Jatkosodan ihme: Synagoga saksalaissotilaiden naapurissa

Amerikkalaissyntyinen John Simon etsii uudessa kirjassaan vastausta siihen, miksi Saksa palkitsi juutalaisia Suomessa – samaan aikaan kun se tuhosi heitä Keski-Euroopassa.

juutalaisuus
Sotilaita telttasynagogan edessä.
Kenttäsynagoga Syvärinjoen rintamalla. Mahdoton sota -kirjan kuvitusta.John Simon: Mahdoton sota.

Mahdoton sota -kirja syntyi, kun John Simon kyllästyi puolustelemaan uutta kotimaataan ei-suomalaisille tuttavilleen.

– Aina kun kehuin Suomea hyväksi maaksi, joku muistutti jatkosodasta. Joo joo, mutta teitte väärän päätöksen, kun menitte Saksan kelkkaan.

Siinä ei auttanut selittelyt pakkoraosta. Suomi näytti natsien myötäilijältä ja sillä hyvä.

Sitten Simon sai idean: hän kertoo sota-ajasta Suomen juutalaisten näkökulmasta.

– Kukaan ei voi sanoa, että he olisivat valinneet väärin.

John Simon on itse juutalainen, mutta kotoisin New Yorkista, eikä hän tiennyt kirjaprosessia aloittaessaan mitään Suomen juutalaisyhteisöstä.

Todellinen yllätys hänelle oli se, että juutalaiset taistelivat Suomen armeijassa, saksalaisten rinnalla. Ainutlaatuinen asetelma, jollaista ei tapahtunut missään muualla.

– Saksalaisethan tappoivat juutalaisia, eivät myöntäneet heille rautaristejä.

John Simon muistetaan erinomaisesta Koneen ruhtinas -kirjasta, joka kertoo Koneen entisestä pääjohtajasta Pekka Herlinistä.

Tällä kertaa Simon yhdisti fiktion faktaan. Hän loi kuvitellun juutalaissuvun, jonka vaiheita hän seurailee kolmen sukupolven ajan.

Samalla Simon tulee kertoneeksi Suomen juutalaisyhteisön tarinan osana Suomen historiaa. Ja yrittää ymmärtää jatkosodan absurdin asetelman.

– Olin kuin puulla päähän lyöty, kun opin, että Syvärillä oli telttasynagoga aivan saksalaissotilaiden naapurissa.

Jari Kovalainen / Yle
John Simon kirjoitti Suomen juutalaisyhteisön tarinan.Jari Kovalainen / Yle

Saksalaissotilaat synagogassa

Suomen armeijassa palveli sotien aikana yhteensä 267 juutalaista, joukossa myös muutamia lottia. Rintamalla armeija ei tehnyt eroa juutalaisten ja kristittyjen välille. Toisin oli vielä 1930-luvulla.

– Ennen sotaa juutalaisten oli vaikea edetä upseeriksi. Moni lähetettiin maitojunalla kotiin ilman selityksiä. Samoin kristilliseen Lotta-järjestöön ei juutalaisilla ollut asiaa, Simon kertoo.

Sodassa kaikkien panosta kuitenkin tarvittiin ja juutalaisia toimi muun muassa lääkintäupseereina. Yhtä joukko-osastoa, Karjalan kannaksella taistellutta JR 24:tä, jopa kutsuttiin juutalaisrykmentiksi.

Juuri JR 24 pystytti rintamalle telttasynagogan.

– He pyysivät sille luvan Päämajasta ja saivat käyttöönsä upseeriteltan. Jumalanpalveluksissa kävi 10–15 miestä. Se oli tärkeä henkireikä, jossa saattoi tavata kavereita ja jutella asioista.

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että saksalaisten joukot oli sijoitettu vain muutaman sadan metrin päähän. Moni saksalaissotilas vierailikin synagogassa.

– He tulivat uteliaina katsomaan paikkaa ja suhtautuivat siihen kunnioittavasti, sanoo John Simon.

Yhteiseloa ei kestänyt kovin kauaa, sillä sotatilanteen muuttuessa saksalaiset määrättiin toiseen paikkaan

Sotilas.
Sholem Bolotowsky vahtivuorolla Syvärillä. Mahdoton sota -kirjan kuvitusta.John Simon: Mahdoton sota.

.

Saksa odotti tilaisuutta iskeä Suomen juutalaisiin

Samaan aikaan kun saksalaiset ja juutalaiset kävivät Suomen itärajalla yhteistä vihollista vastaan, juoni natsihallinto Berliinissä juutalaisten tuhoamista.

Keskitysleirien organisoinnista vastuussa ollut Heinrich Himmler vieraili vuonna 1942 Suomessa pariinkin otteeseen ja oli tiettävästi kiinnostunut Suomen juutalaisista. Painostustoimiin juutalaisten luovuttamiseksi ei kuitenkaan ryhdytty.

– Suomessa oli lopultakin vain pieni juutalaisvähemmistö, eikä Saksa halunnut aiheuttaa ongelmia maiden väliseen suhteeseen vaatimalla heidän luovutustaan.

Taustalla ehkä vaikutti kuohunta, jonka kahdeksan juutalaispakolaisen luovutus Gestapolle loppuvuodesta 1942 oli suomalaisissa herättänyt.

– On kuitenkin merkkejä siitä, että sopivan tilaisuuden tullen Saksa olisi tuhonnut myös Suomen juutalaiset, arvelee John Simon.

Tätä taustaa vasten on erityisen yllättävää, että Saksa palkitsi Suomen armeijan ansioituneita juutalaisia. Kahdelle sotilaalle ja yhdelle lotalle myönnettiin rautaristi. Kukaan heistä ei tosin sitä vastaanottanut.

– Vaikka aloite rautaristin myöntämisestä olisi tullut suomalaisilta, on päätöksen täytynyt tulla Berliinistä. Miten tämä oli mahdollista, sitä en pystynyt selvittämään, ihmettelee John Simon.

Voitto olisi tarkoittanut tuhoa

Miten juutalaiset itse suhtautuivat sotaan, jota käytiin natsi-Saksan rinnalla? Julkisesti asiaa ei protestoitu, perhepiirissä ehkä paljonkin.

Sotaan silti lähdettiin, kun käsky kävi.

– Jos nuoret olisivat paenneet maasta, se olisi vaarantanut koko juutalaisyhteisön, sanoo John Simon.

Suomi oli myöntänyt juutalaisille kansalaisoikeudet itsenäistymisen yhteydessä vuonna 1917 – viimeisenä maana Euroopassa. Juutalaisyhteisöllä oli halu näyttää, että se lojaali uudelle isänmaalleen.

– Ainoa keino todistaa isänmaallisuus oli, että jokainen täytti velvollisuutensa.

Tilanne oli silti skitsofreeninen: voitto sodassa olisi tarkoittanut juutalaisten tuhoa. John Simonin mukaan juutalaissotilaat tiedostivat tämän varsin hyvin.

– Ainoa toivo oli lopputulos, jossa kukaan ei voita. Ja Suomen osalta kävi juuri niin. Se oli suuri ihme.

Sodassa kaatui noin 25 juutalaissotilasta. Heidän nimensä on kaiverrettu muistotauluihin, joita säilytetään Helsingin synagogassa.

– Juutalaisyhteisö on tietysti äärimmäisen ylpeä sotaveteraaneistaan. Se selvisi sodasta kuin ihmeen kaupalla.

– Valitettavasti juutalaisyhteisö on viime aikoina pienentynyt ja sen tulevaisuus epävarma aivan muista syistä kuin sodan uhan vuoksi, John Simon sanoo.