Tässä mallia valittajille: Kerttuankylän väki pani kuoppaisen tien kerralla kuntoon

Yksityistienkin päällystäminen onnistuu, jos tienvarren asukkailla on riittävästi sinnikkyyttä ja yksituumaisuutta.

yksityistiet
Tapani Mäkelä, Jarmo Kauris ja Juha Karlström kväelevät Latukantietä
Tapani Mäkelä, Jarmo Kauris ja Juha Karlström ovat kantaneet suurimman vastuun Latukantien päällystämisestä.Elina Kaakinen / Yle

Kolme erittäin tyytyväisen oloista miestä mittailee silmillään Latukantietä Evijärvellä. Tuoreen öljysoran tuoksu tunkee nenään. Kahden kilometrin päällystysurakka on saatu päätökseen ja Latukantien hoitokunnan miehet voivat huokaista helpotuksesta.

– Kyllä tälle 20 vuotta voi käyttöikää laskea, koska pohjat on nyt tehty todella hyvin. Me ei ole siinä tingitty missään vaiheessa, kehaisee Jarmo Kauris.

Evijärven Kerttuankylää halkova tie on yksityistie ja se päällystettiin edellisen kerran 90-luvulla. Silloin saatiin valtioltakin tukea hankkeeseen. Enää valtiolta ei heru rahaa yksityisteiden päällystystämiseen. Jos päällystettä halutaan, se on maksettava itse.

Diplomatiaa

Latukantien vanha ja loppuunkulunut päällyste jyrsittiin pois kolme vuotta sitten ja tien runkoa vahvistettiin. Tiekunnassa alettiin pohtia, riittävätkö kylässä rahkeet tien päällystämiseen vai ajetaanko jatkossa soratietä pitkin. Päätös oli iso, koska kustannukset tulisivat tienvarren asukkaiden kontolle.

Kylän väki piti saada vakuuttuneeksi, että rahoille tulee riittävästi vastinetta.

– Tänä keväänä toukokuussa tiekunnan kokouksessa päätettiin yksimielisesti, että uusi pinta laitetaan ja sitten lähdettiin toimimaan, kertoo hoitokunnan puheenjohtaja Tapani Mäkelä.

Sen jälkeen kun päädyttiin kustannusten tasajakoon, ei soraääniä enää kuulunut.

Tapani Mäkelä

Latukantien päällystämistä voi pitää pienenä ihmeenä ja osoituksena siitä, että yksityistienkin päällystäminen onnistuu, jos tiekunnan jäsenillä on riittävästi tahtoa ja yksituumaisuutta.

Ratkaisevaa oli se, että tiekunnassa päädyttiin jakamaan kustannukset tasan eikä asuinpaikan perusteella.

– Aluksi tien loppupäässä vastustettiin päällystämistä, koska kustannukset olisivat siellä nousseet korkeiksi, mutta sen jälkeen kun päädyttiin kustannusten tasajakoon, ei soraääniä enää kuulunut, sanoo Mäkelä.

150 000 euron urakasta tuli vakituisille asukkaille 1500 euron lasku taloutta kohden ja huvila-asukkaille maksettavaa tuli 500 euroa. Kunta avusti hanketta 20 000 eurolla. Halutessaan tiekunnan jäsenet voivat maksaa laskun 10 vuoden aikana. Maksuajan mahdollistaa tiekunnan ottama laina.

Öljysoratie vastaan soratie

Hoitokunnan jäsenet Tapani Mäkelä, Jarmo Kauris ja Juha Karlström pitävät tien päällystämistä järkiratkaisuna: pölyhaitat poistuvat ja soratien hoitokustannukset vältetään. Samalla he haastavat valtion tiepolitiikkaa, jonka seuraksena päällystettyjä teitä on palautettu sorateiksi.

Tien kunnostaminen ja päällystäminen uudelleen voi helpostikin olla pitkän päälle edullisempaa kuin tien muuttaminen soratieksi.

– Ainakin tiheään asutussa kylässä ja tiellä, jossa liikennettä on paljon, on minun mielestäni näin. Öljyn hinnan pitäisi tästä nousta, että päällystäminen ei olisi kannattavaa, sanoo Tapani Mäkelä.

Latukantien hoitokunnassa on tarkkaan laskettu soratien ylläpitokustannuksia. Pelkästään tien suolaamiskustannukset ovat tuhansia euroja kesässä.

– Sitten tulee lisämurskeen tarve - jatkuvasti pitää mursketta lisätä, kun se tahtoo siitä kadota. Lisäksi karhuamiset ja lanaamiset. Eli kyllä kesäkunnossapidolle hintaa tulee, laskee Mäkelä.

Latukantiellä kyyti on nyt tasaista eikä auto tule pölyiseksi.
Latukantiellä kyyti on nyt tasaista eikä auto tule pölyiseksi.Elina Kaakinen / Yle

Pohjalaista jääräpäisyyttä

Jarmo Kauris tuntee Latukantien vaiheet hyvin. Hän on istunut pitkään tien hoitokunnassa ja on ollut ensimmäisen kerran jo 80-luvulla puuhaamassa tielle päällystettä. Kauris oli silloin sinnikäs ja sai tien mukaan valtion päällystekokeiluun.

– Kun esitin ensimmäisen kerran paikalliselle tiemestarille ajatuksen Latukantien päällystämisestä, hän vain nauroi minulle ja sanoi että "älä nyt Jarmo kuvittele, että yksityistielle riittäisi päällystettä, kun ei sitä riitä valtionkaan teille".

Kauris vei silloin hankkeen maaliin pohjalaisella jääräpäisyydellä ja sinnikyydellä. Sinnikkyyttä on tarvittu tälläkin kertaa. Tiehanketta on viety eteen päin vaivoja säästelemättä. Monta kokousta on pidetty ja monta kahvipannua tyhjennetty.

– Täytyy kiittää kylän väkeä, että yksituumaisuutta löytyi.

Nyt on aika nauttia aikaansaannoksista. Kauris ja Mäkelä hyppäävät Mäkelän kullanväriseen Cadillaciin. Kyyti on tasaista. Ei ole yhdentekevää, missä kunnossa tiet ovat.

– Jenkkiauton ominaisuudet tulevat parhaiten esiin hyvällä tiellä, valistavat miehet.