Saako päiväkodissa syödä jäätelöä? Ruoasta on tullut ideologioiden taistelukenttä

Miksi eri ruokavaliot ovat niin suosittuja ja miksi niiden puolesta ollaan valmiita käymään suoranaista sotaa?

ruokavaliot
Ruokavaliot
Stina Tuominen / Yle

Helsingin päiväkotilapsilta loppui tänä syksynä jäätelötarjoilu. Aiemmin jäätelöä sai jälkiruoaksi noin kuuden viikon välein, mutta nyt se on enää juhlapäivien erikoisherkkua.

Sokeria on muutenkin pyritty määrätietoisesti karsimaan ja lisätyn sokerin määrä on helsinkiläisissä päiväkodeissa ollut jo pitkään alle suositusten.

Taustalla ovat vanhemmilta tulleet palautteet ja yleinen keskustelu sokerin käytöstä.

Päiväkotien sokeri ei ole vain helsinkiläisten asia. Myös esimerkiksi Oulun seudulla sokeri on puhuttanut viimeisen vuoden aikana. Tosin Oulussa on todettu, että jos kiisselissä tai rahkassa ei ole tarpeeksi sokeria, lapset jättävät ne syömättä.

Ruokarauhan sijaan on julistettu ruokasota

Sokeri ei ole ainoa ruoka-aine, josta päiväkodeissa puhutaan. Pari vuotta sitten uutisoitiin siitä, kuinka espoolaisvanhemmat halusivat tuoda omat voit päiväkotiin. Omien lapsien ei haluttu syövän margariinia.

Ja harva välttyi pääkaupunkiseudulla käydyltä koulujen kasvisruokapäivä -keskustelulta.

Ruokavalio
Stina Tuominen / Yle

Päiväkodit ja koulut ovat vain yksi ruokasotien taistelukenttä. Eri ruoka-aineista, niiden hyödyistä ja haitoista sekä eri ruokavalioista kiistellään jatkuvasti. Välillä raivokkaasti.

Muutama vuosi sitten käytiin rasvasotaa, jossa väiteltiin voin ja kovan rasvan käytöstä sekä siitä onko tyydyttyneillä rasvoilla yhteys sydänsairauksiin.

Eikä keskustelu ole laantunut vieläkään. Ei tarvitse kuin kirjoittaa hakusanaksi voi ja margariini niin törmää keskusteluun (siirryt toiseen palveluun), jossa margariinia puolustanutta professoria haukutaan elintarviketeollisuuden mannekiiniksi ja voin puolustajia tieteenvastustajiksi.

Samankaltaista sanasotaa esiintyi myös karppauksen suosion ollessa kovimmillaan.

Varsinkin sosiaalisessa mediassa ruokasodat riistäytyvät helposti käsistä. Somessa on helppo saada palstatilaa omille ajatuksilleen ja löytää muita samalla tavalla ajattelevia, mikä johtaa helposti ylilyönteihin ravitsemuksen suhteen.

Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelän mukaan kyse on myös ilmiöstä, joka ei välttämättä liity vain ruokaan.

– Olemme internetin myötä tulleet luoneeksi keskustelukulttuurin, joka on vähän erilainen kuin ennen. Se on toisella tavalla henkilöön käyvää ja sävyltään toisen tyypistä. Se on välillä aika hurjaa, kuinka kiihkeitä keskusteluja ruoka synnyttää.

”Minä syön, mitä minä haluan”

Miksi ruoka ja erilaiset ruokailutottumukset sitten herättävät niin suuria intohimoja?

Helsingin yliopistossa työskentelevän Mäkelän mukaan yksi syy ruokavalioiden suosioon löytyy niiden helppoudesta. Ruokavaliot antavat ihmisille selkeät ohjeet syömiseen.

Mäkelä viittaa esimerkiksi lihattomaan, gluteenittomaan tai sokerittomaan ruokavalioon, joista Mäkelä käyttää nimitystä "ton ton" -ruokavaliot.

– Jos ryhtyy noudattamaan tälle ajalle tyypillisiä ruokavalioita, jotka selväsanaisesti sulkevat joitain asioita pois, niin se rajoittaa valintojen tekemisen joukkoa. Se helpottaa ihmisten elämää, että tietää, että tämä on nyt se, miten minä syön.

Nykymaailmassa valintoja on paljon. Selkeät opinkappaleet helpottavat valintoja.

Lisäksi itse löydetyn tai tuttavien suositteleman ruokavalion noudattamiseen löytyy yleensä paremmin motivaatiota, kuin esimerkiksi viranomaisten antamien suositusten.

Kun monet maailman asiat tuntuvat karkaavan yksittäisten ihmisten ulottumattomiin, ruoka on asia, johon jokainen pystyy vaikuttamaan.

Ruokavalioissa on kyse myös identiteeteistä, Mäkelä muistuttaa. Ihminen rakentaa identiteettiään ruokavalintojensa kautta.

– Siihen liittyy sellaista itsemääräämisoikeutta: minä syön, mitä minä haluan. Jos päätän ryhtyä noudattamaan tietty ruokavaliota vaikka huomisesta alkaen, niin kyllähän se onnistuu.

Ruokavalio
Stina Tuominen / Yle

Aina olen syönyt voita ja silti olen terve

Ruoasta on helppo puhua, koska se koskettaa kaikkia. Kaikki syövät. Syömiseen ja ruokavalioiden toimivuuteen liittyy aina vahva oma kokemus.

Jokainen meistä on oman syömisensä kokemusasiantuntija.

On myös paljon helpompi kiistellä voista kuin vaikkapa teologista kysymyksistä. Sokerista on paljon helpompi sanoa mielipide kuin talouspolitiikasta.

Ruokakeskusteluissa nämä omat kokemukset tuodaan usein esille, varsinkin jos ne ovat jollain tapaa ristiriidassa yleisten ravitsemussuositusten (siirryt toiseen palveluun) kanssa.

– Iäkäs henkilö kertoo, että olen niin ja niin vanha ja olen erittäin terve ja koko ikäni syönyt voita. Kaikilla on esimerkki enosta, joka poltti kuin korsteeni ja eli 96-vuotiaaksi, Mäkelä antaa esimerkkejä.

Omien kokemusten tueksi etsitään usein myös tutkimuksia, jotka ovat päätyneet toisenlaisiin tuloksiin, kuin yleiset suositukset. Kliinisen ravitsemustieteen professori Jussi Pihlajamäki Itä-Suomen yliopistosta pitää sitä ymmärrettävänä.

Tieto, joka tukee omaa kokemusta, tuntuu oikealta. Jos tutkittu fakta ei vastaa omaa kokemusta, se hylätään.

– Se on valikoivaa tutkimuksentulkintaa oman lähtökohdan tukemiseksi. Ymmärrän hyvin, että ihminen näin toimii. Mutta tieteellinen tapa toimia on se, että katsotaan kaikki tieto, mitä on ja tehdään siitä johtopäätökset.

Ravitsemussuosituksia vastaan hyökätään

Ravitsemussuositukset perustuvat laajaan tieteelliseen tutkimukseen. Niiden tavoite on antaa ihmisille pohja terveelliseen ja terveyttä edistävään syömiseen.

Ne eivät ole määräyksiä tai ehdottomia totuuksia, vaan suosituksia. Suositukset on suunnattu koko väestölle, ei sellaisenaan joka ikiselle ihmiselle.

Pihlajamäen mukaan ravitsemussuositukset on tavallaan ymmärretty väärin. Joka tapauksessa ihminen valitsee itse, mitä hän syö.

Silti monilla on jatkuva tarve kiistää tai haastaa yleiset suositukset.

Professori Pihlajamäki pitää ruoasta keskustelemista hyvänä, mutta ihmettelee voimakasta tarvetta vastakkainasetteluun.

– Hyökkäys tulee yleensä sieltä toisesta suunnasta. Halutaan olla napit vastakkain. Se kyseenalaistamisen tarve on joskus hämmästyttävän voimakas.

Tutkijoita haukutaan tietämättömiksi, heidän uskotaan olevan korruptoituneita ja heitä syytetään valehtelusta.

– Ainoa, mistä asiantuntija pitää kiinni on se, että se tieto on todistettua tietoa ja se on meidän tehtävä. Totta kai me sitä puolustamme, koska sitä varten me tässä yhteiskunnassa olemme, Pihlajamäki painottaa.

Kasvisruokavalio
Stina Tuominen / Yle

Miksi lautasmalli ei kelpaa ruokavalioksi?

Vielä ennen ravitsemussuosituksia tuputettiin oppilaille esimerkiksi kouluissa. 50- ja 60-vuotiaiden sukupolvi on Pihlajamäen mukaan nähnyt hyvin ohjaavankin tavan tuoda ravitsemussuosituksia esille.

Nuoremmille sukupolville suosituksia ei tyrkytetä samalla tavalla.

– Nykyaikaan soveltuu huonosti sellainen ylhäältä ohjaava suositus. Se on suurin taustalla oleva syy, miksi näitä ruokavalioita on niin paljon. Ihmiset haluavat jotain muuta, kuin sitä, mitä joku ylhäältä antaa.

Kliinisen ravitsemustieteen professori harmittelee, etteivät ravitsemussuositukset houkuttele ihmisiä samalla tavalla kuin erilaiset trendiruokavaliot. Perinteinen lautasmalli ei ole samalla tavalla uusi, innostava tai seksikäs, Pihlajamäki arvelee.

Professorin mukaan olisi hyvä parantaa sitä, miten terveellistä ruokavaliota tuodaan esille.

Voiko suosituksiin luottaa?

Ravitsemussuositukset ovat vuosien saatossa muuttuneet – ja eri maissa suositukset saattavat olla erilaisia. Voivatko ne olla väärässä?

Uudet tutkimukset lisäävät tietoa ja muuttavat toki suosituksia, mutta isot kokonaisuudet pysyvät, arvioi professori Pihlajamäki.

Esimerkiksi suositukset kasvisten ja lihan syönnistä, rasvan laadusta ja kuidun saannista ovat pitkään olleet samanlaiset. Pihlajamäki pitää epätodennäköisenä, että ne muuttuisivat mihinkään.

Pihlajamäki uskoo kuitenkin, että ravitsemussuosituksia tullaan tulevaisuudessa viemään yksilöllisempään suuntaan.

Ravitsemustutkimuksessa tutkitaan parhaillaan sitä, miten suosituksia voidaan parantaa yksilötasolla.

Nykyiset suositukset ovat väestötasoisia. Ruokavalio, joka on terveellinen keskivertokansalaiselle ei välttämättä ole optimaalinen jokaiselle yksilölle, Pihlajamäki myöntää.

– Yksilöllinen ravitsemus voi olla tällainen hienosäätömekanismi tulevaisuudessa, joka ei poista sitä, etteikö se perusta olisi niissä ravitsemussuosituksissa. Niiden takana on niin paljon tietoa, että ne perusasiat eivät muutu.

Vaikka suosituksia voi olla yksittäisen ihmisen mahdoton muuttaa, päiväkotiruoan kohdalla se onnistuu vähän helpommin. Helsingin kaupungilta luvataan, että mikäli asiasta tulee paljon palautetta, jäätelö palaa takaisin päiväkotien ruokalistoille.

Juttua varten on pyydetty tietoja myös Helsingin kaupungin varhaiskasvatusviraston ruokapalveluvastaava Erja Suokkaalta, Palvelukeskus Helsingin yksikönjohtaja Anne Koskiselta sekä Sodexon Schools & Universities -segmentin aluepäällikkö Päivi Huhtamellalta.