lapsia. Toisin sanoen, tulevaisuuden museokävijöitä.

Johtajalta löytyy rohkeutta ja ideoita. Monet ideoista kuulostavat niin hulluilta, ettei niitä ikimaailmassa yhdistäisi taidemuseoon. Miltäpä kuulostavat taideteoslähtöiset horoskoopit, sinkkusuunnistus museossa tai pop-up-museo autokaupassa?

– Muut museot ovat meille kateellisia, Pietilä-Juntura nauraa pilke silmäkulmassa.

Ehkä aihetta on. Tornion Aineen taidemuseo tuo kaupunkiin säpinää. Eikä vähäisin ansio varmasti ole sen vetäjässä. Pietilä-Juntura kertoo kuulleensa palautteen, joka lämmitti erityisesti. Muualta muuttanut pariskunta oli kritisoinut pienen pohjoisen kaupungin tapahtumatarjontaa kun joku oli lohduttanut heitä sanoen: Kyllä siellä voi asua. Siellä on Aineen taidemuseo ja siellä on tosi raikasta toimintaa.

Taidetta voi katsoa vaikka remonttivaatteet päällä

Sinkkusuunnistus on jäänyt elävästi torniolaisten mieleen. Taidemuseon tavoitteena ei niinkään ole saattaa ihmisiä avioliiton satamaan sinkkusuunnistuksella. Se on sivuseikka. Tärkeintä on saada ihmiset tulemaan museoon uudestaan. Museo ei nimittäin ole kertakäyttötavaraa.

Aineen taidemuseo on arkkitehti Matti Porkan suunnittelemassa rakennuksessa. Samasta aulasta pääsee myös kaupungin pääkirjastoon.

– Katsoin aikanaan kateellisena, miksi se kirjaston ovi käy niin tiheään, Pietilä-Juntura muistelee.

Taidemuseotyö vaatii luovuutta ja kekseliäisyyttä. Ihmiset täytyy saada käyttämään palveluita, jotka myös kuuluvat kaikille. Tuetaanhan museoita verovaroin.

Aineen taidemuseon eteisessä on Pietilä-Junturan sanojen mukaan sisäänheittoteoksia ja talo pyritään pitämään mahdollisimman avoimena. Silti museon ovi tuntuu paljon naapuriovea raskaammalta. Eliitin linnakkeeksikin miellettyjen museoiden brändiä on vaikea murtaa.

– Joku sanoi, että en minä voi tulla nyt museoon, kun olen näissä työvaatteissa. Ei museo ole eliittien yksinoikeus. Se on yhtä lailla kaikille yhteisillä verovaroilla tarjottu palvelu, Pietilä-Juntura kannustaa.

Toisaalta museon on helpompi ottaa kantaa ajankohtaisiin keskusteluihin. Aineen taidemuseossa on uskallettu toimia, kun puhe tulee vähemmistöistä tai vaikkapa turvapaikanhakijoista. Pietilä-Juntura tietää, että roolilla on myös hintansa.

Katriina Pietilä-Juntura.
Ei museo ole vain koulutettujen keski-ikäisten paikka. Katriina Pietilä-Juntura haluaa paukuttaa rajoja.Minna Aula / Yle

Aineen taidemuseon sateenkaariliput anastettiin

Museo- ja arkistokentällä on tällä vuosituhannella kiinnitetty enemmän huomiota sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviin kysymyksiin. On kyseenalaistettu heteronormatiivista tapaa lähestyä historiaa ja taidetta, pelkästään kaksijakoisen sukupuoliymmärryksen kautta.

Monet museot ovat järjestäneet queer-koulutuksia, joissa taidetta ja maailmaa katsotaan nimenomaan sateenkaarisilmälasien kautta. Myös Tornion Aineen taidemuseo järjesti syyskuussa queer-koulutuksen.

Äh, tuokin on varmaan sitä prideä.

Katriina Pietilä-Juntura

Uusia tapoja katsoa on herätelty Torniossa jo aiemmin tänä syksynä. Elokuun lopussa järjestetty Pride-viikko huipentui kahden maan väliseen kulkueeseen. Taidemuseo oli aktiivisesti mukana järjestämässä tapahtumaa.

Sateenkaarikeskustelu herätti myös vastakaikua Torniossa. Aamulla, juuri ennen kulkueen alkua, museoväki huomasi, että sateenkaariliput oli anastettu saloista. Sateenkaariliput olivat liehuneet koko viikon ja ne varastettiin kulkuetta edeltävänä yönä. Pietilä-Juntura sanoo, että kritiikkiä tuli myös sosiaalisen median kautta sekä jonkin verran puheissa.

– Kun menin jonnekin, niin sanottiin, että sieltä se pride-emäntä saapuu.

Sateenkaariliput Tornion kirjaston pihalla.
Tornion Aineen taidemuseon sateenkaariliput varastettiin ennen Pride-kulkuetta.Kati Siponmaa / Yle

Sukupuolineutraalikasvatus näkyy Pietilä-Junturan mukaan museon arjessa muutenkin. Lapsiryhmiä ei aseteta jonoon sukupuolittain, ylipäätään museoon ei tarvitse jonottaa. Museo voi myös omilla näyttelyvalinnoillaan joko ottaa ihmisiä mukaan keskusteluun tai sulkea pois.

– Tavallaan olemme vallankäyttäjiä siinä.

Ennen Pride-kulkuetta taidemuseolla järjestettiin kylttipaja, jossa osallistujat saivat askarrella omat kylttinsä. Pietilä-Juntura sanoo, että osallistuneiden kommentit kertoivat paljon.

– Sanottiin, että kerrankin sai tulla ja olla oma ittensä. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota tai ei joutunut olemaan silmätikkuna. Taidemuseo on salliva paikka.

Pietilä-Juntura toteaa, että kaikki eivät ole vielä niin sanotusti valmiita. Hän sanoo, että Pride-tapahtumien aikaan kyseenalaistettiin sitä, miksi museo lähtee tämmöiseen mukaan.

– Näyttelysalista kuulin, kun joku sanoi jonkun teoksen äärellä, että äh, tuokin on varmaan sitä prideä.

Pietilä-Junturan mukaan museo on nimenomaan keskustelija, jonka tehtävänä on ottaa kantaa pinnalla oleviin asioihin. Aineen taidemuseo on ottanut rohkeita askeleita ennenkin, ja kylmiä tuulia on puhaltanut muutoinkin kuin Perämereltä.

"Meillä ei taidetta sensuroida"

Pari vuotta sitten Pietilä-Juntura ohjasi joukkoaan eräänlaisessa ristitulessa. Torniossa ja Haaparannalla seurattiin turvapaikanhakijoiden suurta joukkoa. Ruotsista tuli jopa satoja turvapaikanhakijoita päivässä ja Tornioon perustettiin järjestelykeskus. Keskustelu kävi kuumana ja syksyllä 2015 Torniossa valtakunnan rajalla järjestettiin useita hallitsematonta maahanmuuttoa vastustavia mielenilmauksia ja myös vastamielenilmauksia.

Pietilä-Juntura sanoo museoväen katsoneen ikkunoista tulijoiden määrää ja miettineen, mitä he voisivat tehdä. Syntyi turvapaikkana museo -työpaja, jossa tehtiin yhteistyötä Tornioon pikavauhdilla perustetun vastaanottokeskuksen kanssa. Turvapaikanhakijat pääsivät osallistumaan työpajoihin ja käymään museossa. Kulttuurierot näkyivät joidenkin turvapaikanhakijoiden suhtautumisessa. Alastomuus joissakin teoksissa käännytti osan pois toiminnasta.

– Emme lähteneet sensuroimaan vaikka kaikki eivät sitä hyväksyneetkään. Meillä ei taidetta sensuroida.

Turvapaikkana museo -taidepajoissa opiskeltiin suomen kieltä ja hanke perustettiin nopealla tahdilla ensimmäisenä juuri Tornioon. Suora yhteydenotto opetusministeriöön kannatti ja sittemmin mukaan lähti useita museoita eri puolilta Suomea.

– Mun mielestä museon tehtävä on herättää keskustelua ja osallistua keskusteluun. Että ei vain sinne täytetä arkistokortteja. Eikä vain kerätä sinne ja pohdita kultakautta.

Kuka se on se ällöttävä tyttö?

Perjantai-iltana vatsalihakset saavat treeniä, ihan vain seuraamalla Vistojen nakkujen ja kolojen knapsujen keskustelua someryhmässä. Tornionjokilaaksosta kotoisin oleva Katriina Pietilä-Juntura perusti ryhmän vuonna 2007. Meänkieltä ja peräpohjolan murretta hersyvästi käyttävä ryhmä osaa nauraa itselleen.

Pietilä-Juntura sanoo itse olevansa visto nakku, mutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Meänmurteella visto nimittäin tarkoittaa rumaa, vastenmielistä ja ällöttävää ja nakku taas on tyttö, mutta silläkin sanalla on negatiivinen sävy. Myös miehet innostuivat liittymään ryhmään, joten nimeen lisättiin kolot knapsut, joka taas tarkoittaa rumat, naismaiset miehet.

– Ryhmän perustamisen jälkeen minuun otettiin yhteyttä, että etkö sinä tiedä, miten rumia sanoja nämä ovat. Joku uusi ryhmään liittynyt saattaa sanoa, että ei ole visto nakku, Pietilä-Juntura sanoo.

Kyseessä oleva vistot nakut ja kolot knapsut -ryhmässä kaikkea ei oteta niin tosissaan. Ei edes sitä, missä se hoon paikka on. Kaikki saavat kirjoittaa meänkieltä niin kuin haluavat. Pari vuotta sitten ryhmä sai Vuoden murre -palkinnon.

– Se on kauhean suosittu ryhmä ja meillä on todella hauskaa. Olemme kokoontuneet useasti museolla ja tuntuu, että tuntisimme toisemme, vaikka olemme jutelleet vain ryhmässä.

Katriina Pietilä-Juntura.
Tornion vanhin puu ja vanhin katu ovat aivan Aineen taidemuseon vieressä.Minna Aula / Yle

Ehkä Pietilä-Juntura ei sittenkään ole pudonnut mihinkään taikajuomapataan pienenä, vaan ihan vain uinut Väylässä eli Tornionjoessa. Imenyt itseensä peräpohjolalaista asennetta ja kasvanut itsekin kunnon vaimoksi. Toisin sanoen vahvaksi naiseksi. Tornionjokivarressa on perinteisesti kutsuttu kaikkia naisia vaimoiksi.

Ideasamponsa lähteeksi Pietilä-Juntura paljastaa käsillä tekemisen. Luova hetki saattaa yllättää kesken puhtaiden lakanoiden mankeloimisen. Silloin tietää, että Tornioon on taas tulossa puheenaihetta ja muilla museoilla kateus saattaa ainakin himpun nousta.

Tornion Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura on Radio Suomen sunnuntaivieraana 1. lokakuuta klo 15:03.