1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. sukupuolineutraalius

Hänestä raivottiin, kunnes hän pääsi sanakirjaan – sukupuoleton hen-pronomini on vakiintunut ruotsiin

Ruotsissa on myös alettu luopua virkamies-sanasta kunta kunnalta.

sukupuolineutraalius
Kirjan kansikuva, jossa lapsen takana on kuolaavan jättikoiran varjokuva.
Kivi & monsterhund -lastenkirjan päähenkilöstä käytetty hen-pronomini käynnisti muutoksen kohti sukupuolineutraalimpaa ruotsia.Olika

Milloin naiset lakkaavat olemasta esimiehiä, kysyttiin Yle Uutisten jutussa viime toukokuussa. Tuskin ainakaan kymmeneen vuoteen, arveltiin Kotimaisten kielten keskuksesta. Se oli kymmenen vuotta aiemmin ehdottanut, että eduskunnan puhemiehestä tulisi puheenjohtaja. Ei mennyt läpi.

Viime kuussa Aamulehti ryhtyi uranuurtajaksi ja ilmoitti, ettei sen uutisissa enää käytetä virkamies-, lakimies- ja puhemies-sanoja tai muita syyttä suotta mieheen viittaavia ammatti- ja virkanimikkeitä.

Ruotsissa vastaavaksi sukupuolineutraalin kielen lipunkantajaksi nousi viisi vuotta sitten lastenkirja. Sen kirjoittaja ravisteli ruotsin kieltä käyttämällä päähenkilöstä hen-pronominia, joka on kuin suomen hän: se ei kerro sukupuolta.

Kun sukupuolineutraali hen alkoi sillä tavoin kiilata maskuliinin hanin ja feminiinin honin rinnalle, se ärsytti monia jopa raivoon asti. Nyt hen on useimpien silmissä kuitenkin jo menettänyt kuohuttavan tai edes kummallisen sanan leiman, kertovat tätä juttua varten haastatellut asiantuntijat.

"Vihdoinkin!" vs. "Inhottavaa!"

Ruotsissa ilmestyi vuonna 2012 lastenkirja, jonka päähenkilöstä ei ollut nimen eikä pronominin perusteella pääteltävissä, oliko hän tyttö vai poika. Kivi och Monsterhund -kirja sai valtavasti huomiota tiedotusvälineissä jo ennen ilmestymistään.

Kirjailija Jesper Lundqvist kertoi Ruotsin televisiolle (siirryt toiseen palveluun), että selvä enemmistö palautteesta oli ilahtunutta. "Vihdoinkin" ja "tätä on odotettu" olivat tyypillisiä kommentteja, mutta monien vihainen tunnekuohu yllätti Lundqvistin.

Hen on inhottava sana! Jos joku kutsuisi minun poikaani niin, olisin raivoissani! Olen ylpeä siitä, että poikani on poika!

Lukijapostia Vi föräldrar -lehdelle, 2013

Kirjan tavoitteenaan ei ollut häivyttää sukupuolia kielestä tai todellisuudesta, murskata patriarkaattia tai horjuttaa yhteiskuntaa, vaan purkaa lasten stereotyyppisiä sukupuolirooleja, jotta pojatkin saavat olla herkkiä ja tytöt raikuleita, Lundqvist sanoi.

Kirjassa oli kyse mahdollisuudesta jättää sukupuoli määrittelemättä – mahdollisuudesta, ei pakosta, hän korosti.

– Kritiikki oli aika tietämätöntä. Ei käsitetty, miten heniä käytetään. Minun mielestäni se on hyvin käytännöllinen sana. Sen ansiosta ei tarvitse aina kirjoittaa ”han tai hon”, kun tarkoittaa ihmistä yleisesti, sanoo Mälardalenin yliopiston ruotsin kielen professori Eva Sundgren nyt viisi vuotta myöhemmin.

Hen, pronomini: 1. Sukupuolineutraali nimitys puheena olevasta henkilöstä. "Jos joku ajaa päin punaisia, hänelle määrätään sakkoja."

SAOL, 2015

Torjuttu hen kyti korkeakouluissa

Hen-pronominin alkuperä on epäselvä, mutta ensimmäiset vihjeet ovat 1950-luvulta, kertoo dosentti Karin Milles tukholmalaisesta Södertörnin korkeakoulusta.

– Vuosilta 1966 ja 1967 tekstejä, joissa sen käyttöä ehdotetaan. Kieliauktoriteetit torjuivat sen saman tien kielijärjestelmän vastaisena.

Hen vaipui muilta unohduksiin, mutta korkeakouluissa oli aina joitakin opiskelijoita, jotka käyttivät sitä, Milles kertoo. 2000-luvun alussa henin löysivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

– Hlbt-liike alkoi edistää sitä hyvänä pronominina heille, jotka eivät kokeneet voivansa määritellä sukupuoltaan yksiselitteisesti joko mieheksi tai naiseksi.

Samaan aikaan henin totesivat toimivaksi myös monet feministiryhmät, jotka vastustivat kielen tarpeetonta maskuliinisuutta.

Hymyileviä ihmisiä. Yhdellä on lippu, jossa lukee "Kiitos, korkein oikeus."
Intiassa Delhissä juhlittiin toissa vuonna, kun oli tullut kuluneeksi vuosi korkeimman oikeuden päätöksestä, jossa hyväksyttiin koĺmannen sukupuolen olemassaolo. Harish Tyagi / EPA

Tahatonta työntöapua ruotsidemokraateilta

Kivi och Monsterhund -kirjan ilmestymisen jälkeen Karin Milles oli mukana monessa julkisessa hen-keskustelussa, koska hän oli kirjoittanut kirjan tasa-arvoisesta kielestä. Hän kertoo alkaneensa aistia yleisen mielipiteen muutoksen vuoden 2012 aikana.

– Vuoden alussa hyvin monet suhtautuivat heniin erittäin epäileväisesti ja pitivät sitä ylhäältä tulleena saneluna. Mutta sitten oikeistopopulistiset ruotsidemokraatit alkoivat arvostella heniä suureen ääneen.

Niinpä ne, jotka eivät kannattaneet ruotsidemokraattien aatteita, alkoivat yhdistää henin kannattamisen ainakin jossakin määrin ruotsidemokraattien ja rasismin vastustamiseen ja avoimuuden puolustamiseen, Milles sanoo.

– Sitä ei voi todistaa, mutta minusta siinä kävi niin.

Hen, pronomini: 2. Nimitys henkilöstä, joka ei halua tai voi määritellä itseään mieheksi tai naiseksi.

SAOL, 2015

Milles kertoo, että hen sai nopeasti vahvan jalansijan yliopistoissa, joista se ei ollut koskaan kokonaan poistunutkaan. Opiskelijoiden jälkeen heniä alkoivat pikku hiljaa käyttää yhä useammat lehdet ja sitten epäröiden viranomaiset.

"Oikeat sanat ovat sanakirjassa"

Toissa vuonna hen loikkasi uudelle tasolle: se otettiin Ruotsin Akatemian sanaluetteloon. SAOL:n uusista sanoista päättävä raati keskusteli aiheesta, mutta vaihtoehtoja tuskin oli; aika oli kypsä, sanoo Ruotsin kielineuvoston kielenhuoltaja Lena Lind-Palicki.

– Se oli ratkaisevaa. Yleensä ajatellaan, että vain vakavasti otettavan sanakirjan sanat ovat oikeita sanoja. Sehän ei oikeastaan ole totta, mutta sellainen käsitys vallitsee. Sen jälkeen henin vastustajien määrä väheni selvästi.

Kädenkäänteessä se ei silti käynyt, vaan monissa lehdissä heniä pidettiin yhä liian huomiota herättävänä, muistelee Eva Sundgren.

– En saanut käyttää sitä edes kirja-arvostelussa. Päätoimittajan mielestä se oli sukupuolipoliittinen kannanotto.

Hyllyllinen SAOL:n verisoita.
14 kertaa uusittu SAOL on ruotsin kielen raamattu. Chris Psi / CC BY-SA 4.0

Kun suuret päivälehdet sitten ratkaisivat kantansa henin hyväksi, sana alkoi vakiintua kieleen varsin nopeasti, kertoo Lena Lund-Palicki. Lataus hiipui, vahvistaa Karin Milles.

Perin juurin tavallista sanaa Lind-Palicki ei henistä kuitenkaan vielä povaa, sillä osa ihmisistä yhdistää sen edelleen ennen muuta feminismiin ja transkysymyksiin.

"Ja må hen leva"

Muutoksesta on myös kovaa faktaa eli lukuja henin esiintymisestä lehdissä. Vuonna 2007 heniä käytettiin niissä 681 kertaa. Viime vuonna luku oli nelikymmenkertainen, noin 27 000.

Jokaista heniä kohtaan oli viime vuonna 159 han- ja hon-pronominia. Vuonna 2011, lastenkirjan aiheuttaman käänteen aattona, suhde oli 1/13 000.

Lehdistö käyttää heniä useimmin silloin, kun tekijän sukupuoli ei ole tiedossa tai hänet halutaan pitää anonyymina. Sen sijaan on hyvin epätavallista, että nimettyihin henkilöihin viitattaisiin hen-pronominilla.

Språktidningen, 2016

Tämän vuoden luvuista näyttää tulevan viime vuoden kaltaisia. Jatkuvan kasvun tavoitetta hen-pioneereilla ei ollutkaan. Tavoitteena oli vain vakiinnuttaa kieleen yhtäältä tasa-arvoinen ja toisaalta kätevä valinnanvara, joka istuu lauseeseen samalla tavoin erityishuomiota herättämättä kuin han tai hon, sanoo Söderström.

Tavoitteen onnistumisesta voi poimia esimerkkejä myös suomenruotsalaisista lehdistä, itse asiassa jopa selvästi useammin kuin Ruotsissa, kertoo ruotsalainen Språktidningen (siirryt toiseen palveluun)-lehti. Henin suhdeluku haniin ja honiin oli Suomessa viime vuonna 1/57.

Hufvudstadsbladet esimerkiksi versioi tutusta syntymäpäivälaulusta vastikään otsikon "Ja må hen leva" kirjoittaessaan väestön vanhenemisesta – naisista ja miehistä.

Virkamies on yhä useammassa kunnassa henkilö

Suomen eduskuntaa johtaa virallisesti puhemies, kunnes selviää, tekeekö kielenkäytön valtavirta siitä vanhanaikaista. Ratkaisu riippuu ennen muuta siitä, seuraavatko muut tiedotusvälineet Aamulehden esimerkkiä.

Ruotsissakin valtiopäivien puheenjohtajaa nimitetään sanalla talman, sananmukaisesti puhemies. Virkanimikkeestä ei ole keskusteltu – ei ole ollut tarvetta, sillä Ruotsilla on ollut vain yksi naispuolinen puhemies, ja hänen kausistaan on 15 vuotta.

Kun Birgitta Dahl tuli virkaansa vuonna 1994, nimikkeestä puhuttiin tovi. Dahl sanoi haluavansa olla puhemies. Keskustelu kuivahti siihen.

Birgitta Dahl lukemassa sanomalehteä.
Birgitta Dahl on ollut Ruotsin valtiopäivien ainoa "rouva puhemies" (1994–2002). Anders Löwdin / CC BY-NC-ND 2.0

Eva Sundgren uskoo, että asia nousee esiin, kun valtiopäivät saa johtoonsa seuraavan naisen. Lena Lind-Palicki sen sijaan arvelee, että koska virkoja on vain yksi, se hillinnee kiinnostusta nimikkeeseen.

– Monista muista ammattinimikkeistä keskustellaan kyllä, juuri nyt eniten tjänsteman- eli virkamies-sanasta. Pitäisikö sanoa tjänsteperson, virkahenkilö? Kuntatasolla siitä on tehty jo päätöksiä, ja sen kieliopillisesta käytöstä on annettu myös yhä enemmän kirjallisia neuvoja, Lind-Palicki kertoo.

Suomessakin vilautettiin takavuosina virkahenkilö-sanan käyttöönottoa. Se tulkittiin huumoriksi.

Kelpaisiko miehelle sairaanhoitajatar-nimitys?

Suomessa sukupuolittuneet virkanimet ovat lähinnä -mies-loppuisia. Emännätkin vilahtelevat sanastossa yhä, mutta opettajattarista tai näyttelijättäristä ei kuule enää puhuttavan. Ja jos kuulisi, niin miten olisi miehen nimittäminen naissukupuoleen viittaavalla sanalla?

Ruotsissa sellaisiakin sanoja on. Suomen kätilö-sana on sukupuoleton. Ruotsissa niin nais- kuin mieskätilöitä nimitetään sanalla barnmorska. -ska-pääte on suomeksi -tar.

Vastaavasti sjuksköterska-sanaa käytetään usein naisten lisäksi myös miehistä, kertoo Sundgren. Moni muu -ska-loppuinen sana sentään on tuomittu auttamattoman vanhanaikaiseksi. Esimerkiksi kampaajattarista ei pitäisi tänä päivänä ruotsiksikaan puhua, listaa kielenhuolto.

Neiti ei ole enää neiti

Eva Sundgrenilla on hauska esimerkki siitä, miten perusteellista kielen muutos voi käytännössä olla. Sana on neiti, fröken, ja tarina on ajalta, jolloin Sundgrenin poika työskenteli vapaa-ajan ohjaajana alakoulussa.

– Yksi lapsista sanoi hänelle: ”Sinä olet paras fröken, joka minulla on koskaan ollut." Siihen toinen oppilas: ”Eihän hän ole fröken!"

Lapsi perusteli, ettei sellainen voi olla fröken, joka ei ole koulussa vakituinen, vaan vasta harjoittelija.

Oppilaat tunnilla
Pienille ruotsalaiskoululaisille opettaja on fröken, hieman isommat jo sinuttelevat.Henrietta Lehtinen

SAOL määritteleen neidin edelleen naimattomaksi naiseksi. Sinuttelevan kansan sanavarastosta puhuttelu on kuitenkin kadonnut niin perusteellisesti, ettei sillä ole ruotsalaislapsille enää sukupuolta.

Heille neiti tarkoittaa yksinkertaisesti alakoulun opettajaa, naista tai miestä, professori Eva Sundgren kertoo.

Kiinnostaako aihe? Mila Engelbergin väitöskirja Yleispätevä mies: Suomen kielen geneerinen, piilevä ja kieliopillistuva maskuliinisuus (siirryt toiseen palveluun) on luettavissa verkossa.

Lue seuraavaksi