Egyptin prinsessa hurmasi koskenlaskullaan Kainuussa 1952 – mukana Suomessa 19 miljoonaa markkaa ja 300 kiloa tavaraa

Prinsessa Faika oli menneen ajan kuninkaallinen, joka ehti Suomessa hurjalle maakuntaretkelle. Enää ei valtiovieraita ehditä viemään koskenlaskuun, sillä vierailuajat ovat lyhentyneet.

kuninkaalliset
Faika seurueineen laskemassa pitkin Jalonkoskea.
Suomussalmelaisen Kaarlo Tauriaisen kuvagalleria kertoo, että tässä kuvassa Jalonkoskessa kiitävässä Jalo-koskiveneessä vasemmalta neljäs on Egyptin prinsessa Faika.Kaarlo Tauriainen

HyrynsalmiVanhassa mustavalkofilmissä näkyy pieni lentokone, jonka uumenista astuu ulos eleganttiin canotier-hattuun ja tummaan mekkoon sonnustautunut hymyilevä nainen. Kentällä on vastassa salamavalojen räiske ja joukko uteliaita katsojia sekä Egyptin olympiakomitean puheenjohtaja.

"Malmin lentokentällä odotettiin myöhäistä yökonetta, joka toi Helsinkiin Egyptin kuninkaan sisaren prinsessa Faikan ja hänen puolisonsa senaattori Sadek Beyn."

Näin kuvailtiin Egyptin prinsessa Faikan saapumista Suomeen seurueineen Suomi-Filmi Oy:n vuoden 1952 Finlandia-katsaus filmillä (siirryt toiseen palveluun) (Elonet kansallisfilmografia).

Olympialaisten lähestyessä Suomeen saapui melkoinen joukko silmäätekeviä kisoja katsomaan, heidän joukossaan myös prinsessa Faika seurueineen. Suomen julkisuuskuvan kiillottamisen nimissä esimerkiksi teitä alettiin korjaamaan hyvissä ajoin ennen kisoja. Jopa Helsingin ensimmäiset "merkkivalot" eli liikennevalot saatiin kiireen vilkkaa pystytettyä Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteykseen kisavieraita ohjaamaan.

Prinsessa Faika vastaanottamassa kukkia lapsilta.
Tästä valokuvasta tehdyssä postikortissa on kerrottu, että kuvassa "Kauppias Vuosmaan tytär ojensi prinsessalle kukkia ennen hänen veneeseen astumista saaden suukon molemmille poskilleen​"​. Postikortin lähetti Saimi Tauriainen vuonna 1952.Kaarlo Tauriainen

Suomussalmelainen kotiseutuneuvos Kalle Juntunen oli 22-vuotias opettajaopiskelija, kun prinsessa Faika saapui olympiavuonna 1952 Kainuuseen maakuntaretkelle. Kuninkaallisten vierailu kotiseudulla ei Juntusta erityisemmin säikäyttänyt, ja mies oli muutenkin Kajaanissa asti opiskelemassa prinsessan käynnin aikaan.

– Kävin kyllä niissä juhlissa, mutta väkeä oli niin paljon, etten mennyt tungospaikkoihin ollenkaan. En ollut ihan varma, laskeeko prinsessa koskea, mutta lehdestä näin sitten, että hän oli laskun tehnyt, Juntunen sanoo.

Lähin koskenlaskupaikka Helsinkiin nähden oli Kainuu.

Kalle Juntunen

Juntunen muistaakin ajan lehtiotsikot, vaikka ei itse päässytkään paikalle katselemaan kuninkaallista. Ajan lehtiteksteistä voidaan nähdä, että Faikan vierailu todella kohahdutti paitsi kainuulaisia, myös koko Suomea.

"Harvoin pienellä Kajaanillamme on syytä ylpeillä suurista vieraista, mutta tänään sillä on todellakin siihen aihetta. Kaupunkiimme saapuu Egyptin prinsessa Faika, kisojen kaunein vieras, matkallaan Suomussalmen koskenlaskureitille. Hänen seurueensa tulee asettumaan hotelli Maakuntaan."

Näin ilmoitti Kainuun Sanomat vuonna 1952 arvovaltaisten kuninkaallisten vierailusta Kainuussa.

– Lehdistö suhtautui asiaan hyvin näkyvästi. En muista kuvia, mutta tekstiä oli ainakin paljon. Kuningas Faruk oli silloin maailmankartalla, ja siinä oli mukana kansainvälisiä poliittisia seikkoja, Juntunen muistelee.

Nuo kansainväliset poliittiset seikat olivat sangen merkittäviä: prinsessan veli, Egyptin kuningas Faruk nimittäin syöstiin vallasta 26. heinäkuuta 1952, samaan aikaan, kun olympialaiset olivat käynnissä Suomessa (siirryt toiseen palveluun) (History Today). Prinsessan Suomi-vierailu taas alkoi 14. heinäkuuta, kertovat tuon ajan Helsingin Sanomat – alle kaksi viikkoa ennen Egyptissä alkanutta kuohuntaa.

300 kiloa matkatavaroita, 19 miljoonaa markkaa käyttörahaa

Prinsessan kone saapui Malmin lentokentälle Helsinkiin yöllä, ja Helsingin Sanomat kirjoitti myrskyisten suosionosoitusten tervehtineen prinsessaa. Lehden mukaan helsinkiläiset muodostivat läpipääsemättömän muurin, jonka ohi prinsessan seurueineen piti päästä suoraan autoon. "Mikä iho, mitkä hiukset", kerrotaan paikalla olijoiden huokailleen.

"Kun prinsessan sirot nilkkaremmikengät ensimmäisen kerran koskettivat Suomen kamaraa ja hän joutui filmaajien ja kameramiesten valonheittäjien piiriin, hän oli niin viehättävä kuin vain toivoa saattoi."

Helsingin Sanomat kertoi yllä olevan kuvailun lisäksi, että lentokoneessa tarjoiltu munavoileipä oli maistunut prinsessalle "erinomaisesti". Lisäksi lehti tiesi mainita, että prinsessalla oli mukanaan 300 kiloa matkatavaroita.

Kainuun Sanomat taas raportoi, että prinsessan timanttikorkoiset kengät olivat herättäneet suurta ihastusta Helsingin seurapiireissä – jopa siinä määrin, että Faikan oli välillä vaikea päästä liikkumaan hotellistaan innokkaan väkijoukon läpi.

Lehtileike prinsessa Faikasta vuodelta 1952.
Prinsessa Faikaa ei sentään viety vaarallisimpiin koskiin, vaan leppoisammalle Emäjoen reitille.

Prinsessan kerrottiin olleen suuri urheilun ystävä, joten olympiakisat vetivät Faikan puolisoineen Suomeen. Kenties hämmästyttävin yksityiskohta löytyy tuon ajan Kainuun Sanomista, jossa kerrottiin prinsessan vaihtaneen valuuttaa maahan tullessaan kokonaiset 19 miljoonaa markkaa.

Nykyeuroissa summa on Tilastokeskuksen rahanarvonkertoimen (siirryt toiseen palveluun) mukaan 617 500 euroa. Tuolla summalla Kainuun Sanomat arveli prinsessan pystyvän järjestämään loisteliaita kutsuja hotelli Kämpissä Helsingissä.

Lehdistö suhtautui asiaan hyvin näkyvästi.

Kalle Juntunen

Kainuun Sanomat raportoi uutterasti prinsessan liikkeistä niiden päivien ajan, kun Faika liikkui Suomessa. Lehti kertoi, että prinsessa halusi kisamatkallaan tutustua Suomeen muutenkin ja hän kävi Kotkassa, Turussa, Hämeenlinnassa ja Joensuussa, saapuen lopulta Kajaaniin.

Kainuu-matkan tarkoituksena oli järjestää olympialaisia katsomaan tulleelle prinsessalle kerta kaikkiaan ikimuistoinen matkakokemus.

– Hänelle suunniteltiin erikseen koskenlasku, ja lähin koskenlaskupaikka Helsinkiin nähden oli Kainuu, kertoo kotiseutuneuvos Juntunen.

Juuri Kainuun ja Suomussalmen koskimaisemiin prinsessa saatiin Kainuun matkailuyhdistyksen houkuttelemana.

– He järjestivät koko homman. Se oli vähän heidän bisnestään, toteaa Juntunen.

Kalle Juntunen.
Kalle Juntunen oli 22-vuotias, kun Egyptin prinsessa Faika tuli käymään Kainuussa. Kimmo Hiltunen / Yle

Ennen koskenlaskua Kainuun Sanomat oli päässyt haastattelemaan prinsessan edustajaa, jonka mukaan seurue piti Suomesta kovasti. Maa oli vieraiden mielestä kaunis ja ihmiset niin ystävällisiä, etteivät kuninkaalliset olleet koskaan aikaisemmin kokeneet vastaavaa.

"Tässä yhteydessä adjutantti korosti, ettei hän suinkaan sanonut tätä kaikkea vain kohteliaisuutena, vaan siksi, että nämä ovat heidän rehelliset tunteensa meitä suomalaisia kohtaan."

Kainuun Sanomat kertoi myös, etteivät kaikki suomalaiset ruoat aivan uponneet seurueeseen. Maakunnissa oli tarjottu esimerkiksi lakkoja, mutta ainakaan prinsessan adjutantti ei niitä ollut sulattanut.

Ennen koskenlaskua vieraat kävivät katselemassa Kajaanin linnan raunioita ja Kajaaninjokivartta. Näistä maisemista prinsessa jatkoi kohti Ämmänsaarta, Emäjoen koskea.

Kymmenestä koskesta valittiin rauhallinen laskupaikka

Tuohon aikaan Emäjoen koskireitti sisälsi kymmenen koskea, joskin moni koski on sittemmin valjastettu voimalaitoskäyttöön. Koskireitti alkoi Suomussalmelta Kiantajärvestä ja jatkui Hyrynsalmen kautta Ristijärvelle saakka Iijärveen.

Koskenlasku oli sen verran suosittua, että yhdelle koskista, Seitenoikean koskelle, oli jopa palkattu koskenlaskija tarkoitusta varten. Kotiseutuneuvos Kalle Juntunen kertoo, että laskijan piti olla taitava, ja siksipä virallinen koskenlaskija oli valalla pestiin vannottu.

"Rajusti pompitaan ryöppyjen mukana. Soutajat ponnistavat, kuohu seuraa toistaan. Matkailijan sydän pomppii sekin: Eikö tämä sentään ole vaarallista? Ei hätää, ukko valtio on tässäkin takana, ja se on katsonut, että vain ammattimiehet ovat peräsimessä, ja että jokaisella matkustajalla on pelastusvyö mukanaan. Liikutaanhan tässä vetten päällä – ja lujaa liikutaankin."

Näin kainuulaista koskenlaskua kuvaillaan Elävän arkiston filmissä vuodelta 1953. Kotiseutuneuvos Juntunen kertoo, että turisteja tuli laskemaan veneellä pitkin villejä vesiä ja kalastamaan lohta Englannista saakka.

– Siellä laski kuka tahansa. Jos tuli vieraita, sanottiin, että lähdetäänpä koskelle, Juntunen kuvailee.

Prinsessa Faika seurueineen veneessä.
Prinsessa Faika seurueineen Jalonkoskella. Mukana matkalla oli muun muassa prinsessan aviomies Sadek Bey.Kaarlo Tauriainen

Niinpä myös 26-vuotias prinsessa vietiin Emäjoen koskille laskemaan pitkin valkoisia kuohuja. Kaikkein vaarallisimmalle koskivyöhykkeelle ei prinsessaa sentään viety.

– Paras koskenlaskupaikka olisi ollut Seitenoikea, mutta se oli vähän liian voimakas ja pelottava. Suomussalmen kosket olivat sopivan lempeitä ja niiden aalto oli matalampi. Eikä vauhtikaan ollut sellainen kuin Seitenoikean koskessa, vaan koskiveneestä pystyi seuraamaan maisemaakin, Juntunen kertoo.

Seitenoikean koski puolestaan oli Juntusen mukaan niin hurja, että koski otti pohjiinsa montakin sinne uskaltanutta. Koskia perattiin 1850-luvulla (siirryt toiseen palveluun) (Ämmänsaari-kirja), ja sittemmin niistä tuli virallisesti kulkukelpoisia. Sitä ennen luonnontilassa kuohuneet kosket olivat kivisiä ja vaarallisiakin.

Liikutaanhan tässä vetten päällä – ja lujaa liikutaankin.

Koskenlaskun kuvailua 1950-luvun filmissä.

Juntunen kertoo, että pitkän koskireitin loppupäässä Aittokoskella oli jopa kuuluisa kivi, jonka takia useita hukkui aikanaan koskeen – kivi kun ei näkynyt kuohujen alta päälle päin. Kyseisen kuohun nimi oli Aiton rusko, koska vesi oli kiven kohdalla rusehtavaa.

– Ihmiset luulivat, että kivessä asuu haltia. Aina silloin tällöin oli kuulunut huuto Aittokosken alapuolelta kiven kohdalta: "Tuokaa miestä, tuokaa miestä! Aikaa on mennyt, eikä miestä ole tullut!" Kun huuto kuului, lähipäivinä joku hukkui.

Eittämättä myyttisen haltian mahdollisesti aiheuttama kohtalo olisi ollut Suomen ja Egyptin diplomaattisuhteille hankalaa, joten prinsessa vietiin rauhallisemmalle Jalonkoskelle.

Prinsessan vene katoksen alla.
Prinsessan vene eli Jalo on seissyt Camping Vonkan leirintäalueella nyt 51 vuotta. Tervattu, valtaisa vene on yhä melko terhakassa kunnossa.Kimmo Hiltunen / Yle

Kainuun Sanomat kertoi heinäkuussa 1952, että prinsessan koskiretkeä oli saapunut seuraamaan 200–250 henkeä. Prinsessa ja hänen seurueensa laskivat veneellä muutaman kilometrin matkan Kiantajärvestä Korpijoen suuhun.

Kotiseutuneuvos Kalle Juntunen kertoo, että valtava, 13-metrinen vene tehtiin varta vasten prinsessan matkaa varten. Veneen rakensivat kaksi paikallista miestä: Muikku-Jakkena tunnettu Jaakko Keränen kirkonkylän Muikkulasta ja lauttauitossa työskennellyt Jaakko Turpeinen Hyrynsalmen Hoikan Sillanpäästä.

– He rakensivat veneen yhdessä juhannuksen alla. Rakentamiseen meni kaksi viikkoa. Voi sanoa, että kyllä pojat osasivat hommansa.

Suomussalmen kosket olivat sopivan lempeitä ja niiden aalto oli matalampi.

Kalle Juntunen

Kainuun Sanomat kertoi tuolloin, ettei prinsessan seurue lopulta säikkynyt koskenlaskua lainkaan, vaikka olivatkin etukäteen aprikoineet pelkäävänsä kovaa menoa. Uutisotsikkona Kainuun Sanomissa 31. heinäkuuta 1952 olikin:

Prinsessa Faikan koskenlasku onnistui hyvin. Emäjoen rannat mustanaan yleisöä.

Kainuusta prinsessa seurueineen jatkoi matkaa Joensuun kautta Helsinkiin. Samaan aikaan Egyptin poliittinen tilanne oli kärjistynyt. Prinsessan lähdöstä kertovan uutisen alla Kainuun Sanomat kertoikin jo egyptiläisiä koskevasta matkustuskiellosta: yksikään egyptiläinen ei saanut enää poistua maasta ilman sisäministeriön lupaa. Prinsessa ehti siis Kainuuseen juuri ajoissa.

Vene jäi eläkkeelle, ja prinsessan muisto haalistui

Jaloksi ristitty "prinsessan vene" päätyi myöhemmin koskiveneeksi, sillä tuohon aikaan tarvittiin veneitä Seitenoikean reitille koskenlaskua varten Hyrynsalmen tienoolle (siirryt toiseen palveluun) (Oulujoen reitti ry).

Prinsessan veneellä laskettiin koskea viimeisen kerran vuonna 1959. Sittemmin Seitenoikean voimalaitoksen valmistuttua kosken kuohut vaimenivat ja aallot tyyntyivät. Veneet vietiin rannalle nurin päin lepäämään ja koskenlasku tyrehtyi.

– Toinen vene lahosi, mutta Jalo ei. Se oli niin jalo vene, kotiseutuneuvos Juntunen sanoo hymyillen.

Vene edestä päin.
Prinsessan veneessä on yksitoista penkkiä, ja vene on melkoinen tekijöidensä taidonnäyte.Kimmo Hiltunen / Yle

Kyläläisten puheissa reissu ei Juntusen mukaan säilynyt kovin pitkään. Hän arvelee, että joillekin egyptiläinen prinsessa oli niin erikoinen ja outo asia, etteivät he edes olleet tienneet Faikan olemassaolostakaan.

– Sukulaisteni ja lähipiirini kesken en kuullut paljonkaan puhuttavan vierailusta. Se oli tavalliselle kansalle aika vieras.

Vieläkö kuninkaallisia vietäisiin koskelle?

Hyrynsalmelaisen Camping Vonkan yrittäjä Maija Juntunen astelee prinsessan veneelle aamusumun ympäröidessä maisemaa. Harmaassa sumusäässä vene erottuu majoitusyrityksen pihalla terävästi, sillä vene on aseteltu näkyvälle paikalle ja sen suojaksi on rakennettu katos.

Veneen vieressä komeilee esite, jonka otsikossa lukee: "Prinsessan vene". Suomussalmelaisen ammattivalokuvaaja ja taidemaalari Kaarlo Tauriaisen (siirryt toiseen palveluun) ottama mustavalkoinen filmivalokuva Faikasta koskimaisemassa on ikuistettu veneen vierelle.

Prinsessan veljen, kuningas Farukin kohtalona oli menettää kruununsa ja jatkaa elämää maanpaossa muun muassa Italiassa (siirryt toiseen palveluun)(Al Arabiya). Prinsessa Faika taas menehtyi pitkän sairauden jälkeen vuonna 1983 (siirryt toiseen palveluun) (NY Times).

Jalo-teksti näkyvissä.
Jalo on nimensä mukainen vene: lahoamisen merkkejä ei ole vielä vuosikymmenienkään jälkeen.Kimmo Hiltunen / Yle

Prinsessan vene on yhä olemassa, mutta kuinka kummassa se on päätynyt Suomussalmen koskimiljööstä hyrynsalmelaisen matkailuyrityksen pihaan?

– Hyrynsalmen Lions Clubin miehet toivat sen tänne vuonna 1966. Pitää kiittää, että hyö ovat tällaisen arvokkaan työn tehneet ja säilöneet veneen tänne Vonkalle, sanoo Camping Vonkan yrittäjä Juntunen.

Kun Juntusesta tuli paikan yrittäjä kolmisen vuotta sitten, kävi ilmi, että toinen veneen tekijöistä, Jaakko Turpeinen, on etäistä sukua Juntuselle. Siispä vene on ja pysyy Vonkassa, ja Juntunen haluaisi kehitellä veneen ympärille jonkinlaista ohjelmapalvelua. Hänellä onkin tapana arvuutella veneen historiaa matkailijoiden kanssa.

– Hyvin harva tietää, mikä tämä vene on. Hyö arvuuttelloo tätä kirkkoveneeksi tai tervaveneeksi, vaan kukaan ei huomaa, että se on prinsessavene. Ovat aina yllättyneitä, kun jutellaan tästä, Juntunen kertoo.

Matkailun ja turismin keskeinen idea oli ja on edelleen se, että kansakunta esittelee sitä, mikä sille on luonteenomaista.

Laura Kolbe

Enää ei kuule, että kuninkaalliset laskisivat Kainuussa koskea – tai että presidentti kiipeäisi ulkomaan matkoillaan palmuun Kekkosen lailla (siirryt toiseen palveluun) (Turun Sanomat). Onko poliittinen vierailukulttuuri muuttunut vuosikymmenten saatossa kovastikin?

Helsingin yliopiston Euroopan historian professori, tietokirjailija ja historiantutkija Laura Kolbe pitää Faikan vierailun tarinaa tyypillisenä 1950-lukulaisena tarinana.

– Matkailun ja turismin keskeinen idea oli ja on edelleen se, että kansakunta esittelee sitä, mikä sille on luonteenomaista, hän sanoo.

Suomen matkailussa olennainen tekijä on ollut luonto, jolla on maakunnallisia erityispiirteitä. Siispä matkailijoita tavattiin viedä merkittävien luontokohteiden äärelle. Kolbe mainitsee merkittävinä maisemakohteina esimerkiksi Imatran koskimaiseman sekä Kolin ja Aulangon luontoalueet.

– Ne tuli kokea paikan päällä. Se oli käytännössä kansallisromantiikan matkailukuvaston luomista, Kolbe kuvailee.

Vielä 1950–1960-luvuilla oli tavallista, että korkea-arvoista vierasta kestittiin 4–5 päivää, jopa viikonkin. Kolbe kertoo, että näihin matkoihin kuului aina maakuntaosuus vierailijan omista intresseistä riippuen.

Tuntuu vain äkkiseltään, että aika rohkeasti niinkin korkea-arvoisia vieraita on viety koskelle.

Maija Juntunen

Tänä päivänä suomalainen eksotiikka ja kansallisidentiteetti saattaa näyttäytyä arvovieraalle matkan sijaan esimerkiksi ruokalautasella. Valtiovierailut ovat lyhentyneet huomattavasti, joten niiden repertuaariin ei enää juuri mahdu komeita maakuntaretkiä.

Nykyään valtiovierailun keskimääräinen kesto on puolitoista tai kaksi päivää, joten Kolben mukaan tuossa ajassa ehditään tehdä pakolliset asiat, eikä paljon muuta.

– Korkean tason vierailua maakunnissa tai luontokohteissa on viimeksi nähty 1976, kun kuningatar Elisabetia marssitettiin umpimetsässä (siirryt toiseen palveluun) (MTV3), Kolbe sanoo.

Maija Juntunen.
Yrittäjä Maija Juntunen pohtii prinsessan veneen katoksen korjaamista.Kimmo Hiltunen / Yle

Camping Vonkan yrittäjä Maija Juntunen pohtii, että prinsessavisiitti on jo vuosikymmenten saatossa haalistunut paikallisten mielestä. Hän arvelee, ettei edes puoletkaan hyrynsalmelaisista tiedä, mikä on valtava vene Vonkan pihassa.

Juntusta on hieman huolettanut vuosikymmeniä tapahtuman jälkeenkin, oliko prinsessalle tarjottu minkäänlaisia turvatoimia tai edes pelastusliivejä veneen kyytiin. Juntunen kyselikin asiaa kylän vanhemmilta ihmisiltä.

– He sanoivat, että siihen aikaan on kuulemma ollut korkkiliivejä. Tuntuu vain äkkiseltään, että aika rohkeasti niinkin korkea-arvoisia vieraita on viety koskelle. Tai prinsessa on ollut rohkea, kun halusi sinne mennä!

Veisikö Juntunen sitten arvovieraita koskille tänä päivänä?

– Luulen, että turvatoimenpiteet ovat nykyään sellaisia, että pitäisi olla monta, monta miestä järjestelemässä, että voisi koskelle viedä.

Lue lisää:

Kainuun koskireitti (Elävä arkisto)

Helsingin olympialaiset (Elävä arkisto)