Sadan vuoden takainen rottajahti kiinnosti Lasten akatemiassa – "Näin innostunutta väkeä saa luennoilleen harvoin"

Taaperot opettelivat kuiviksi paljain kintuin, rahaa tienattiin rottajahdissa ja kouluruoka saattoi olla lautasellinen velliä. Lasten akatemian aiheena voi olla esimerkiksi lapsuus 100 vuotta sitten.

Koulutus ja kasvatus
Terho Elorae, Miro Selin ja Aarni Elorae
Terho Elorae, Miro Selin ja Aarni Elorae ovat kokeneita Lasten akatemian kävijöitä. Tarroja on kertynyt jo diplomeihin oikeuttava määrä.Yle / Anna Sirén

TampereTampereen yliopiston Päätalon legendaarinen luentosali D10 täyttyy tavallista innostuneemmasta hälinästä. Hetkeä aiemmin on aplodeerattu Lasten akatemian luennon päätteeksi. Tällä kertaa aiheena oli lapsuus sata vuotta sitten. Teema on saanut alamittaisen luentoväen viittaamaan ahkerasti, ja keskustelu jatkuu käytävällä vilkkaana varsinaisen luennon loputtuakin.

Historian professori Pirjo Markkola pistää kamppeet kasaan ja ylistää yleisönsä intoa.

– Näin aktiivista ja innostunutta väkeä saa luennoilleen harvoin. Historian opiskelijat ovat yleensä vaisumpia, professori nauraa.

Pienet kodit ja puuttuvat viikkorahat

Yleisön aktiivisuudesta johtuen osa Pirjo Markkolan ja yliopistonlehtori Mervi Kaarnisen materiaalista jäi käsittelemättä, ja viittaavia käsiä oli niin paljon, että jollakulla jäi väkisinkin puheenvuoro saamatta.

– Harmi. Olisin halunnut kertoa, että meillä on partiossa huussi, miettii 9-vuotias Veeti Granberg kiinnostavan luennon jälkeen.

Meillä on nykyään enemmän huoneita ja esimerkiksi koulukirjoja.

Elsa Rautajoki

Veeti on toista kertaa opiskelemassa akatemian riveissä. Seurana on tälläkin kertaa vuotta nuorempi serkkutyttö Elsa Rautajoki, jota on jäänyt pohdituttamaan entisajan asuntojen koko.

– Joidenkin kodeissa oli sata vuotta sitten vain kaksi huonetta, mutta toisissa paljon enemmän. Eikä niillä lapsilla ollut mitään viikkorahaa. Meillä on nykyään enemmän huoneita ja esimerkiksi koulukirjoja, Elsa pohtii ennen kuin lähtee hakemaan kolmatta tarraa luentopassiinsa.

Elsa Rautajoki ja Veeti Granberg
Elsa Rautajokea mietitytti 100 vuotta sitten eläneiden lasten kotien koko. Serkkupoika Veeti Granberg jäi pohtimaan entisaikojen koulunkäynnin esteitä.Yle / Anna Sirén

"Ei kuulosta kivalta elämältä"

Tottuneita akatemiakävijöitä ovat myös 10-vuotias Miro Selin ja 9-vuotias Terho Elorae, jotka esittelevät ylpeinä täysiä tarrapassejaan.

– Tänään saadaan diplomit ja t-paidat, Terho mainostaa.

– Keittiöt olivat ennen erilaisia, hellat toimivat puulla. Eikä lapsilla ollut housuja jos ne vielä kakkasivat ja pissasivat housuun, Miro muistelee oppimaansa.

Lapset tekivät töitä tehtaissa ja kotonakin. Ei kuulosta kivalta elämältä.

Miro Selin

Pojat pohtivat lapsen elämän olleen ylipäänsä hyvin erilaista.

– Lapset tekivät töitä tehtaissa ja kotonakin. Ei kuulosta kivalta elämältä, Miro summaa.

– Ja niillä oli koulussa erilaiset liitutaulut kuin meillä. Meidän luokassa on valkokankaat, joille saa kuvia tietokoneelta, lisää isompien mukana opiskellut 7-vuotias Aarni Elorae.

Rottajahti kiinnosti

100 vuotta sitten eläneiden tamperelaislasten elämässä riitti kiinnostavaa kerrottavaa. Erityisen vaikutuksen tekivät professorin kuvaukset lasten suorittamasta rottajahdista.

– Tampereella oli 1910-luvulla paljon rottia, ja ne olivat terveysongelma. Kaupunki ratkaisi asian maksamalla hännästä 10 penniä, ja se oli tietysti taskurahanhimoisille pikkupojille oikein kultakaivos. Rottia jahdattiin ja häntiä vietiin terveysviranomaisille, Pirjo Markkola kertoo.

Tiina Markkola ja Pirjo Markkola
Historian professori Pirjo Markkola (oik.) luennoi lasten elämästä 100 vuotta sitten. Miniä Tiina Markkola oli avustamassa entisaikojen opettajaksi sonnustautuneena.Yle / Anna Sirén

Historiantutkijan tietolähteet ovat hajanaiset. Tämänkin luennot materiaalia on haalittu niin arkistoista ja pöytäkirjoista kuin vaikkapa valokuvia tarkkaan tiiraamalla.

– Kun katsoo vaikka kuvia halkojen lastaamisesta Mustassalahdessa tai baptistikasteesta Pyynikillä, niin aina siellä kuvien reunoilla on myös uteliaita lapsia. Lasten elämän selvittely on joskus salapoliisityötä. Onneksi on olemassa myös kattavia haastatteluaineistoja jo 1930-luvulta ja esimerkiksi lasten kouluaineita, päiväkirjoja ja piirustuksia on säilynyt kaukaakin, Markkola kertoo.

Yliopistomaailma lapsille tutuksi

Lasten akatemia on tarkoitettu 7–10-vuotiaille maailmasta kiinnostuneille pikkuihmisille. Vanhemmat eivät seuraa luennoille mukana, vaan lapset saavat tuntumaa ihan oikeaan opiskeluun.

Näin aktiivista ja innostunutta väkeä saa luennoilleen harvoin.

Pirjo Markkola

Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston, Tampereen LUMATE-keskuksen sekä Tampereen kaupungin kulttuuri- ja taideyksikön pyörittämä Lasten akatemia on toiminut vuoden 2016 alusta. Samantyyppistä toimintaa on myös muualla Suomessa.

– Lapset ovat tärkeä ryhmä, sillä heissä on tulevaisuus. Haluamme näyttää millainen paikka yliopisto on ja tehdä tiedettä mukavalla tavalla tutuksi, sanoo Kyösti Koskela Tampereen yliopistolta.

Lasten akatemian luento Tampereen yliopistolla
Lasten akatemiassa lapset pääsevät istumaan oikeaan luentosaliin.Yle / Anna Sirén

Neljä kertaa vuodessa järjestettävien luentojen aihekirjo on laaja: lapset ovat saaneet kuulla niin ötököiden öisistä puuhista ja äänimaailman ihmeellisyyksistä kuin vaikkapa roboteista, jätteistä tai avaruudestakin.

– Lapsia on ollut joka kerta paikalla yli sata. Parasta palautetta saamme kuuntelemalla luentojen jälkeen käytävällä kun lapset kertovat vanhemmilleen mitä ovat oppineet.

Tänään paras palaute taidettiin kuulla jo luennon alkajaisiksi.

– Vaikka saa tarrapassin täyteen, niin saahan silti jatkaa näillä luennoilla käymistä, huolehti innokas viittaaja.