Äärimmäisen uhanalainen järvilohi sinnittelee halvan vesivoiman pyörteissä - pelastamiseen tarvitaan myös voimayhtiöitä

Kolme pohjoiskarjalaista jokea, jotka voisivat pelastaa äärimmäisen uhanalaisen Saimaanjärvilohen. Ja neljä energiayhtiötä, jotka taiteilevat rahantulon ja maineen menetyksen välillä.

uhanalaiset lajit
Luonnonvarakeskuksen tutkimusavustaja Esa Simonen tekee pohjakartoitusta Lieksan Naarakoskessa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusavustaja Esa Simonen tekee pohjakartoitusta Lieksan Naarakoskessa.Marja-Liisa Kämppi / Yle

Lieksanjoessa on kaksi Kemijoki Osakeyhtiön voimalaitosta.

Ala-Koitajoessa on Vattenfallin voimalaitos.

Pielisjoessa on kaksi vesivoimalaa. Kuurnan voimalaitoksen omistaa Pohjois-Karjalan Sähkö ja pienellä osuudella Joensuun kaupunki. Yläjuoksulla sijaitsee UPM Energyn omistama Kaltimon vesivoimalaitos.

Nämä kolme jokea ovat ainoat paikat maailmassa, joissa järvilohi voisi lisääntyä luontaisesti. Ellei tämä onnistu, nykyisin vain viljelyllä elossa pysyvä lohikanta kapeutuu geneettisesti niin, että se vääjäämättä kuolee sukupuuttoon. Tämä perimän hidas rappeutuminen on jo meneillään.

Lieksanjoella tuorein pelastuskamppailu

Venäjältä laskee Suomen neljänneksi suurimpaan järveen Pieliseen Lieksanjoki, joka on järvilohen luontainen kutujoki.

Lähes sata kilometriä pitkä joki on valittu myös yhdeksi koko Suomea koskevan kalatiestrategian kärkikohteeksi. Vaikka joessa on kaksikin Kemijoki Oy:n 1950-luvulla rakennettua voimalaitosta, yläjuoksulle on vielä vapaita koskialueita.

Ongelmana järvilohen kannalta on, että kala ei pääse nousemaan yläjuoksulle kutemaan.

Uusin yritys on Lieksanjoella toteutettava vaelluskalakärkihanke, jossa yritetään parantaa sekä äärimmäisen uhanalaisen järvilohen että erittäin uhanalaisen järvitaimenen kantoja. Hankkeen toimenpiteet kohdistuvat voimalaitosten yläpuolisille, vielä vapaana virtaaville koskialueille.

Alajuoksulta pyydetään syksyn aikana jokeen nousseita emokaloja, jotka kuskataan autokyydillä voimalaitosten ohi yläjuoksulle. Siellä vapaana virtaaviin koskiin rakennetaan kaloille lisääntymisalueita sorastamalla. Kunnostustyöt tekee Luonnonvarakeskus Luke.

– Käpykoskea kunnostettiin jo viime vuonna. Myös Saarikoskella on tehty aikaisempia kunnostuksia. Tänä syksynä saadaan Naarakoski hyvään kuntoon niin kutusorakkojen kuin vuoden ja kesän vanhojen nullikkapoikasten elinalueiden osalta, tutkimusteknikko Markku Gavrilov Lukesta kertoo.

Voimayhtiöt eivät voi nykyisin jättää huomiotta ympäristötietoisuuden kasvua.

Lieksanjoella Kemijoki Oy maksaa pääosan viime vuonna aloitetun sorastuksen kuluista.

Vuosia Luonnonvarakeskuksen leivissä järvilohen puolesta käytännön työtä tehnyt tutkimusteknikko Markku Gavrilov uskoo, että aika kääntää voimayhtiöt järvilohen puolelle.

– Onhan ne mukana Koitajoella ja Lieksanjoella, kyllä yhteistyö on menossa oikeaan suuntaan. Kyllä voimayhtiöilläkin on tänä päivänä tarve olla näissä hankkeissa mukana. Kai kansan nykyinen tietämys on sitä luokkaa, että vihreä ajattelutapa on monella mielessä, Gavrilov tuumii.

Nopeita tuloksia turha odottaa

Luonnonvarakeskuksen merkkipalloja Lieksan Naarakoskessa.
Lieksa julistautui järvilohikaupungiksi vuonna 2000. Jos valtion tukema vaelluskalahanke onnistuu, järvilohi alkaa lisääntyä Ruunaan alueen vapaissa koskissa.Marja-Liisa Kämppi / Yle

Syksyn ensimmäinen emokalojen pyyntipäivä Lieksanjoella toi tulokseksi kymmenen kalaa. Aiemmin määriin verrattuna tulos on lupaava.

Lohikalojen harvinaisuudesta kertoo se, että vielä kertaakaan ei ole saatu koko Pohjois-Karjalassa yhteensä sataa kalaa siirrettäväksi uusille kutualueille. Ja työtä on tehty ennen uusinta hankettakin.

– Hyvä tulos olisi tässä vaiheessa epärealistista saavuttaa: molemmilla lajeilla tilanne on se, että aivan liian pienissä kalamäärissä liikutaan. Mutta pyrkimys on päästä satoihin kaloihin. Se ei ole ihan tämän vuoden tavoite, mutta toivotaan, että se päivä vielä nähdään, ettei vaan ole liian myöhäistä, hankkeen koordinaattori Niilo Valkonen tuumaa.

Hän arvioi, että tulokset näkyvät ensimmäisenä poikastiheyksissä ja viiden vuoden päästä myös emokalamäärissä.

– Mitään ihan äkillistä paranemista näihin kalakantoihin ei kuitenkaan voida näin saada, Valkonen korostaa.

Vuosia käytännön työtä järvilohen puolesta tehnyt tutkimusteknikko Markku Gavrilov uskoo vankasti asiaansa.

– Ei täällä tehdä turhaa työtä. Koitajoelta on saatu niin paljon hyviä kokemuksia ja uutta näyttöä, että olemme varmoja että oikeailla jäljillä ollaan. Nämä paikat kun saadaan kuntoon, heti seuraavina vuosina saadaan näytettyä samat tulokset kuin Koitajoella, Gavrilov vakuuttaa.

– Kaikki se, mitä me on viiden viimeisen vuoden aikana tehty on antanut tuloksia, että me päästään tässä eteenpäin. Ne ovat varmaa näyttöä siitä, että oikeilla jäljillä ollaan. Olen vakuuttunut siitä, että päästään täällä samaan kuin Koitajoella ja järvilohi menee eteenpäin, Gavrilov luottaa.

Vaikka Lieksanjoella meneillään oleva hanke onnistuisi, tulosten saaminen kestää vuosia.

– Kyllä tästä vasta päätä on auki otettu. Se vaatii niin paljon kalastajilta, vapaa-ajankalastajilta, tutkijoilta ja koko kentältä, siihen tarvitaan kaikki.

Kalojen selviytymistä aiotaan seurata asentamalla radiolähettimiä yläjuoksulle siirrettävien kalojen selkään.

Mutta mietitäänkö voimalaitoksillakin jossakin vaiheessa mahdollisia toimenpiteitä vai onko tarkoitus siirtää aina kalat autokyydillä umpeen padotussa Lieksanjoessa?

– Varmasti jossain vaiheessa mietitään, kyllä se tähän asiaan kuuluu, mutta mennään nyt tässä järjestyksessä. Meidän täytyy saada nämä lisääntymis- ja poikasalueet ensin kuntoon ja tuottamaan poikasia että sitten voidaan miettiä asioita pidemmälle, Valkonen vastaa.

Lohikalojen pelastamistoimille löytyy yllättäen myös vastustajia.

Tutkimusteknikko Markku Gavrilov Lukelta uskoo, että järvilohi on pelastettavissa.
Tutkimusteknikko Markku Gavrilov Lukelta uskoo, ettei Lieksanjoella tehdä turhaa työtä lohikalakantojen vahvistamiseksi.Ari Haimakainen / Yle

Nurinaa vain harvoilta

Nykyisin Pielisellä kalastavat voivat erottaa luonnonkalat istukkaista, sillä luontaisesti lisääntyvien järvilohien ja -taimenien rasvaevät on merkitty leikkaamalla jo viiden vuoden ajan.

Sekä Pielisellä että Ruunaalla toimii vain yksi kalastusalue, mikä osaltaan helpottaa lohihankkeiden kalastusrajoituksista sopimista. Jukka Turunen toimii molempien kalastustusalueiden puheenjohtajana.

– Kalastusalueet ovat olleet tässä mukana jo vuodesta 1986 ja käyttäneet valtavasti rahaa asian eteenpäinviemiseksi. Mitään velvoitetta ei ole, mutta on tahto pelastaa nämä kaksi hienoa uhanalaista kalalajia. Uskotaan, että tämä on viimeinen ja ainoa oikea mahdollisuus saada upeat kalat säilytettyä täällä, Turunen kertoo.

Turusen mukaan paikalliset kalastajat ja muut luonnossa liikkujat ovat ottaneet lohikalojen asian omakseen.

– Ilman yhteistyötä ja paikallista tahtoa ei tästä tulisi kertakaikkiaan mitään, kalastusalueiden puheenjohtaja tähdentää.

Joitakin vastahankaisia kuitenkin löytyy.

– Muutamia on sellaisia, jotka sanotaan ammattikalastuksen varjolla näitä rajoituksia arvostelevat, että liikaa rajoitetaan. Mutta kalastusjärjestelyjä ja rajoituksia on tehtävä, jos mielitään niitä kaloja saada tänne.

Jukka Turusen mielessä siintelee vaativan työn lopputulos.

– En usko, että siihen Lieksanjoen vanhaan loistoon ennen voimalaitosrakentamista tullaan koskaan pääsemään. Mutta että lohia ja taimenia olisi riittävästi ja ne pääsisivät tuolta Pielisestä nousemaan vapaasti jokea niin ylös kuin mahdollista, kalamies haaveilee.

Pielisen ja Ruunaan kalastusalueiden puheenjohtaja Jukka Turunen on puhunut järvilohen puolesta jo yli 30 vuotta.
Pielisen ja Ruunaan kalastusalueiden puheenjohtaja Jukka Turunen on puhunut järvilohen puolesta jo yli 30 vuotta.Ari Haimakainen / Yle