Analyysi: Macron esitti eurooppalaisen utopian vastalääkkeeksi rajojen sulkijoille

Oikeistopopulistien menestys Saksassa ei hillinnyt Ranskan presidentin kunnianhimoa Sorbonnen suuressa EU-puheessa. Päinvastoin, kirjoittaa EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

Euroopan unioni
Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti EU-linjapuheen Sorbonnen yliopistossa.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti EU-linjapuheen Sorbonnen yliopistossa viime vuoden syksyllä.Lucovic Marin / EPA

BRYSSEL Jos Ranskan presidentti Emmanuel Macron saa näkemyksensä läpi, Eurooppa on muutaman vuoden kuluttua aika erilainen paikka kuin nyt.

EU-mailla on yhteinen puolustusbudjetti, ja suomalaisia sotilaita voi palvella vaikkapa Ranskan armeijassa.

Eurooppalaisella verolla rahoitetaan kehitystä Välimeren eteläpuolella, jotta Eurooppaan olisi vähemmän tunkua. Kun tulijoita kuitenkin on, eurooppalainen turvapaikkavirasto varmistaa, että he saavat yhdenmukaisen kohtelun.

Euromailla on yhteinen budjetti varmistamassa, että yksikään jäsenmaa ei joudu kohtaamaan talousvaikeuksia yksin. Budjetti rahoitetaan verottamalla ilmastopäästöjä ja Euroopassa toimivia internetjättejä.

Jäsenmaiden yritysverokilpailu päättyy, kun EU asettaa yritysveroasteille ylä- ja alarajan.

Jokainen eurooppalainen opiskelija viettää vähintään puoli vuotta toisessa EU-maassa ja opiskelee toisen eurooppalaisen kielen.

Vuoden 2024 Pariisin olympialaisissa salkoon vedetään osallistujamaiden lippujen rinnalle EU:n tähtilippu ja orkesteri soittaa unionin epävirallisen kansallishymnin, Oodin ilolle.

Kaikkien jäsenmaiden ei toki ole pakko mennä näihin uudistuksiin mukaan. Mutta ne, jotka jättäytyvät pois, eivät saa toimia kunnianhimoisempien maiden jarrumiehinä.

Jos tarve vaatii, Ranska on valmis muuttamaan unionin perussopimuksia näiden asioiden toteuttamiseksi.

Emmanuel Macron esitti utopiansaEuroopan tulevaisuudesta Sorbonnen yliopistossa Pariisissa pitämässään puolitoistatuntisessa puheessa. Taitavasti rakennettu ja tunteisiin vetoava puhe toi mieleen Macronin presidentinvaalikampanjan tilaisuudet, joissa heilutettiin EU-lippua.

Kaksi päivää ennen linjapuhetta saksalaiset olivat valinneet liittopäivilleen oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen. Liittokansleri Angela Merkelin kannatus heikkeni, ja liikkumavara entistä tiiviimpään EU-yhteistyöhön kapeni.

Macronin mielestä Euroopan johtajien ei pidä antaa kansallismielisyyden nousun hillitä kunnianhimon tasoa.

– Teidän on tehtävä yksinkertainen valinta. Joko jätätte vaali vaalilta enemmän tilaa nationalisteille, heille jotka vihaavat EU:ta, ja 5–10–15 vuoden kuluttua he ovat vallassa. Tai voitte ottaa vastuunne ja haluta tätä Eurooppaa, ottaen riskejä, jokainen omassa maassaan, Macron sanoi.

Helsingissä Macronin ehdottamille riskeille voi ennustaa kahtalaista vastaanottoa. Puolustusalan aloitteita tuskin halutaan torpata, sillä Suomi on ajanut unionin puolustusyhteistyötä aktiivisesti eteenpäin. Tosin yhteinen puolustusbudjetti voi olla Suomellekin liikaa.

EU-veroilla rahoitettava euroalueen budjetti ainakin menee liian pitkälle, etenkin jos sitä käytettäisiin suhdanteiden tasaamiseen. Hallitusohjelma torjuu rahaliiton viemisen sellaiseen suuntaan, joka kasvattaisi yhteisvastuuta.

Veroasiat Suomi halunnee pitää omissa näpeissään, vaikkei se lukeudukaan unionin sisäisiin verokeitaisiin kuten esimerkiksi Irlanti.

Nykyhallitus voi katsoa viisaaksi painaa jarrua myös Macronin tylsemmissä, EU-instituutioita koskevissa visioissa. Macron haluaisi pienentää komission kokoa 15:een, jolloin jokaisella jäsenmaalla ei enää olisi omaa komissaaria.

Hän ehdottaa myös, että puolet europarlamentin edustajista valittaisiin yhteiseurooppalaiselta listalta, jossa esimerkiksi Paavo Väyrystä voisi äänestää Malmöstä Madridiin.

Molemmat esitykset heikentäisivät pienempien jäsenmaiden painoarvoa, koska niille ei välttämättä riittäisi komissaarinpaikkoja. Näiden maiden poliitikkojen olisi myös vaikeampi tulla valituksi parlamenttiin, jos nykyisenkaltaisia kiintiöitä ei olisi.

Macronin visio tuskin toteutuu sellaisenaan, jos lainkaan. Sen menestyksen mahdollisuudet ovat paljolti kiinni siitä, millainen hallituskokoonpano Saksaan tulee. Mutta samantekevää ei ole sekään, millaisen kannan Suomen hallitus niihin ottaa.