Tuntematon äiti tarjoaa erilaista vertaistukea – raskaus yhdistää tuhansienkin kilometrien päässä

Erityisesti kehittyvien maiden odottavat äidit kokevat itsensä usein yksinäiseksi, eivätkä löydä helposti ketään kenelle puhua kokemuksistaan.

raskaus
Minna Helle istuu kotonaan sohvalla puhelin kädessä.
Minna Helle keskusteli ugandalaisen äidin kanssa kännykkäsovelluksen avulla.Lauri Helle

Kun ugandalainen nainen lähtee synnyttämään, hän joutuu itse ostamaan sairaalaan kaikenlaista lakanoista lääkärin hanskoihin asti.

Tämä oli suuri yllätys ruokolahtelaiselle Minna Helteelle, joka odottaa parhaillaan kolmatta lastaan.

Helteen ugandalainen keskustelukumppani puolestaan yllättyi eniten siitä, että synnyttäjän kanssa sairaalaan voi Suomessa tulla kuka tahansa perheenjäsen aviomiehestä anoppiin. Ugandassa synnyttävä äiti menee sairaalaan usein yksin.

Miten äitiys hoidetaan muissa maissa?

Lastentarhanopettajana työskentelevä Helle osallistui kesällä Globelly-projektiin, jossa raskaana olevia naisia kannustettiin keskustelemaan itselleen vieraista kulttuureista olevien toisten odottavien äitien kanssa.

Helle oli erityisesti kiinnostunut siitä, miten äitiyteen liittyvät asiat hoidetaan ulkomailla.

– Ei ole ketään ulkomailla asuvaa ystävää, joka olisi ollut raskaana, jolta olisi voinut kysellä. Ei ole mitään hajua, miten edes Ruotsissa neuvolakäynnit ja synnytysvalmennukset hoidetaan.

Globelly-projekti kesti heinäkuusta syyskuun loppuun. Pilottiin osallistui parikymmentä naista Suomesta, Ugandasta, Nigeriasta, Intiasta, Espanjasta ja Iso-Britanniasta. Naisista muodostettiin pareja, jotka kirjoittelivat sovelluksen välityksellä.

Helle sai juttukumppanin Ugandasta. Aluksi Helle pelkäsi, miten keskustelu sujuisi englanniksi, mutta huomasi pian huolen turhaksi. Yhteys täysin vieraaseen ihmiseen löytyi helposti ja he olivat yhteydessä kolmisen kertaa viikossa, tunnin pari kerrallaan.

Odottavat äidit keskustelivat muun muassa siitä, miten miehet osallistuvat lasten hoitoon. Helle ihmetteli erityisesti sitä, että Ugandassa miehet eivät osallistu lapsista aiheutuviin kustannuksiin millään tavalla.

Taustalla kehitysmaiden naisten yksinäisyys

Projektin taustalla on suomalainen M4ID-yritys, jonka tavoitteena on auttaa erityisesti naisten ja lasten asemaa kehittyvissä maissa. Yrityksen asiakkaita ovat muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO sekä Bill ja Melinda Gatesin säätiö.

Yrityksellä on parhaillaan käynnissä kymmenkunta isoa projektia. Yksi niistä on The Lab.our Ward (siirryt toiseen palveluun) -projekti, jonka tavoitteena on kehittää synnytyssairaaloiden toimintaa esimerkiksi Intiassa.

Raskaana olevien naisten tapaaminen Ugandassa.
M4ID kehittämässä raskauden aikaisia terveyspalveluja Ugandassa. Samasta yhteisöstä löytyi naisia mukaan myös Globelly-projektiin.M4ID

Globelly-projekti on pienempi, yrityksen itse rahoittama kokeilu, johon ajatus syntyi muiden projektien yhteydessä. Työntekijät havaitsivat eri maissa toimiessaan, että monet naiset kärsivät yksinäisyydestä.

M4ID:n toimitusjohtaja Mari Tikkanen sanoo, että isot järjestöt, kuten WHO, keskittyvät usein hoitamaan ihmisten sairauksia, mutta yksinäisyyden hoitaminen ei oikein kuulu kenellekään.

Tikkasen kokemuksen mukaan esimerkiksi juuri raskaana olevien naisten on hankala löytää ihmisiä, joiden kanssa keskustella kokemuksistaan.

- Tiiviissä yhteisöissä, joissa asutaan ikään kuin laajennetussa perheessä, voi olla vaikea keskustella raskaudesta. Toisaalta taas isoissa kaupungeissa läheiset kontaktit puuttuvat ja voi olla vaikea keskustella näin henkilökohtaisista asioista vaikkapa naapurin kanssa.

Näin syntyi ajatus siitä, että naisten on ehkä helpompi puhua jollekin täysin tuntemattomalle, joka kuitenkin on samassa elämäntilanteessa.

Raskaus on samanlainen maasta riippumatta

Ruokolahtelainen Minna Helle ja hänen ugandalainen keskustelukumppaninsakin löysivät kulttuurieroista huolimatta paljon yhteisiä puheenaiheita.

Erityisesti itse raskauteen liittyvät kokemukset olivat hyvin samankaltaisia, Helle toteaa.

– Kaikki kivut ja muut ovat aika yhteneväisiä. Ei se fyysisesti eroa, missä maassa olet raskaana, kroppa on kuitenkin suht samanlainen.

Raskauden lisäksi he keskustelivat muun muassa siitä, millaisia vaatteita ja tavaroita tulevalle vauvalle hankitaan. Helle kertoo, että kummassakin maassa hankitaan hyvin samankaltaisia asioita.

Ugandalainen äiti tosin kummasteli sitä, miten paljon Suomessa ostetaan käytettyjä lastenvaatteita. Ugandassa vaatteita ostetaan vähemmän, mutta kaikki ostetaan uutena ja käytetään itse loppuun.

Ennakkoluulot karisevat

Helle kertoo, että oppi keskustelujen myötä arvostamaan enemmän esimerkiksi suomalaista neuvola- ja synnytystoimintaa, joita aiemmin piti itsestään selvinä. Parasta yhteydenpidossa oli kuitenkin omien ennakkoluulojen murtaminen, Helle sanoo.

– Pääsi keskustelemaan ihmisen kanssa, joka elää siellä toisessa kulttuurissa ja toisessa maassa. Sai perusteluja sille, miksi toisessa maassa asiat ovat eri tavalla.

Myös ugandalainen keskustelukumppani kertoo M4ID:n palautekyselyssä saaneensa paljon hyötyä ja tukea kahdenvälisistä keskusteluista.

– Keskustelu ei tehnyt raskauden kokemuksesta yhtään lyhyempää tai helpompaa, mutta siitä tuli paljon mielenkiintoisempi, toteaa ugandalainen äiti, joka ei halua nimeään julkisuuteen.

Helle ja hänen keskustelukumppaninsa aikovat vielä jatkaa yhteydenpitoa, vaikka varsinainen pilotti onkin päättynyt.

Globelly-projektiin osallistuneiden kokemukset olivat niin hyviä, että palvelua yritetään jatkaa ensi vuonna. Tarkoitus on laajentaa se kaikille maailman raskaana oleville naisille avoimeksi palveluksi, mikäli rahoitus järjestyy.