Paolo Carrassi rakastui pelaamiseen, kun Super Mario juoksi ruudulla ensi kerran – nyt hän aikoo perustaa oman pelihallin

Retropelaamisen myötä pelihallit ovat tulleet taas takaisin. Pelaajat ovat löytäneet myös vanhat kolikkopelikoneet uudelleen.

pelit
Pelikeräilijä Paolo Carrassi omassa Pop-up pelihallissaan Kuopiossa.
Sakari Partanen / Yle

Vuosi on 1987. Kolmasluokkalainen kuopiolaispoika Paolo Carrassi on päässyt elämänsä reissuun tädin luokse New Yorkiin. Tältä matkalta jää muistoksi muutakin kuin valokuvia. Carrassi pääsee pelaamaan ensimmäistä kertaa elämässään kasibittistä Nintendo-pelikonsolia. Peli on Super Mario Bros, jota tahkottiin Suomessa vasta 90-luvulla.

– Pelikonsolit olivat harvinaisia ja kalliita vielä siihen aikaan Suomessa. Siksi oli erityisen hienoa päästä pelaamaan sellaista.

Pelaamisesta tuli harrastus, joka vei mukanaan ja haittasi välillä opiskelua. Carrassin ollessa ammattikoululainen Kuopioon perustettiin Raha-automaattiyhdistyksen Pelikaani-pelihalli.

– Karkasin pelihalliin ja ajattelin, että käväisen vain paikalla, mutta jäin pelaamaan. Lintsasin koulusta.

Nyt Paolo Carrassi haluaa perustaa oman pelihallin. Laitteet löytyvät omasta takaa.

– Sinne voisi laittaa pelattavaksi kaikki 15 vuoden aikana kertyneet pelikonsolit, pelit ja muut pelikoneet.

Ideaa hän on testannut pitämällä kolme kertaa avoinna omaa pop up -pelipaikkaa Kuopiossa. Vastaanotto on ollut kaiken kaikkiaan hyvä. Viimeisin sessio kesti kaksi viikkoa. Heti ensimmäisenä päivänä paikalle tuli väkeä Mikkelistä asti.

Retropelaaminen houkuttaa yrittäjäksi

Carrassi ei ole ainoa, jota vanhat pelikoneet kiehtovat. Nykyään puhutaan retropelaamisesta, joka näkyy muun muassa siten, että Suomeen on perustettu taas uudelleen pelihalleja.

Helsinkiläinen Markus Autio perusti Malmille kaksi vuotta sitten Sugoi-pelihallin. Hänkin sai kipinän yrittämiseen oman harrastuksen kautta. Autio kertoo, ettei toiminta ole erityisen kannattavaa. Sugoin sijainti on huono ja samassa rakennuksessa on muuta toimintaa, joka rajoittaa pelihallin aukioloaikoja. Aution oman havainnon mukaan kiinnostus vanhoja pelejä kohtaan on kuitenkin nousussa.

– Pelihallissa käy pääosin kolmekymppisiä miehiä, mutta myös naisia. Siellä on pidetty naisporukan polttaritkin.

Pop up -yrittäjä Paolo Carrassi on seurannut ihmisten reaktioita ja huomannut kaksi tärkeää asiaa: paikan pitää olla viihtyisä ja summan sopiva. Idea on, että kertamaksulla pääsee pelaamaan kaikkia paikalla olevia pelikoneita.

15 vuoden aikana keräämiä aarteita on ihailtu silmät pyöreänä.

– Ai että täältä löytyy tämä kasibittinen Nintendo.

Nintendosta lähti liikkeelle keräilyharrastuskin aikoinaan. Ensimmäinen hankinta oli Nintendon kasibittinen konsoli ja Super Mario Bros -peli.

Ensin Carrassi keskittyi etsimään kokoelmaan kotikonsoleita ja pelejä, mutta kolmisen vuotta sitten mukaan tulivat kolikoilla toimivat videopelikoneet eli arcade-pelikoneet.

After Burner - lentokonepeli.
Sakari Partanen / Yle

Sen jälkeen isoja pelikoneita on kertynyt kaikkiaan seitsemän. Pop up -tilassa on esillä neljä erilaista: Tekken, Point Blanc 2, After Burner ja japanilainen Ok baby -pelikone, jolla voi pelata useampia eri pelejä.

Ikä ratkaisee, mikä peli kiinnostaa

Pelaajan suhde vanhoihin konsoleihin ja peleihin riippuu iästä, kertoo Vaasan yliopiston pelitutkija Olli Raatikainen.

– Joka on pelannut silloin, kun nämä laitteet ovat olleet uusia, haluaa nostalgiaa.

Vanhoissa peleissä idean on oltava äärimmäisen hyvä, koska tekniikka on surkeaa suhteessa nykyaikaan. Muutama vuosikymmen sitten pelejä ei myyty hienoilla grafiikalla ja äänillä. Hyvä esimerkki on Tetris.

– Siinä on loistava, simppeli peli-idea, joka on jäänyt elämään.

Jotain hypnoottista siinä on, kun muukalaiset laskeutuvat sieltä kimppuun ja ne pitää ampua tykillä.

Olli Raatikainen

Olli Raatikainen tuo vielä esiin muutamia Arcade-esimerkkejä. Ensimmäisenä tulee mieleen Space Invaders vuodelta 1978. Nykymittapuun mukaan rujon pelin idean oppii kymmenessä sekunnissa. Primitiivisen näköinen peli koukuttaa.

– Jotain hypnoottista siinä on, kun muukalaiset laskeutuvat sieltä kimppuun ja ne pitää ampua tykillä. Pelissä on vain kolme nappia: yksi liikuttaa oikealle, toinen vasemmalle ja kolmannesta ammutaan.

Peli antaa ymmärtää, että pelin örkit liikkuvat sattumanvaraisesti.

Olli Raatikainen

Ikonisessa Pac-Manissa peli-idea on vielä yksinkertaisempi. Raatikainen kertoo pelistä mielenkiintoisen yksityiskohdan. Sen ajan laitteessa on yritetty huiputtaa pelaajaa.

– Peli antaa ymmärtää, että pelin örkit liikkuvat sattumanvaraisesti. Tosiasiassa tietyn värinen örkki käyttäytyy tietyn kaavan mukaan joka kerta.

Meluisa pelihalli luo sosiaalisen ympäristön

Suomessa toimi 80-luvun alkuun asti kymmeniä, ellei satoja yksityisiä pelihalleja. Viihderahapelien siirryttyä RAY:n monopolin alle toimintaan jäi käytännössä vain poikkeusluvalla toimivia paikkoja huvipuistoihin ja kiertäviin tivoleihin. Myös ruotsinlaivoilla säilyi elävä pelihallikulttuuri, kertaa Tampereen pelimuseon tutkija Niklas Nylund pelaamisen historiaa ennen kotikonsoleita.

Nykyisin pelihalleja taas löytyy muutamia: Tuurin Kyläkaupassa, Suomen pelimuseossa, Helsingin Sugoissa ja Linnanmäellä pääsee tutustumaan uusiin ja vanhoihin kolikkopelierikoisuuksiin.

Nylundin mukaan kolikkopelit ja pelihallit ovat merkittäviä. Peleistä löytyy usein ainutlaatuisia teknisiä ratkaisuja. Tärkeää on myös niiden sosiaalinen ulottuvuus.

Pelaaminen tarvitsee yhteisön ympärilleen.

Paolo Carrassi

– Pelien pelaaminen yhdessä ystävien tai perheen kanssa usein meluisissa halleissa on monella tapaa kotipelaamisesta poikkeava tapahtuma, joka puhuttelee edelleen myös nuorempia pelaajia.

Pelikeräilijä Paolo Carrassi omassa Pop-up pelihallissaan Kuopiossa.
Sakari Partanen / Yle

Retropelaajat ovat löytäneet toisensa Facebookissa. Paolo Carrassi ylläpitää retropeliyhteisöä. Viisi vuotta sitten kaveripiirin yhteisönä alkanut ryhmä on kasvanut 12 000 jäsenen porukaksi. Seinällä puhutaan päivän pelikuulumiset, mutta jäsenet myös myyvät, ostavat ja vaihtavat peleihin liittyvää tavaraa keskenään.

– Jos sitä ei olisi, aika orvolta tuntuisi. Pelaaminen tarvitsee yhteisön ympärilleen.