Gösta Sundqvist piti bändiään karaoketasoisena – Nyt Leevi and the Leavings esiintyy ensimmäistä kertaa livenä hänen muistolleen

Edesmenneen Gösta Sundqvistin syntymästä on kulunut 60 vuotta. Nyt hänen kunniakseen järjestetään muistokonsertteja Helsingissä ja Tampereella.

Gösta Sundqvist
Gösta Sundqvist
Gösta SundqvistSeppo Sarkkinen / Yle

Poika nimeltä Päivi, Rin Tin Tin ja Pohjois-Karjala. Tutut Leevi and the Leavingsin hitit soivat pienessä treenihuoneessa, joka sijaitsee helsinkiläisen toimistorakennuksen parkkihallin perällä.

Muusikot ovat harjoitelleet koko kesän ajan Gösta in Memoriam -konsertteja varten. Keikat pidetään maanantaina ja tiistaina Helsingin Tavastialla sekä marraskuun lopulla Tampereen Klubilla.

Soundit ovat kohdillaan, sillä muusikot ovat Leevi and the Leavings -yhtyeen alkuperäisjäsenet Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund. Ahtaassa tilassa ovat myös vierailevat solistit Siiri Nordin ja Jarkko Martikainen, jotka tulkitsevat klassikkokappaleita. Konserteissa mukaan liittyy vielä Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen.

Bändi
Gösta in Memoriam -konserttien harjoituksissa solistit Siiri Nordin (vas) ja Jarkko Martikainen (oik). Keskellä Leevi and the Leavings -yhtyeen alkuperäisjäsen Juha Karastie.Jyrki Ojala / Yle

Leevi and the Leavings oli siitä erikoinen bändi, että suosiosta huolimatta se ei koskaan keikkaillut. Bändin keulakuvan Gösta Sundqvistin kuolemasta on yli 14 vuotta. Tänä vuonna muusikon syntymästä tulee kuluneeksi 60 vuotta. Sen kunniaksi on julkaistu elämäkerta ja yhtyeelle tuli tilaisuus esiintyä ensimmäistä kertaa livenä.

– Kun Gösta meni pois, ajattelimme, että se oli tässä. Emme koskaan esitä kappaleita meidän voimin missään. Nyt kun kutsu kävi, olimme, että ahaa, meidät muistetaan vielä, sanoo Risto Paananen.

Mystinen perfektionisti

Gösta Sundqvist oli mystinen hahmo. Hän oli lauluntekijä, radiokoomikko ja jalkapallovalmentaja, renessanssimies. Hänen tuotantonsa oli esillä julkisuudessa, mutta hän itse pysytteli taka-alalla. Sundqvist lopetti haastattelujen tekemisen vuonna 1995.

Monista suomalaisista rockmuusikoista on tehty elämäkertoja, mutta Sundqvistiin ei kukaan tohtinut koskea. Viimein Timo Kalevi Forss otti haasteena selvittää, millainen on tämä salaperäinen rockin suuruus. Syntyi elämäkerta Gösta Sundqvist − Leevi and the Leavingsin dynamo.

Kirjaa varten Forss kuunteli koko bändin tuotannon, satamäärin Sundqvistin käsikirjoittamia radiohupailuja, kävi läpi vanhoja haastatteluja ja haastatteli hänen kanssaan työskennelleitä.

– Haastatteluissa puhuttiin tiukasta diktaattorista ja yksinäisestä erakosta, joka sitten halutessaan oli erittäin yhteistyökykyinen ja sosiaalisesti älykäs.

Timo Kalevi Forss
– Gösta Sundqvist ei juonut viinaa, mutta kirjoitti sujuvasti kännijuttuja. Hänen ristiriitaisuutensa on kiehtovaa, sanoo elämäkerran kirjoittanut Timo Kalevi Forss.Sasha Silvala / Yle

Sundqvist oli perfektionisti olipa kyse musiikista tai radio-ohjelmista. Äänitysstudiolla biisien sovitusyksityiskohtia hiottiin loputtomiin ja radiosketsien nauhoituksissa sooloilu oli kiellettyä.

– Esimerkiksi Koe-eläinpuistoista saa kuvan, että siellä improvisoidaan, sekoillaan ja ollaan suurin piirtein kännissä, mutta oikeasti Gösta kirjoitti todella tarkkaan joka ikisen lauseen. Jos joku improvisoi, hän sai raivarit.

Forssin mukaan pomottaminen oli yksi Sundqvistin risteistä. Omasta tahdostaan hän kantoi vastuun ja isoimman taakan.

– Pomottaminen teki hänen elämästään raskasta. Sydänongelmien lisäksi hän varmasti kuoli niin nuorena stressin aiheuttamaan rasitukseen.

Musiikin Robin Hood

Taiteilija. Sellaiseksi verkkareissa viihtynyt Gösta Sundqvist ei halunnut itseään kutsuttavan. Hän piti omia tekemisiään enemmänkin hyvänä kioskikirjallisuutena tai iltapäivälehtien lööppeinä.

Sundqvistista tekee kiehtovan hänen ristiriitaisuutensa. Häneltä jäivät koulut kesken, mutta hän oli laajasti sivistynyt. Hän kirjoitti ulkomailla matkustamisesta, mutta ei koskaan poistunut Suomesta. Sundqvist saattoi kertoa haastatteluissa asioita, jotka eivät pitäneet lainkaan paikkaansa.

Hän rakasti faktan ja fiktion sekoittamista. Kahvikuppiloissa, kirpputoreilla tai jalkapallopukuhuoneissa kuullut tavallisten ihmisten tarinat tiivistyivät kappaleiden sanoituksiin. Laulut kertovat antisankareista, luusereista, yksinhuoltajaäideistä, vankilakundeista ja seksuaalivähemmistön edustajista. Heitä ei yleensä nosteta fokukseen.

– Parhaat kappaleet ovat sopivalla tavalla humoristisia, mutta traagisia. Niissä on sellainen ristiriitainen viilto, mikä menee syvälle meidän elämäämme. Jos peräkammarin poika haaveilee, että haluaisi puristaa rinnoista sopivasti lihavaa naista, niin silloin mennään tabuihin, jotka jokainen tunnistaa, mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen, pohtii Timo Kalevi Forss.

Muistokonserteissa solistina esiintyvän Jarkko Martikaisen mielestä osa Sundqvistin musiikkituotannon erityislaatuisuutta oli antaa ääni kaikille.

– Hän lauloi myös miljonäärin onnettomuudesta, kun tämä kituu ilman rakkautta. Sundqvist taisi sanoakin, että hän on kuin Robin Hood. Hän varasti aiheet kansalaisilta, muovasi niistä laulut ja antoi ne takaisin kansalle.

Gösta Sundqvist
Leevi and the Leavings -yhtyeen ainoa julkinen live-esiintyminen tapahtui Suomen Euroviisu-karsinnassa 1981. Esityksestä ei ole säästynyt videotallinnetta.Leif Öster / Yle

Pyhiä kappaleita

Vaikka Gösta Sundqvist oli musikaalisesti lahjakas, hän ei osannut soittaa kuin vähän kitaraa ja pianoa yhdellä sormella. Muu bändi toteutti mestarin visiot levyille. Oliko tämä sitten syy siihen, että Leevi and the Leavings ei keikkaillut?

Ylen haastattelussa vuonna 1992 Sundqvist vastasi kysymykseen, milloin yhtye nähdään keikkailemassa.

– En mä usko, että koskaan. Se ei ole sen arvoista. Mä en itse jaksa arvostaa sellaista elävänä soittamista. Kyllä koneet hoitaa sen musiikin. Nythän tämä karaokekultti kovaa vauhtia Suomessa jyskyttää. Mä luulen, että me oltais samaa tasoa.

Timo Kalevi Forssin elämäkerrasta käy tosin ilmi, että Sundqvist harkitsi jossain vaiheessa live-esiintymistä.

Gösta Sundqvist Elävässä arkistossa

Muistokonsertteja harjoittelevilla Leevi and the Leavingsin alkuperäisjäsenillä alkavat silmät kostua, kun he muistelevat Göstaa. Yhteisiä soittovuosia kertyi 25.

– Hän oli läheinen ystävä ja työtoveri. Hän on aina mielessä ja niitä aikoja kaipaa. Kohta on mennyt 40 vuotta ensimmäisestä singlestä Mitä kuuluu, Marja-Leena? Mutta vielä papat jaksaa heilua, nauravat Risto Paananen ja Niklas Nylund.

Gösta in memoriam -konserttien solistit Siiri Nordin ja Jarkko Martikainen jännittävät suomalaisille tärkeiden kappaleiden esittämistä.

– Näissä kappaleissa on niin paksu kultaus päällä ja monille nämä ovat varmasti pyhiä. Sitä on auttamatta jonkun silmissä jonkinlainen kuvain raastaja, Martikainen sanoo.

– Onhan se vähän niin kuin lankulle kävelemistä, että ei saa vetää pieleen. Suomalaiset rakastavat musiikkia samalla tavalla kuin jääkiekkoa. Oma rakas kappale on todella vakava asia, Nordin jatkaa.