Lopelta löytyi yli 1000 vuotta vanha viikinkimiekka – polttohautaus sijaitsi metallinetsijäharrastajan omilla mailla

Metallinetsinharrastaja löysi viikinkiaikaisen miekan Loppijärven pohjoisrannalta. Museoviraston tutkijat yllättyivät polttohautauksen hyvästä kunnosta.

viikinkiaika
Miekkaa nostetaan maasta laatikkoon
Museoviraston koekaivausryhmän arkeologit kaivavat esiin ja nostavat metallinetsinharrastaja Tuomas Pietilän löytämän miekan viikinkiaikaisen polttohautauksen kaivaustutkimusten yhteydessä. Video: Museovirasto.

Lopelta on löytynyt viikinkiaikainen miekka seudulla aiemmin tuntemattomasta polttokenttäkalmistosta. Loppilainen metallinetsinharrastaja teki löydön omalta maaltaan viime keväänä. Museovirasto tiedotti asiasta tiistaina.

Miekan löysi Tuomas Pietilä Loppijärven pohjoisrannalta.

– Katsottiin kartasta missä entinen Loppijärven ranta on sijainnut ja sen mukaan edettiin metallinpaljastimella pitkin rantaa.

Pietilä löysi ensin rautakautisen kirveen terän ja tulusraudan. Kun niiden läheisyydestä alkoi paljastua miekan säilää, lopetti Pietilä kaivamisen. Hän otti yhteyttä Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiden Reijo Hyvöseen ja kysyi, mitäs nyt tehdään.

Arkeologit nostavat viikinkimiekkaa maasta Lopella
Museoviraston arkeologit nostivat metallinetsinharrastajan löytämän miekan ja tutkivat siihen liittyneen polttohautauksen. Marianna Niukkanen / Museovirasto

– Vastaus oli, että älä tee mitään, hän tulee Kupilan Ossin kanssa katsomaan tilannetta. Todettiin, että siellä on miekka ja lopetettiin kaivaukset siihen ja ilmoitettiin Museovirastoon.

– Yllättäväähän se oli, kun ei Lopelta ole näitä löytynyt. Launosista on Ilomäestä löytynyt jotain joskus 1800-luvulla ja Launosten kartanolta jotain miekankappaleita, mutta siinä ne sitten taitaa ollakin, Pietilä kertoo.

Televisiosarja herätti intoa

Tuomas Pietilä innostui metallinetsinharrastuksesta katsottuaan televisiosarjaa Menneisyyden metsästäjät. Intoa vain lisäsi Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiden keväinen vierailu Pietilän mailla.

– Käytiin peltoja läpi ja silloinkin löytyi naisen kalmisto tuosta jonkin matkan päästä. Se lisäsi innostusta. Nyt omia maita on käyty läpi aika tarkkaan.

– Vaikea sanoa, mikä siinä harrastuksessa viehättää. Aika paljon löydöt rajoittuvat roskiin, 99-prosenttisesti, mutta hyvällä tuurilla sattuu tällainenkin löytö kohdalle!

Pietilä teki löydön omilta mailtaan, joilla on siis ollut asutusta jo ammoisina aikoina.

– Kyllähän se mielenkiintoista on, että tässä on ollut asutusta jo kivikaudella ja viikinkiajallakin.

Löydöt peräisin viikinkiajalta

Polttokenttäkalmisto ajoittuu viikinkiajan loppupuolelle, noin vuoteen 1000. Museoviraston koekaivausryhmä tutki elo-syyskuussa kaivauksin yhden hautauksen, joka oli poikkeuksellisen ehjä.

Myös miekka ajoittuu viikinkiajan loppupuolelle. Sen yhteydessä oli tasaiselle maalle tehty, laakeilla kivillä peitetty polttohautaus.

Miekan kahvan viereen oli asetettu tupessa ollut veitsi, kehäsolki ja luukampa. Paikalta löytyi myös hauras saviastia, jonka yhteydestä löytyi runsaasti palaneiden luiden kappaleita. Kyseessä on todennäköisesti vainajan jäännösten säilyttämiseen käytetty uurna. Hiukan etäämmältä löytyi vielä työkirveen terä.

Viikinkiaikainen miekka laatikossa
Viikinkiaikainen miekka maasta nostettuna.Marianna Niukkanen / Museovirasto

Museoviraston tutkijan Jan-Erik Nymanin mukaan polttokenttäkalmistoja tunnetaan Lopelta ja ylipäätään Hämeen ja Uudenmaan rajamailta toistaiseksi melko vähän.

– Löytö on merkittävä, tietysti paikallisesti merkittävä, koska Lopen seudulla näitä ei monta entuudestaan tunneta. Ja ylipäänsä se on mielenkiintoinen kohde.

Luiden radiohiiliajoituksista saadaan tarkempaa tietoa polttotapahtuman ajankohdasta. Maanäytteistä teetetään lisäksi kasvinjäänneanalyysi, joka voi paljastaa jotakin esimerkiksi hauta-antimista tai hautaamisen vuodenajasta.

– Se antaa lisätietoa yleiskuvaan, mikä meillä on rautakautisesta elämästä. Se toimii tukena laajempiin tutkimuksiin ja tulkintoihin. Paikallisesti se kertoo Lopen seudun esihistoriasta rautakauden lopulta, milloin kiinteä asutus on syntynyt ja kehittynyt esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteessa.

Tutkijat yllättyivät hautauksen kunnosta

Tutkimukset tuovat uutta tietoa myöhäisrautakauden hautaustavoista. Kaivauksissa löytynyttä luuaineistoa analysoimalla voidaan saada tietoa vainajan tai vainajien sukupuolesta ja iästä sekä siitä, onko mukana poltettu eläimiä.

Aika harvoin polttokenttäkalmistossa löytyy näin ehjä hautaus.

Jan-Erik Nyman

– Hautaus oli tosi hyvin säilynyt, se oli meille iloinen yllätys. Aika harvoin polttokenttäkalmistossa löytyy näin ehjä hautaus. Siellä on melko varmasti useampia hautauksia samassa paikassa, vaikea arvioida montako. Lisätutkimuksia ei ole suunniteltu paikan päälle, kertoo Nyman.

Ehjyys voi merkitä sitä, että kalmiston käyttöaika on ollut lyhyt, eivätkä myöhemmät hautaukset ole täten rikkoneet aiempia hautauksia.

Onko tuoreella löydöllä sitten yhteyttä Janakkalasta vuonna 2013 tehtyyn miekkamieslöytöön ja sen kahteen miekkaan?

– Tämän kalmiston miekka on suunnilleen saman ikäinen kuin miekkamiehen vanhempi miekka. Muuten hautauksien välissä on useampia satoja vuosia aikaeroa. Tämä on vanhempi, viikinkiajan loppupuolelta, ja Janakkalan löytö taas keskiajan alkupuolelta, Nyman sanoo.

Esineet näytteille ensi vuonna

Museoviraston mukaan Lopen kohde on erinomainen esimerkki hyvästä yhteistyöstä metallinetsinharrastajien ja viranomaisten välillä.

– Metallinetsinharrastuksen parissa löytyneestä arkeologisesta kohteesta on mahdollista saada paljon uutta tietoa pienimuotoisillakin tutkimuksilla, kunhan esineet on maltettu jättää paikoilleen maahan, yli-intendentti Marianna Niukkanen kertoo Museoviraston tiedotteessa.

Arkeologien paikalta nostama miekka ja muut esineet tullaan konservoimaan. Tavoitteena on laittaa ne näytteille Kansallismuseoon ensi vuoden aikana.