Tutkimus: Osa lukiolaisista lannistuu arvioinnista

Tutkijan mukaan kaikille sopivaa arviointimenetelmää ei ole olemassa.

lukiolaiset
Kynä todistuksen päällä
Anu Pöntinen / Yle

Koulumaailmassa arvioinnilla on merkittävä rooli. Esimerkiksi lukiossa opiskelija saa vuosittain useita kurssiarvosanoja, ja jokaisen niistä taustalla on lukuisia, eri tavoin mitattuja näyttöjä.

Arviointia tutkineen Jyväskylän normaalikoulun englannin opettajan Pirjo Pollarin mukaan "Suomessa ei ole tarpeeksi tutkimusta lukion opiskelija-arvioinnista ja sen tämän hetkisestä tilasta".

– Arkikokemus ja se vähäinen tutkimus mitä on, osoittaa, että arviointi on edelleen koe- ja kurssiarvosanapainotteista, mutta arvioinnin monipuolisuus vaihtelee hyvin paljon koulujen, opettajien ja oppiaineiden välillä.

Jyväskylän normaalikoulun englannin opettaja Pirjo Pollari
Pirjo PollariJyväskylän yliopisto

Tutkimusten vähyys saikin Pollarin tarttumaan toimeen. Hän halusi selvittää, millainen rooli arvioinnilla on englannin opiskelijoiden silmissä: auttaako se eteenpäin opinnoissa, kuten lukion opetussuunnitelmien mukaan arvioinnin pitäisi tehdä.

Pollarin lauantaina Jyväskylän yliopistossa tarkastettavan väitöskirjan mukaan suurin osa lukiolaisista on tyytyväisiä nykyiseen arviointiin, mutta toisaalta yksilökohtaiset erot ovat suuret.

– On myös opiskelijoita, joita arviointi stressaa ja ahdistaa niin paljon, että se jopa lannistaa heitä opinnoissa, eikä anna heille mahdollisuutta osoittaa kaikkea sitä, mitä he osaavat.

Ahdistusta opiskelijoille aiheuttivat varsinkin tärkeät ja paineistetut koetilanteet, kuten ylioppilaskirjoitukset.

Mukana oli myös niitä, jotka kokivat, että he pääsisivät normaalin kokeen tekemällä paljon vähemmällä kuin tekemällä esimerkiksi omia kirjoitelmia.

Tutkija Pirjo Pollari

– Arvioinnin ahdistamat opiskelijat tuntuivatkin opiskelevan englantia lähinnä arvosanan tai ylioppilastutkinnon, eivät niinkään omien päämäärien vuoksi.

Pollarin tutkimuksessa käytettiin erilaisia arviointimenetelmiä, jotka eivät perustuneet perinteisiin kurssikokeisiin. Tutkimuksen kokeiluihin valikoituivat portfolioarviointi, henkilökohtainen palaute ja niin sanottu lunttilappukoe.

Pollarin mukaan suurin osa opiskelijoista tykkäsi erilaisista menetelmistä.

– Mutta mukana oli myös niitä, jotka kokivat, että he pääsisivät normaalin kokeen tekemällä paljon vähemmällä kuin tekemällä esimerkiksi omia kirjoitelmia tai valmistelemalla lunttilapun.

Tutkija ei havainnut, että opiskelijan taidot tai edes arvosanat eivät vaikuttaneet mieltymyksiin.

– Ei siis voi sanoa, että kasin oppilaat tykkäävät tästä ja ysin jostain toisesta. Näyttää vain siltä, että eri arviointimenetelmät sopivat eri opiskelijoille eri tavoin.

Sen hän kuitenkin havaitsi, että osa tytöistä on sellaisia, jotka jännittävät paineistettuja kokeita. Sellaiset opiskelijat valitsivat mieluummin jotain muita arviointitapoja, koska koejännitys jäi pois.

Pollarin tutkimus ei anna vastausta siihen, mikä menetelmä olisi paras.

– Yhtä ainoaa ja parasta arviointimenetelmä ei ole olemassakaan. Arviointimenetelmän valinnan täytyy perustua siihen, mikä on arvioinnin tavoite ja sen taas siihen, mitkä ovat oppimisen tavoitteet.

Ei siis voi sanoa, että kasin oppilaat tykkäävät tästä ja ysin jostain toisesta.

Tutkija Pirjo Pollari

Pollari liputtaakin monipuolisuuden puolesta: hän toivoisi lukioon mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ja erityyppisiä arviointimenetelmiä. Hänen mielestään lukiossa pätee sama kuin perusopetuksessakin, sillä molempien opetussuunnitelmien perusteissa todetaan, että arvioinnin tärkein tehtävä on edistää ja kannustaa opintoja

– Sitä pitäisi olla enemmän opintojen aikana ja kurssien sisällä, eikä vain niin, että oppimiskokonaisuuden päätteeksi tulee toteavaa arviointia.