Eläinvainajien leposija ei jäänytkään viimeiseksi – pariskunta kaivoi lemmikkinsä ylös ja siirtää jäänteet tieremontin alta pois

Lemmikkien hautausmaalla voi olla suuri merkitys eläimen omistajalle. Eläinten hautausmaahoitaja uskoo, että lemmikkien haudoilla käydään enemmän kuin ihmisten.

lemmikkieläimet
Koiran tassu ihmisen kädessä.
Lemmikin kuolema voi olla ihmisille kova paikka.Narendra Shrestha / EPA

OuluIlta hämärtyy Oulun Hiirosessa, kun Kaija Justander-Jacklin kauhaisee viimeisen lapiollisen hiekkaa kuopan päälle. Moottoritien pauhatessa taustalla hän kantaa miehensä kanssa viisi myttyä metsän läpi parkkipaikalle.

Justander-Jacklinin lemmikkien kohdalla Hiirosen eläinten hautausmaa ei ollut viimeinen leposija. Hän kaivoi hautausmaalta ylös neljä kissaa ja koiransa, haudatakseen ne myöhemmin uudelleen.

– Koira ja kissat olivat tärkeitä, kuin perheenjäseniä. Ajattelin, että en voi jättää niitä meluvallin alle.

Sata huolestunutta puhelua

Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaa on joutunut myllerryksen kohteeksi (siirryt toiseen palveluun). Pohjantietä levennetään ja kaistale hautausmaata jää uuden tien sekä meluvallin alle.

– Etenkin meluvallin tieltä on jouduttu kaatamaan puita, joista osa on kaatunut hautojen päälle, kertoo eläinten hautausmaahoitaja Mikko Lantto.

Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaa.
Lemmikkien hautakivien yli on ajettu Pohjantien remontin yhteydessä.Paulus Markkula / Yle

Oulun kaupunki asetti Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaan hautauskieltoon 16 vuotta sitten. Tästä huolimatta hautausmaalle on ilmestynyt uusia hautoja vielä 2010-luvulla.

Oulun yliopiston arkeologi Tiina Äikäs on tutkinut Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaata yhdessä kahden muun tutkijan kanssa.

– Kun dokumentoimme valokuvaamalla hautoja, huomasimme, että se on ollut aktiivisesti käytössä vielä sulkemisen jälkeen. Tuorein havaitsemamme hauta oli vuodelta 2015.

Koiran kuolema oli niin kova asia, että kävin siellä joka päivä.

Kaija Justander-Jacklin

Vaikka hautausmaa on pois käytössä, sitä ei ole unohdettu. Osa ihmisistä, jotka ovat ehtineet haudata lemmikkinsä Hiirosen hautausmaalle ennen sen sulkemista, ovat käyneet muistamassa lemmikkejään.

– Eräs eläin on haudattu hautausmaalle vuonna 1977. Vielä vuosi sitten haudalle oli tuotu tuoreita kanervia, Äikäs kommentoi.

– Jouluna täällä on samanlainen kynttilämeri, niin kuin muuallakin hautausmailla, Mikko Lantto kertoo.

Lemmikin omistajilla on mahdollisuus siirtää eläimensä hauta Hiirosesta Sanginsuun hautausmaalle. Lantto tietää noin kymmenen henkilön käyneen kaivamassa lemmikkinsä jäänteet pois Hiirosesta. Kaikki eivät siihen kuitenkaan itse kykene, joten myös Lantto itse on tarttunut lapion varteen.

– Olen käynyt siirtämässä muutaman haudan Sanginsuuhun vanhemman ihmisen pyynnöstä. Maasta on löytynyt arkkuja, karvaläjiä ja luita.

Lemmikkien kuvia.
Kaija Justander-Jacklin muistelee edesmenneitä lemmikkejä yhdessä lastensa kanssa esimerkiksi valokuvia katselemalla.Kaija Justander-Jacklin

Kaija Justander-Jacklin päätti siirtää lemmikkinsä jäännökset yhdessä miehensä kanssa.

– Sain tietää asiasta sattumalta nettilehdestä. Ajattelin, että ei herran tähden, hauta on lähellä moottoritietä, Justander-Jacklin kertoo hämmästyksestään.

Mikko Lantto on saanut noin sata huolestunutta puhelua hautuumaan mylläämiseen liittyen.

– Kaikenlaisia puheita on levinnyt, että tänne rakennetaan taloja ja koko hautausmaa peitetään. Näin ei kuitenkaan ole, Lantto toteaa viittoen kohti hautausmaata.

Oulun kaupungin luonnonvarasuunnittelija Riitta Niemelän mukaan kaupungille ei ole tullut valituksia asiaan liittyen.

Kaikki lemmikkivainaat löytyivät

Justander-Jacklin on kaivanut Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaalle yhteensä viisi kuoppaa.

Sekarotuisen Santeri-koiransa hän hautasi vuonna 1993. Emilia-kissa puolestaan pääsi haudan lepoon 1999. Pörrö-, Elias- ja Doris-kissan Justin-Jacklin hautasi 2000-luvun alussa.

– Kun Santeri kuoli, minulta kysyttiin, haluanko haudata koiran Sanginsuulle vai Hiiroseen. Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaa oli lähempänä ja koiran kuolema oli niin kova asia, että kävin siellä joka päivä. Halusin Santerin lähemmäs.

Kissan luita pahvilaatikossa.
Kaija Justander-Jacklin kaivoi haudasta ylös Santeri-koiran lisäksi neljä kissaa. Mullan seasta voi erottaa pieniä luita.Kaija Justander-Jacklin

Kun Justander-Jacklin sai kuulla, että edesmenneet lemmikit on mahdollista siirtää pois Hiirosesta, oli päätös selvä. Lemmikit oli haudattu samaan hautaan, lähekkäin toisiaan.

– Hauta oli syvä ja tuntui, ettei sieltä tule mitään vastaan. Kuitenkin pikkuhiljaa kissojen hentoisia luita alkoi paljastumaan, Justander-Jacklin muistelee kaivaushetkeä.

Se on paikka, jossa voi saada jollain tavalla yhteyden lemmikkiinsä.

Tiina Äikäs

Santeri-koira oli haudattu alimmaiseksi, mattoon käärittynä. Justander-Jacklin kertoo, ettei matto ollut maatunut ollenkaan ja koira oli helppo nostaa ylös kuopasta.

– En ole kurkistanut maton sisään, enkä kurkista, annan Santerin olla rauhassa. En halua, että luuranko jää viimeiseksi muistikuvaksi.

Justander-Jacklin laski yhdessä miehensä kanssa, että myös kaikki kissat tulevat varmasti mukaan. He keräsivät luita ja karvatuppoja laatikkoon myöhempää hautausta varten. Pörrö-kissan kalloa ei kuitenkaan meinannut löytyä.

– Kun aloimme täyttämään kuoppaa, Pörrön kallo ilmestyi hiekan seasta. Nyt voin olla rauhassa, kun kaikki eläimet ovat kasassa. Jos Pörrön kalloa ei olisi löytynyt, olisin miettinyt varmaan loppuelämäni, että yksi jäi sinne Hiirosen hautausmaalle, Justander-Jacklin huokaisee.

Kun Justander-Jacklin oli miehensä kanssa hakemassa sen, mitä lemmikeistä oli jäljellä, ilmestyi hautausmaalle myös toinen pariskunta koiransa haudalle.

– He tulivat miettimään, siirtäisivätkö koiran haudan muualle, Justander-Jacklin kertoo.

Muistot heräävät lemmikin haudan äärellä

Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaalla lepää noin 1 000 lemmikkiä. Eläinten hautausmaahoitaja Mikko Lanton mukaan hautausmaa on tärkeä lemmikinomistajille.

– Tuntuu vähän kornilta sanoa, mutta ehkä lemmikkien haudoilla käydään enemmän, kuin omaisten. Ihmisten hautausmaalla käydään ehkä jouluna ja kaatuneiden muistopäivänä, mutta esimerkiksi Sanginsuun hautausmaalla on vakituisia kävijöitä harva se viikonloppu, Lantto toteaa.

Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaa.
Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaata on raivattu Pohjantien uuden meluvallin tieltä.Paulus Markkula / Yle

Samaa mieltä on Oulun yliopiston arkeologi Tiina Äikäs.

– Joissain haudoissa oli myös hyvin liikuttavia tekstejä, joissa mietitään uudelleen kohtaamisen mahdollisuutta ja muistellaan mitä lemmikki on merkinnyt omistajalleen. Se on paikka, jossa voi saada jollain tavalla yhteyden lemmikkiinsä.

Kaija Justander-Jacklin on hoitanut koiran ja kissojensa hautaa säännöllisesti. Lemmikit ovat olleet osa perhettä.

– Meillä ei ole hirveästi sukulaisten hautoja, niin käymme kissojen ja koiran haudalla, Justander-Jacklin naurahtaa.

Justander-Jacklinin oli tarkoitus haudata koira ja kissat Sanginsuun hautausmaalle vielä samana iltana.

– Tuli niin myöhä, että toimme kissat ja Santerin kotiin auton peräkontissa. Käymme katsomassa Sanginsuun lemmikkien hautausmaalta jonkun kauniin paikan ja hautaamme eläimet sinne rauhassa.

Lue lisää:

Lemmikin kuoleman sureminen hävettää – voi olla rankempaa kuin ihmisen poismeno

Lemmikin kuoleman rituaalit ovat yhä lähempänä ihmisen muistoriittejä – läheinen hyvästellään lempeydellä