Onko lohessa lääkkeitä tai väriaineita? Kuluttaja tenttaa kalatiskin myyjiä – näin vastaavat asiantuntijat

Lohikalat ovat terveellinen valinta ruokapöytään, mutta kalaan liittyy myös huolenaiheita. Pyysimme asiantuntijoita vastaamaan yleisimpiin väittämiin.

kalat
Kirjolohta kalatiskissä.
Viljelty kirjolohi saa punaisen värinsä synteettisestä astaksantiinista, jota on kalanrehussa.Julia Sieppi / Yle

KajaaniMilloin ja missä kala on pyydetty? Se on yleisin kysymys, johon halutaan vastaus kaupan kalatiskillä.

Kotimainen kirjolohi on huipputerveellistä (siirryt toiseen palveluun) (THL) ja sen kysyntä on Luonnonvarakeskuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan suurta. Suomen syödyin kala on kuitenkin Norjan lohi, jonka terveellisten omega 3 -rasvahappojen määrä on brittiläistutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) (Savon Sanomat) laskenut huomattavasti.

Apetit-palvelupisteen tiimiesimies Sanna Kovalainen ja kalankasvattaja Kari Vääräniemi kertovat, että asiakkaita kiinnostaa entistä enemmän kalan alkuperä. Kalatiskillä puhuttavat etenkin paikallisuus ja hinta. Kyselyitä tulee myös lohikalojen antibioottijäämistä sekä väriaineista.

– Tulevatko muikut tietystä järvestä, onko kala käynyt Kiinassa fileroitavana ja onko kalassa antibiootteja. Nämä huolet ovat asiakkaiden huulilla, kertoo Kajaanin Prismassa työskentelevä Kovalainen.

Asiakkaita Prisman liha- ja kalatiskillä.
Kotimaisen kirjolohen hinta on huomattavasti korkeampi kuin Norjasta tuodun lohen.Julia Sieppi / Yle

Valtaosa Suomessa kasvatetusta kalasta on kirjolohta. Sitä tuotettiin vuonna 2016 noin 13,4 miljoonaa kiloa. Paljon enemmän suomalaisten ruokapöytiin päätyy kuitenkin norjalaista kalaa. Viime vuonna norjalaista lohta ja kirjolohta tuotiin maahan yhteensä noin 41,5 miljoonaa kiloa.

Mitä kalansyöjän kannattaa tietää? Kuluttajien lohihuoliin ja kysymyksiin vastasivat kotimaisen kalan osalta Eviran ylitarkastajat Marja Turunen ja Carmela Hellsten sekä Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Jouni Vielma.

Värjätäänkö kirjolohen lihaa?

Tavallaan.

Kaikkialla maailmassa kasvatetuille lohikaloille annetaan rehun seassa astaksantiinia, joka on yhdenlainen karotenoidi sekä A-vitamiinin esiaste.

Rehun lisäaine antaa lohen lihalle punaisen värin, mutta vaikutus ei ole pelkästään kosmeettinen. Pigmentti on välttämätön mädille ja kuoriutuvalle poikaselle, joten jos emokalat eivät saa astaksantiinia, kalanpoikanen ei selviydy.

Lohifileitä pahvilaatikossa
Kalankasvatuksessa käytetään rehun lisäaineita, jotka vaikuttavat myös lihan väriin. Sini Ojanperä / Yle

Luontaisesti kirjolohi saa astaksantiinia muun muassa katkaravuista ja levästä. Yleensä kalatiskin kala on kuitenkin syönyt synteettistä ainetta. Kalankasvattamoissa käytetään väriviuhkoja, joilla voidaan verrata ja mitata kalan väriä standardiin.

Suomessa käytössä olevat kalanrehun lisäaineet on hyväksytty EU:ssa ja niiden käyttöä säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston antamassa rehun lisäaineasetuksessa. Suomessa kalanrehun valmistusta ja laatua valvoo Evira.

Syövätkö kirjolohet antibiootteja?

Kyllä, jos kala sairastuu.

Yleensä antibiootteja käytetään flavobakteerien aiheuttamiin tauteihin, paisetautiin ja vibrioosiin. Eviran mukaan kasvatetun kalan lääkerehujen, eli myös antibioottien, käyttö on tilastojen valossa matalalla tasolla. Nimenomaan lääkerehujen käytöstä ei ole tilastoa, mutta tilanteesta antavat viitteitä lääkerehujen valmistus- ja tuontitilastot.

Myyjä perjaa kirjolohta kalatiskillä.
Kotimaan kasvattamoilla kaloja lääkitään antibiooteilla yleisimmin kun ne ovat poikasia. Julia Sieppi / Yle

Lääkerehuja käytetään eläinlääkärin lääkerehumääräyksellä, jossa määrätään myös varoaika, ennen kuin lääkityn kalan saa teurastaa. Näin pyritään varmistamaan, että lääkeaine poistuu kalan elimistöstä ennen elintarvikekäyttöä. Suomessa kirjolohta ei saa lääkitä jatkuvasti tai ennaltaehkäisevästi.

Kotimaan kasvattamoilla antibiootinkäyttötarvetta esiintyy eniten pienillä, noin 1–10 gramman painoisilla kalanpoikasilla. Silloin varoajat tulevat täytetyksi joka tapauksessa, ennen kuin vonkale päätyy 2-kiloisena markkinoille. Valtaosa kirjolohista rokotetaan poikasina.

Onko kirjolohessa haitallisia kemikaaleja?

Yleensä ei haitallisia määriä.

Kasvatetussa kalassa on huomattavasti vähemmän haitallisia kemikaaleja (siirryt toiseen palveluun), esimerkiksi elohopeaa, kuin luonnonkalassa.

Kasvatettua kalaa tutkitaan kansallisessa vierasainevalvontaohjelmassa, jossa seurataan muun muassa kiellettyjä aineita, antibiootteja, loishäätölääkkeitä ja raskasmetalleja. Suomessa kasvatus- ja teurastusvaiheessa kaloista otetaan vuosittain noin 200 näytettä.

Eviran mukaan kotimaisesta kalasta todetaan äärettömän harvoin lainsäädännön vastaisia pitoisuuksia ja aineita. Huomautuksia tulee harvoin.

Norjan lohiko villiä?

Ei ole.

Kalatiskissä myytävä norjalainen lohi on lähes aina kasvatettua. Asia ei kuitenkaan ole kaikille kuluttajille selvä.

Esimerkiksi kainuulainen kalankasvattaja Kari Vääräniemi kohtaa usein asiakkaita, joiden mielikuvissa Norjan tuontilohi on Norjan vuonoista kalastettua villinä elänyttä lohta.

Kalatiskin edullinen Norjan vaihtoehto on kuitenkin viljeltyä merilohta.

Onko luomulohi tuontikalaa?

Aina.

Suomessa ei tällä hetkellä tuoteta luomukalaa. Kotimaan kalatiskeiltä löytyy siis vain ulkomailta tuotua EU:n vesiviljelyn luomuasetuksen mukaisesti tuotettua kalaa. Luomukalaa tuodaan esimerkiksi Norjasta, Tanskasta ja Irlannista.

Myyjä käsittelee kalaa kalatiskillä.
Kalatiskillä työskentelevän Sanna Kovalaisen mukaan asiakkaat ovat entistä tiedonjanoisempia. Julia Sieppi / Yle

Evirasta arvioidaan, että kotimaassa sopivia yrittäjiä ei ole löytynyt, koska luomuvesiviljelyyn liittyvä lainsäädäntö on melko uutta, eikä kuluttajien kysyntä ole riittävän suurta.

Luomukalan rehu on kalapitoisempaa kuin tavallinen rehu. Luonnonvarakeskuksen mukaan tällä hetkellä luomukalan tuotanto kuitenkin rasittaa ympäristöä enemmän kuin tavallinen tuotanto.

Lisäaineilla on huono kaiku

Eviran asiantuntijan Marja Turusen mukaan kuluttajilla voi olla yksipuolinen käsitys rehun lisäaineiden käytöstä. Turusen mukaan usein ajatellaan, että kaikki lisäaineet ovat pahasta. Asia ei ole kuitenkaan niin yksioikoinen.

– Lisäaineilla on jokin funktio miksi niitä lisätään. On esimerkiksi eläimen ruoansulatusta tai säilyvyyttä parantavia aineita. Toki väriasia on sellainen, voisi miettiä, että onko se tarpeellista, kun se on tavallaan kosmeettista, sanoo Turunen.