Koe uusi yle.fi

Uusi elämä ekstaasilla? Bilehuumeena tunnettu MDMA ja terapia paransivat Rachelin ja ehkä kohta myös monen muun amerikkalaisen

Kielletyt aineet kiinnostavat tutkijoita nyt enemmän kuin vuosikymmeniin. Uusi ekstaasihuumeen ja psykoterapian yhdistelmä voi tulla lailliseksi hoidoksi aivan lähivuosina.

ekstaasi (huumeet)
pääkallo ja lapsi
Eetu Pietarinen / Yle

OAKLAND, KALIFORNIA Rachel Hope oli 33-vuotias ja luopunut toivosta. Koko aikuisikänsä hän oli yrittänyt hoitaa ahdistustaan kaikilla mahdollisilla tavoilla: lukemattomilla eri mielenterveyslääkkeillä, vuosia kestäneellä psykoterapialla, hahmoterapialla, meditaatiolla ja jopa hypnoosilla.

Lääkärit olivat todenneet, että paha olo johtui rikkonaisesta ja monin osin järkyttävästä lapsuudesta. Se oli aiheuttanut Hopelle traumaperäisen stressihäiriön.

– Kaikki mahdolliset pahat asiat tapahtuivat minulle ja tunsin syvää häpeää, Hope kertoo nyt Oaklandin kaupungissa Kaliforniassa Ylelle.

Hope on kertonut tarinansa (siirryt toiseen palveluun)useaan otteeseen, ja hänestä onkin noussut yksi tunnettu tapaus, kun puhutaan vakavista henkisistä sairauksista selvinneistä ihmisistä.

– Jossain vaiheessa tajusin, että tarinani ei edes ole kovin erikoinen. Miljoonat muut ihmiset painivat samanlaisten kokemusten kanssa. Ainoa ero on se, että minä olin onnekas ja löysin parannuskeinon.

Aikuisena Hope eli mielessään läpi lapsuuden tapahtumia jatkuvasti.

Hopen nuori äiti eli hippielämää minibussissa. Heitteille jätetty lapsi asui joskus äitinsä kanssa, joskus täysin tuntemattomien luona, joskus kadulla.

Kun Hope oli neljävuotias, hänet jätettiin kuudeksi viikoksi lapsenvahdin kanssa, joka raiskasi hänet useita kertoja.

Kuusivuotiaana Hope muutti isoäitinsä luokse San Diegoon ja aloitti koulun. Elämä alkoi vihdoin vaikuttaa normaalilta, mutta edessä oli uusi vastoinkäyminen. Hope joutui 11-vuotiaana rekan yliajamaksi, minkä seurauksena hän oli osittain halvaantunut kuukausia. Kasvoihin tehtiin kaksi isoa korjaavaa leikkausta.

Aikuisena Hope eli mielessään läpi lapsuuden tapahtumia jatkuvasti: sama mies raiskasi hänet joka päivä, sama rekka ajoi hänen ylitseen uudelleen ja uudelleen. Hän sai paniikkikohtauksia ja heräsi yöllä omaan huutoonsa.

Vatsa oireili päivittäin ja pienetkin äänet saivat säpsähtämään niin, että jos kädessä sattui olemaan juomalasi, se tippui varmasti lattialle. Ihmissuhteiden pitäminen oli mahdotonta.

Hope tarvitsi henkilökohtaisen avustajan, joka hoiti suurimman osan arjen askareista.

Eräänä päivänä avustaja sai tarpeekseen.

– Hän oli pettynyt siihen, että olin luopunut toivosta enkä etsinyt uusia hoitoja.

Avustaja tiputti Hopen pöydälle paksun pinon paperia: kaikki käynnissä olevat tutkimukset traumaperäisen stressihäiriön hoitoon. Jos Hope ei valitsisi yhtä, aikoi avustaja ottaa lopputilin.

Yksi tutkimus herätti huomion. Sen oli rahoittanut kalifornialainen tutkimussäätiö MAPS eli Monitieteellinen psykedeelitutkimusyhdistys.

Rahalahjoitusten varassa toimiva MAPS tukee tutkimuksia, jotka pyrkivät kehittämään huumausaineina tunnetuista hallusinogeeneistä ja kannabiksesta laillisia hoitomuotoja.

Hoidoilla on tarkoitus parantaa sairauksia, joihin tämänhetkiset lääkkeet auttavat joskus rajoitetusti. Tällaisia ovat esimerkiksi masennus, autismiin liittyvä sosiaalisten tilanteiden pelko – ja myös Rachel Hopen sairastama traumaperäinen stressihäiriö.

Hopen löytämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia psykedeelisiin huumausaineisiin kuuluvan MDMA:n ja psykoterapian yhdistelmää traumaperäisen stressihäiriön hoitoon.

MDMA eli metyleenidioksimetamfetamiini on katuhuumeena tunnetun ekstaasin puhdas muoto. Se luokitellaan piristeeksi eli elintoimintoja kiihdyttäväksi aineeksi sekä psykedeeliksi, koska se aiheuttaa tajunnantilassa muutoksia.

MDMA vaikuttaa aivoissa lisäämällä serotoniini- ja dopamiinivälittäjäaineiden toimintaa. Seurauksena keskittymiskyky paranee ja hyvänolontunne ja energisyys lisääntyvät, mutta vaikutukset voivat olla myös toisenlaiset: käyttäjä voi kokea muun muassa ahdistusta ja keskittymisvaikeuksia. Varsinkin katukaupassa ekstaasitabletteina myytävät huumeet saattavat sisältää useita muita huumaavia aineita ja toisinaan vähän tai ei ollenkaan MDMA:ta – tuolloin vaikutukset ovat arvaamattomat.

Ajattelin, että ekstaasi on bilehuume, joka tekee reikiä aivoihin.

Hope sopi tutkimukseen täydellisesti. Hän ei ollut käyttänyt huumeita, eikä hänellä ollut muita lääkityksiä tai sairauksia.

Hallusinogeenien käyttö kuitenkin epäilytti. Hope ei juonut edes alkoholia, koska hänelle päihteet edustivat pakoa todellisuudesta, jossa hän yritti roikkua kaikin mahdollisin keinoin.

– Ajattelin, että ekstaasi on bilehuume, joka tekee reikiä aivoihin. Olin kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei minulla ollut mitään menetettävää.

Kun Hope pääsi mukaan alustavaan tutkimukseen, häntä hävetti niin, ettei hän kertonut siitä kenellekään.

– Hoidon jälkeen mieleni muuttui täysin. Se oli niin järisyttävä kokemus.

Tältä näyttää ekstaasin puhdas muoto MDMA, jota käytettiin MAPSin tutkimuksessa traumeperäisen stressihäiriön hoitoon.
Tältä näyttää ekstaasin puhdas muoto MDMA, jota käytettiin MAPSin tutkimuksessa traumaperäisen stressihäiriön hoidossa.MAPS

Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa kuten Suomessa ekstaasin ja muiden hallusinogeenien käyttö on tiukasti kiellettyä ja rikoslaissa rangaistava teko.

Aineet luokitellaan Yhdysvalloissa niin sanotuiksi ensimmäisen luokan huumausaineiksi mikä tarkoittaa, ettei niillä katsota olevan lääketieteellistä näyttöä.

Tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa.

Käynnissä on lukuisia tutkimuksia, joissa selvitetään, voiko huumaavista aineista olla apua henkisten sairauksien hoitamisessa. Voidaan puhua jopa eräänlaisesta hallusinogeenien renessanssista.

Rachel Hope osallistui tutkimukseen, joka on osa laajempaa MAPSin rahoittamaa MDMA:n ja psykoterapian yhdistelmää testaavaa tutkimusta. Siinä hoidettiin yhteensä 107 traumaperäistä stressihäiriötä sairastavaa potilasta kuudessa eri tutkimuksessa ympäri maailmaa.

Kaksi tutkimuksista toteutettiin Yhdysvalloissa Etelä-Carolinan Charlestonissa ja muut Israelin Tel Avivissa, Kanadan Vancouverissa, Sveitsin Solothurnissa ja Coloradon Boulderissa.

Tutkimuksista koottuja tietoja esiteltiin ensimmäistä kertaa tämän vuoden huhtikuussa Kaliforniassa. Tulokset ovat MAPSin mukaan hyvin lupaavia: 107 mukana olleesta potilaasta 70 ei täyttänyt enää traumaperäisen stressihäiriön kriteerejä ainoastaan kahden hoitokerran jälkeen. Sveitsin (siirryt toiseen palveluun)ja Etelä-Carolinan (siirryt toiseen palveluun)tulokset on jo julkaistu, ja muiden tutkimusten tulokset MAPS on luovuttanut Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lle.

Koska näiden varhaisten tutkimusten tulokset ovat olleet lupaavia, on valtio alkanut Yhdysvalloissa myöntää lupia yhä laajempiin hallusinogeenien jatkotutkimuksiin.

Varsinainen virstanpylväs alalla saavutettiin elokuun lopussa 2017. Tuolloin lääkevirasto FDA hyväksyi tutkimuksen, (siirryt toiseen palveluun)jossa traumaperäisen stressihäiriön hoitoa MDMA:n ja psykoterapian yhdistelmän avulla tullaan tutkimaan entistä suuremman potilasryhmän kanssa.

Ensi vuonna alkavaan, kahdesta neljään vuotta kestävään tutkimukseen tulee osallistumaan ainakin 230 henkilöä.

Tapaus on merkittävä, sillä näin laajaa tutkimusta hallusinogeeneillä ei ole koskaan aikaisemmin tehty. Lisäksi FDA määritteli tutkimuksen mahdolliseksi "läpimurtoterapiaksi", eli se yritetään saada päätökseen mahdollisimman pian.

Tuleva tutkimus saattaa olla käänteentekevä.

Jos varhaisissa tutkimuksissa saadut tulokset toistuvat, MDMA:n ja psykoterapian yhdistelmästä voisi tulla reseptillä määrättävä hoito Yhdysvalloissa jo vuonna 2021.

Hiljattain tehtiin myös maailman ensimmäinen LSD-tutkimus 40 vuoden tauon jälkeen.

Ekstaasi ei ole ainoa huumaava aine, joka kiinnostaa tällä hetkellä tutkijoita.

Esimerkiksi yhdysvaltalaisissa New Yorkin ja John Hopkinsin yliopistoissa julkaistiin joulukuussa 2016 tutkimus, (siirryt toiseen palveluun)jossa tutkittiin "taikasieninä" tunnettujen psilosybiinisienten sisältämän psilosybiinin vaikutuksia syöpää sairastavien ihmisten ahdistukseen ja masennukseen. Tutkimuksessa selvisi, että yksi annos psilosybiiniä lievensi ahdistusta huomattavasti 80 prosentilla potilaista.

Psilosybiinin vaikutusta ollaan tutkimassa myös Suomessa (siirryt toiseen palveluun) masentuneiden ihmisten aivoihin.

Yksi nouseva tutkimusaihe on myös yleisenä huumausaineena tunnettu kannabis. Se on Yhdysvalloissa edelleen laitonta liittovaltiotasolla, mutta aineen viihdekäyttö on sallittu kahdeksassa osavaltiossa ja lääkekäyttö 29 osavaltiossa. Kannabista tutkitaan muun muassa sotaveteraanien traumaperäisen stressihäiriön hoitoon.

Hiljattain tehtiin myös maailman ensimmäinen LSD-tutkimus 40 vuoden tauon jälkeen. Sveitsissä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun)LSD:n ja psykoterapian yhdistelmän havaittiin lieventävän syöpäpotilaiden ahdistusta huomattavasti.

Tutkimuksia on käynnissä myös muun muassa kasviuutejuoma ayahuascan, afrikkalaisesta pensaskasvista saatavan ibogaiinin sekä meskaliinikaktuksen vaikutuksista.

MAPS:n perustaja Rick Doblin.
MAPS:n perustaja Rick Doblin.

– Olo ei enää tunnu niin rikolliselta, sanoo kuusikymppinen, jo hieman harmaantunut mies.

Hän on Rick Doblin, Monitieteellisen psykedeelitutkimusyhdistyksen perustaja. Doblin on Harvardin yliopiston valtiotieteiden tohtori, joka perusti MAPSin vuonna 1986. Yhdistyksen hän sanoo perustaneensa siksi, että ilmapiiri oli hyvin kielteinen hallusinogeenien tutkimukselle.

– Kun hallusinogeenit kiellettiin, niitä myös alettiin demonisoida. Tämä oli ristiriidassa sen kanssa, että aineilla tiedettiin olevan mahdollisuuksia lääkekäytössä, Doblin sanoo.

Aika on nyt täysin toinen, Doblin korostaa.

Hän antaa haastattelun Psychedelic Science -konferenssissa, joka järjestettiin huhtikuussa Oaklandin kaupungissa Kaliforniassa.

Doblinin mukaan myös konferenssi on yksi osoitus hallusinogeenien uudesta kulta-ajasta. Tapahtumaan osallistui noin 3000 ihmistä ympäri maailmaa, mikä tekee siitä tähän mennessä alan suurimman tapahtuman.

Mutta ketä nämä ihmiset oikein ovat?

Tunnetuimmat hallusinogeenitutkijat ovat korkeasti koulutettuja 60-luvun lapsia, jotka nyt lähestyvät eläkeikää. Konferenssissa he esittelivät selvityksiään muun muassa siitä, miten eri hallusinogeenit vaikuttavat aivoihin.

Yleisöstä löytyy monenlaista väkeä. Vierekkäin saattaa istua tyypillinen Burning Man -musiikkifestivaalin kävijä batiikkivärjätyssä paidassa, psykologiaa huippuyliopistossa opiskeleva nuori tai pienestä Pohjois-Kalifornian kylästä kotoisin oleva sotaveteraani. Kaikkia yhdistää kiinnostus hallusinogeeneihin.

Kasvanut kiinnostus näkyy Oaklandin tapahtuman lisäksi myös muualla Yhdysvalloissa.

Voidaan puhua jo jonkinlaisesta muoti-ilmiöstä.

Muun muassa The New York Times on uutisoinut Piilaaksossa (siirryt toiseen palveluun)asuvien it-menestyjien ja luovien alojen edustajien "microdosing"-trendistä, jossa LSD:tä otetaan hyvin pieniä määriä päivittäin.

New Yorker sen sijaan kirjoitti siitä, (siirryt toiseen palveluun) miten Piilaaksossa sekä New Yorkin hipsteripesäkkeessä Brooklynissä on innostuttu kokeilemaan Amazonin heimojen rituaaleissaan käyttämää psykedeelistä ayahuasca-juomaa.

Trendi on rantautunut jo Suomeenkin: helmikuussa MTV kertoi (siirryt toiseen palveluun)Suomessa järjestetyistä ayahuasca-seremonioista.

Lääkepurkki

Mikään uusi juttu hallusinogeenit eivät suinkaan ole.

Useat alkuperäiskansat ovat käyttäneet niitä tuhansia vuosia uskonnollisissa rituaaleissa. Länsimaihin psykedeelit levisivät laajemmin ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa 1950-luvulla alkaneen hippiliikkeen mukana.

1950- ja 1960-luvuilla LSD:llä tehtiin tuhansia tieteellisiä tutkimuksia eri puolilla maailmaa, ja sitä käytettiin hoitona muun muassa alkoholismiin. Myös Suomessa LSD:tä tutkittiin psykoosin parantamisessa.

Kun hallusinogeenien viihdekäyttö lisääntyi, alettiin myös puhua niin sanotuista "huonoista matkoista". Tuolloin huomattiin myös nopeasti, että hallusinogeenien aiheuttaman "tripin" vaiheet aiheuttivat joissakin käyttäjässä ahdistusta. Pelkotilat johtivat välillä paniikkikohtauksiin ja jopa hengenvaarallisiin seurauksiin. Huonot matkat johtuivat ainakin osittain katukaupassa myytyjen huumeiden epäpuhtauksista, osin puolestaan huumeiden käyttöympäristöstä.

Lopulta Yhdysvaltain hallitus totesi väärinkäytön riskin suureksi.

LSD kiellettiin lailla Yhdysvalloissa vuonna 1967, ja vuonna 1971 sen käyttö kiellettiin YK:n psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen mukaisesti lähes kaikkialla maailmassa.

Kieltolistalle päätyi myös muita aineita, kuten MDMA, joka luokiteltiin vaarallisimpien huumausaineiden joukkoon vuonna 1986.

Tuosta ajasta lähtien hallusinogeenitutkimuksessa alkoi hiljaiselo, sillä käyttökiellon myötä myös tutkimustoiminta loppui lähes kokonaan.

Rick Doblin ja muut Monitieteellisen psykedeeliyhdistyksen MAPSin jäsenet alkoivat tuolloin kuitenkin kerätä rahaa tutkimukseen yksityisiltä lahjoittajilta. Nykyiset tutkimukset on tehty edelleen yksityisellä rahalla, sillä Yhdysvaltain valtio ei tue kiellettyjen aineiden tutkimusta, vaikka salliikin sen.

Uusimmat Yhdysvaltain lääkeviraston FDA:n sallimat laajat tutkimukset ovat Doblin mukaan osoitus siitä, että hallusinogeenit voisivat vihdoin mullistaa terveydenhuollon.

– Pelkkien oireiden hillitsemisen sijaan pystyisimme oikeasti parantamaan ihmisiä, hän vakuuttaa.

Doblinin mielestä hallusinogeenien läpimurto on kiinni enää lähinnä rahasta, jolla tutkijat voisivat saattaa nykyiset tutkimuksensa loppuun.

– Olemme päässeet niin pitkälle, että tämä ei enää ole kiinni hoidon tehokkuuden todistamisesta, vaan lähinnä kolmannen vaiheen tutkimuksen rahoituksen keräämisestä, hän täsmentää.

Doblinin suunnitelmat ovat jo Yhdysvaltoja pidemmällä. Hallusinogeenihoidot voitaisiin ulottaa Yhdysvaltain jälkeen Eurooppaan, hän ehdottaa.

– Nyt kun meillä on FDA:n lupa, olemme valmiita aloittamaan neuvottelut Euroopan lääkeviraston kanssa, elokuussa Forbes-lehdelle puhunut Doblin (siirryt toiseen palveluun)sanoi.

Rachel Hope
Rachel Hope Kalifornian Oaklandissa pidetyssä Psychedelic Science -konferenssissa.Riikka Tuomivaara

Tällä hetkellä Rachel Hope on yksi harvoista, joka on kokeillut puhdasta MDMA:ta ja psykoterapian yhdistelmää. Kun hänet vuonna 2005 lennätettiin kotoaan Havaijilta tutkimukseen Etelä-Carolinaan, joutui hän placebo-ryhmään, eli lumelääke ei sisältänyt MDMA:ta.

Rachelin olotilassa ei tapahtunut mitään muutosta.

Muutaman viikon päästä Hope kutsuttiin takaisin tutkimuksiin. Tällä kertaa tabletti sisälsi MDMA:ta.

– Se oli kuin shokkihoitoa, Hope sanoo.

– Tuntui, kuin aivoni olisivat yhtäkkiä syttyneet toimimaan täysin. Se ei todellakaan ollut helppo kokemus, hän kuvailee noin kuusi tuntia kestänyttä hoitoa.

Hopen mielestä paras tapa kuvailla MDMA:n vaikutusta on kuvitella oma talo, joka on todella likainen ja täynnä romua. Kun joku koputtaa ovelle, tunnet äkkiä tarpeen piilottaa tavarat ja siivota sotkut mahdollisimman nopeasti.

– Sellaista elämäni oli ollut. Olin yrittänyt piilottaa kaiken, mitä minulle oli tapahtunut. Yhtäkkiä en voinut enää piilotella.

Hopen mukaan MDMA auttoi käymään läpi muistoja, joista hän ei ollut koskaan kertonut kenellekään.

– Aikaisemmin elin tapahtumat uudelleen ja uudelleen, mutta hoidon aikana sain ikään kuin ohjelmoitua aivoni uudelleen ja lokeroitua muistot menneisyyden tapahtumiksi, minkä ansiosta ne eivät enää nouse pinnalle hallitsemattomasti.

Tuleeko hallusinogeenihoitoja saavista ihmisistä sitten narkomaaneja?

Hopea hoiti yhdysvaltalainen psykiatri Michael Mithoefer ja hänen hoitaja-vaimonsa Annie, jotka ovat Yhdysvalloissa tunnettuja hallusinogeenien puolestapuhujia. (siirryt toiseen palveluun) He korostavat sitä, että kyseessä on nimenomaan MDMA:n ja psykoterapian yhdistelmä – ei MDMA:n käyttö yksinään.

Näin Mithoeferit kuvaavat, miten MDMA vaikuttaa heidän potilaidensa kuten Hopen aivoissa:

Hyvin kivuliaiden kokemusten läpikäyminen on ihmisille monesti hyvin vaikeaa. Koska MDMA vähentää aivojen pelkokeskuksen toimintaa ja puolestaan lisää aktiivisuutta luottamuksesta vastaavissa osissa aivoja, voivat potilaat käydä läpi traumaattisia tapahtumia terapeutin kanssa ilman, että he traumatisoituvat uudelleen.

MDMA:n avulla päästään siis käsittelemään syvemmin traumoja, minkä takia myös terapia on tehokkaampaa.

– Toisin kuin perinteisessä terapiassa, me emme ohjaa terapiaa, vaan olemme tukemassa sitä, mitä kukin itsestään löytää. Meistä jokaisesta löytyy tämä parantava voima ja viisaus, Annie Mithoefer vakuuttaa.

MDMA:n vaikutusta aivoihin ei vielä täysin tunneta, mutta Etelä-Carolinan yliopisto tutkii parhaillaan Mithoeferin potilaiden aivokuvia ennen ja jälkeen hoitojen.

Tuleeko hallusinogeenihoitoja saavista ihmisistä sitten narkomaaneja?

Michael Mithoeferin mukaan yksikään potilaista ei ole pitkäaikaisseurannan aikana muodostanut riippuvuutta ekstaasiin tai mihinkään muuhun huumeeseen. Tutkimuksessa myös todetaan, että koska traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy huomattava emotionaalinen ahdistus, ovat sitä sairastavat usein alttiita huumeiden käytölle. Jos ahdistus hallusinogeenihoidon myötä vähenee, tutkijat uskovat, että niin vähenisi myös tarve huumeiden käytölle.

– Ei kuulosta siltä, että loisimme ekstaasiriippuvaisia, Mithoefer sanoo.

Hän korostaa, että MDMA:n eli ekstaasin lääkekäytöllä ja viihdekäytöllä on eroja.

Esimerkiksi se, missä ja minkälaisissa olosuhteissa ainetta käytetään. Kun hoito suoritetaan turvallisessa ja valvotussa ympäristössä, on potilaille suurempi askel kokeilla ekstaasia itsekseen.

Mithoefer käyttää potilaisiinsa puhdasta MDMA:ta, jota vain harva viihdekäyttäjä on kokeillut.

Kaduilla ekstaasina myydyissä aineissa on usein mukana korvaavia aineita, kuten amfetamiinia, ketamiinia, kokaiinia tai heroiinia. Välillä aineista on löytynyt myös yskänlääkettä, kipulääkettä tai kofeiinia.

Korvaavilla aineilla saattaa olla hengenvaarallisia vaikutuksia, tosin yleisin kuolinsyy ekstaasia tanssiklubeilla käyttäville on lämpöhalvaus tai nestehukka, koska kuumuus ja tanssi yhdessä ekstaasin vaikutusten kanssa kuivattavat kehoa.

Turvallisuustutkimuksissa MDMA:n käytöllä ei ole löydetty hermosoluja vahingoittavia vaikutuksia, mutta kaikille käyttöä ei suositella. Koska aine nostaa sykettä ja verenpainetta, sitä ei suositella korkeaa verenpainetta tai sydänvikaa sairastaville. Tutkimusten ulkopuolelle on tässä vaiheessa jätetty myös psykoottisista häiriöitä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat.

pieni sotapoika -kuvitus
Eetu Pietarinen / Yle

Kun tutkimuksiin pääsee vain kourallinen ihmisiä satojen hakijoiden joukosta, monet hakeutuvat hoitoon omin päin.

Yksi apua hakeva ryhmä ovat yhdysvaltalaiset sotaveteraanit (siirryt toiseen palveluun)Afganistanin, Irakin ja edelleen jopa Vietnamin sodista. Monia veteraaneja sodan kauhut vaivaavat vielä kotiinpaluun jälkeen.

Otsikoihin on noussut erityisesti kalifornialainen Vietnamin sodan veteraani Bob Walker, jota ei hyväksytty mukaan MDMA-tutkimukseen. Niinpä hän hankki ekstaasia lähimmän yliopiston kampukselta ja etsi terapeutin, joka suostui antamaan hoitoa.

Terapian jälkeen Walker on useissa hänestä kirjoitetuissa artikkeleissa kertonut parantuneensa traumaperäisestä stressihäiriöstä. Hän kertoi päässeensä yli mielessä kummittelevista muistoista, joissa hänen ystävänsä menehtyi sodan aikana helikopterionnettomuudessa ja pieni vietnamilainen poika kuoli rekkaonnettomuudessa.

– En menettänyt muistoa tapahtumasta. Päästin irti siihen liittyvästä ahdistuksesta, Walker kertoi Los Angeles Times -lehdelle. (siirryt toiseen palveluun)

Veteraanien asioihin keskittyvä valtion virasto julkaisi vuonna 2016 tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan arviolta 20 veteraania tekee joka päivä itsemurhan. Yhteensä traumaperäistä stressihäiriötä sairastaa Yhdysvalloissa yli kahdeksan miljoonaa ihmistä.

Useiden hallusinogeenitutkijoiden mukaan jo sadat terapeutit Yhdysvalloissa antavat hoitoja tällä hetkellä laittomasti.

– Ihmiset ovat epätoivoisia, ja terapeuteista voi tuntua epäeettiseltä olla antamatta hoitoa, Monitieteellisen Psykedeeliyhdistyksen MAPSin perustaja Rick Doblin sanoo.

Hoitohuone
Hoitohuone, jossa potilaille annettiin MDMA:n ja psykoterapian yhdistelmähoitoa Boulderissa, Coloradossa vuonna 2015.MAPS

Rachel Hope ei ole kokeillut MDMA:ta tai muita hallusinogeenejä hoidon jälkeen, mutta vaikutukset ovat hänen mukaansa pysyneet.

– Minulla ole mitään tarvetta käyttää sitä uudelleen, hän sanoo.

Rachel kuului MDMA-tutkimuksessa 20 ihmisen joukkoon, joille mikään aikaisempi hoito ei ollut tehonnut.

Hopelle ja muille tutkimusryhmän potilaille annettiin MDMA:ta kolme kertaa: kaksi ensimmäistä kertaa kuukauden välein ja lopuksi kolmas hoito viiden vuoden kuluttua. Ensimmäisen hoidon jälkeen heille soitettiin joka päivä viikon ajan, ja kokemusta purettiin useita kertoja.

Psykiatri Michael Mithoefer julkaisi tutkimuksen tulokset (siirryt toiseen palveluun) vertaisarviointia käyttävä Journal of Psychopharmacology -tiedejulkaisussa vuonna 2010. Vertaisarviointi tarkoittaa sitä, että tutkimuksen on arvioinut sekä julkaisun toimitus että ulkopuoliset asiantuntijat.

Tulosten mukaan kaiken kaikkiaan 83 prosenttia osallistujista ei hoidon jälkeen täyttänyt traumaperäisen stressihäiriön kriteerejä. Heidän joukossaan oli myös Hope.

Mithoeferin mukaan Rachel Hope on päässyt sairaudestaan eroon. Hopen tapauksessa jo 90 prosenttia oireista katosi ensimmäisen hoidon jälkeen. Vuonna 2012 annetun kolmannen hoidon jälkeen hän ei enää täyttänyt traumaperäisen stressihäiriön kriteerejä.

Kaksi vuotta myöhemmin julkaistun pitkäaikaisseurannan mukaan (siirryt toiseen palveluun)hoidon vaikutus oli edelleen pysynyt vahvana lähes neljä vuotta myöhemmin.

– Kokemuksen sisäistäminen kestää viikkoja tai jopa kuukausia, joten jälkihoito on hyvin tärkeää, Michael Mithoefer kertoo.

enkeli-kuvitus
Eetu Pietarinen / Yle

MDMA:ta on tutkittu myös muiden kuin traumaperäisen stressihäiriön hoitoon. Los Angelesissa sijaitsevan yliopistollisen sairaalaan Harbor-UCLA:n tutkijat Alicia Danforth ja Charles M. Grob ovat tutkineet MDMA:n vaikutusta syöpäpotilaiden ahdistukseen ja autististen aikuisten sosiaalisen tilanteiden ahdistukseen.

– Emme yritä parantaa syöpää tai autismia, vaan siihen näihin sairauksiin liittyvää ahdistusta, Alicia Danforth selventää heti alkuun Psychedelic Science -konferenssissa, jossa Danforth ja Grob esittelivät tutkimustuloksiaan.

MDMA toimii syöpää sairastaville samaan tapaan kuin traumaperäiseen stressihäiriöön: pelkokeskuksen toimintaa vähentämällä se auttaa käsittelemään vaikeaa asiaa, kuten omaa kuolemaa.

Alicia Danforth vertaa tilannetta lapseen, jota opetetaan ajamaan pyörällä apupyöriä käyttäen.

– Kun apupyörät otetaan pois, on sinulla muisto siitä, miltä pyörän ajaminen tuntui. Potilas tietää, että jokin hänelle vaikea asia oli mahdollinen terapian aikana, joten se on mahdollista myös ilman MDMA:ta.

Kokemus ei aina ole helppo. Danforthin mukaan “huonot matkat” eivät välttämättä olekaan aina huonoja.

– Potilaat ajattelevat, että silloin teurastin lohikäärmeen. Se sattui hirveästi, mutta selvisin. Emme voi tehdä sitä potilaan puolesta, mutta ammattilaisen tuki on siinä tilanteessa korvaamaton. Vaikea tajunnantilan muutos voi olla se arvokkain, Danforth sanoo.

Tyttäreni on saanut normaalin lapsuuden ja hassuttelevan äidin eikä toivotonta sekamelskaa.

Hoidon jälkeen Rachel Hopen elämä asettui nopeasti raiteilleen. Hän kuvailee seksuaalisuutensa kuuluvan nyt hänelle itselleen sen sijaan, että siihen liittyvät asiat vainoaisivat häntä päivittäin. Hän kertoo saaneensa toisen lapsen, mikä olisi aikaisemmin ollut mahdotonta.

– Hankin ensimmäisen lapseni nuorena ja hän joutui katsomaan sairauttani, vaikka piilotinkin sitä paljon. Tyttäreni on sen sijaan saanut normaalin lapsuuden ja hassuttelevan äidin eikä toivotonta sekamelskaa.

Nykyään Hope puhuu avoimesti menneisyydestään. Kun hän aikaisemmin ei juuri uskaltanut lähteä kotoa, uskaltautui hän satojen ihmisten eteen Psychedelic Science -konferenssissa kertomaan kokemuksistaan kolmen muun tutkimuksiin osallistuneen kanssa.

Hän kertoo nyt tärkeimmäksi tehtäväkseen auttaa niitä ihmisiä, joille hoidosta voisi olla apua. Vielä tällä hetkellä Hope ei voi muuta kuin kertoa tarinansa ja kehottaa muita olemaan kärsivällisiä.

– Älä tapa itseäsi, vaan ole äänekäs ja vaadi tätä hoitoa poliitikoilta ja lääkäreiltä, Hope sanoo ja lisää:

– Toivoa on.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja Kaliforniassa Yhdysvalloissa.

Lue myös: Psykiatrian professori Erkki Isometsä: "MDMA:n käytöstä psykoterapeuttisen hoidon tukena on julkaistu vasta hyvin alustavaa näyttöä"