Vuonna 1899 iskenyt suurtulva vei talotkin mennessään – uusi tuhotulva on vieläkin mahdollinen

Ilmastonmuutos kiihdyttää tulvavaaraa. Saimaalla edes juoksutukset eivät välttämättä auta, jos suurtulva tulee.

Kotimaa
Veden korkeuden mittauspiste.
Tommi Parkkinen / Yle

Vuonna 1899 Sisä-Suomeen iski suurtulva. Saimaalla veden korkeus nousi 165 senttiä yli nykyisen korkeuden. Päijänteellä nousua oli vieläkin enemmän, lähes kaksi metriä. Tulvaa oli edeltänyt sateisia vuosia, luminen talvi ja sateinen kevät.

Tulva aiheutti suuria vahinkoja. Vesi vei mennessään jopa kokonaisia rakennuksia. Saimaalla erään höyrypurren kerrottiin ajaneen karille saunan kiukaalle.

Lappeenrannassa esimerkiksi satamatori peittyi veteen.

Valapaton tulva vuonna 1899 Lappeenrannan satamassa
Lappeenrannan satamatori veden vallassa vuonna 1899.Etelä-Karjalan museo / Kuva-arkisto

Vedenpaisumus ristittiin Valapaton tulvaksi. Nimi tulee siitä, että samana vuonna Venäjän keisari ja Suomen suurruhtinas Nikolai II julkaisi niin sanotun helmikuun manifestin, joka kavensi Suomen itsemääräämisoikeutta. Keisari siis rikkoi hallitsijavakuutuksensa.

Harvinainen ilmiö

Valapaton tulva on erittäin harvinainen ilmiö. Joidenkin arvioiden mukaan tällainen tulva toistuu vain kerran 500 vuodessa. Mitenkään mahdoton suurtulva ei kuitenkaan ole nykyäänkään.

Tähän korkeuteen vesi nousi Valapaton tulvan aikaan vuonna 1899.
Pekka Vähänäkki osoittaa valapaton tulvan korkeutta.Tommi Parkkinen / Yle

Samanlainen tilanne voi toistua.

– Saimaa voi nousta Valapaton tulvan korkeuksiin, jos asiat menevät oikein huonosti, Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Pekka Vähänäkki kertoo.

Suurtulva olisi monien syiden summa samoin kuin edeltäjänsäkin.

– Pitäisi olla useita sateisia vuosia ja erittäin luminen talvi sekä lumen vesiarvon pitäisi olla korkea, Vähänäkki sanoo.

Tulvan mahdollisuudesta kertoo se, että myös vuonna 1924 vesi nousi Saimaalla lähes vuoden 1899 huippukorkeuksiin. Vuoden 1899 ja vuoden 1924 tulvahuippujen eroa on Lappeenrannan Lauritsalan vedenkorkeusaseman tietojen mukaan vain seitsemän senttiä.

Edes juoksutukset eivät auttaisi

Saimaan laskujoki Vuoksi valjastettiin vuonna 1929. Sen jälkeen samanlaisiin vedenkorkeuksiin Saimaalla ei ole enää ylletty, koska tulvariskiä voidaan vähentää Vuoksen lisäjuoksutuksilla eli päästämällä lisää vettä Saimaasta Vuoksen kautta Laatokkaan.

Vuoksen kuohuja Imatralla.
Saimaan vettä voidaan juoksuttaa Imatrankosken kautta.YLE Etelä-Karjala

– Lisäjuoksutukset voidaan aloittaa jo silloin kun havaitaan, että vesimäärä on nousemassa yli riskirajan. Tilanteeseen voidaan näin varautua, Suomen ympäristökeskuksen ryhmäjohtaja Johanna Korhonen huomauttaa.

Pekka Vähänäkin mukaan edes Saimaan lisäjuoksutukset eivät kuitenkaan auttaisi, jos tilanne olisi todella paha.

– Veden huippuarvoista voidaan leikata 20-40 senttiä, mutta jos tulva on tänne tullakseen, niin kyllä se tänne tulee, Vähänäkki vakuuttaa

Juoksutuksia haittaa se, että ne pitää hyväksyä Venäjän kanssa. Vettä ei voida päästää Venäjän puolelle rajoituksetta.

– Sielläkin on alavia maita, jotka voivat tulvia, Vähänäkki huomauttaa.

Suuret vahingot

Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän sademääriä ja näin myös vesimääriä sekä tulvariskiä.

– Sään ääreisilmiöt lisääntyvät ilmastonmuutoksen seurauksena. Voidaan ajatella, että jos aikaisemmin suurtulvan riski oli kerran 500 vuodessa, tulevaisuudessa riski voikin olla kerran 250 vuodessa, SYKEn ryhmäjohtaja Susanna Korhonen sanoo.

Pekka Vähänäkin mukaan Saimaan pinnan arvioidaan nousevan ilmastonmuutoksen vuoksi noin 20 senttiä. Tämäkin lisää suurtulvan riskiä.

Vahingot suurtulvasta olisivat merkittävät.

– Kärsijinä olisivat tietysti teollisuus ja yhdyskuntarakenteet, mutta myös mökkiläiset. Monet vanhat mökit on rakennettu liian lähelle rantaa, Vähänäkki sanoo.