Venäjän armeijan tarpeisiin kehitettiin 200 vuotta sitten kovaäänisiä vaskisoittimia – on arvoitus, miten soitinharvinaisuudet päätyivät Kuopioon

Huippuarvokkaista soittimista yksi on Pariisissa, mutta kaikki muut ovat nykyään Kuopion kulttuurihistoriallisen museon varastossa.

soittimet
Harvinaisten vaskisoitinten koneistossa on tunnistettava lyyran kuva.
Kari Jämsen / Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

Lähes 200 vuotta sitten Venäjän keisarillisella armeijalla oli tarve saada käyttöönsä aiempaa tehokkaampia soittimia. Taistelukentän äänet olivat muuttuneet voimakkaammiksi ja näin myös musiikin piti soida kovempaa.

Tsaarin palveluksessa soittimia 1820-luvulla kehitti ja valmisti saksalainen Friedrich Anderst. Hänen käsissään syntyivät nämä täysin uudenlaisella tekniikalla varustetut vaskisoittimet.

– Näitä koko maailman mittakaavalla ainutlaatuisia soittimia valmistettiin 1820-luvun alussa tiettävästi vain vähän, kertoo aiheeseen perehtynyt musiikkimajuri Raine Ampuja.

Harva tietää, että yhdeksää tällaista erittäin harvinaista vaskisoitinta säilytetään nykyään Kuopion kulttuurihistoriallisen museon uumenissa. Niiden lisäksi tiedossa on vain yksi vastaavalla mekanismilla varustettu Anderstin soitin.

– Se on Ranskan kansallisen musiikkimuseon kokoelmassa. Anderst valmisti lukuisia soittimia, mutta ainoastaan Pariisin musiikkimuseon Es-kornetti muistuttaa Kuopion kokoelman soittimia. Siksi ne ovat ainutlaatuisia, selittää Kuopion kulttuurihistoriallisen museon museonjohtaja Merja Heiskanen.

Harvinaisen vaskisoittimen yksityiskohta.
Kari Jämsen / Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

Mysteeri, johon on vaikea löytää vastauksia

Se, miten soittimet lopulta päätyivät Kuopioon, on osittain hämärän peitossa. Ampujan mukaan kovin montaa vaihtoehtoa tähän ei kuitenkaan ole.

– Suomi oli siinä vaiheessa autonominen osa Venäjää. Sitä myöten soittimet siirtyivät varmaan ensiksi Helsinkiin ja lopulta Kuopioon, jossa sijaitsi yksi Suomen kuudesta joukko-osastosta, pohtii Kaartin soittokunnan päällikkönä toiminut Ampuja.

Anderstin vaskisoittimet olivat tekniikaltaan niin poikkeavia, että Ampujan mielestä on vaikea keksiä armeijan lisäksi muuta varakasta tahoa, joka ne olisi Kuopioon alunperin tuonut.

Heiskasen mukaan oletukselle soitinten käyttämisestä Kuopion Suomalaisen Tarkk'ampujapataljoonan yhteyteen perustetussa soittokunnassa ei ole esittää asiakirjoihin perustuvia todisteita.

Voimme ainoastaan pohdiskella, miksi nämä uudet kokeelliset soittimet tuotiin Kuopioon.

Merja Heiskanen

– Voimme ainoastaan pohdiskella, miksi nämä uudet kokeelliset soittimet tuotiin Kuopioon, Heiskanen myöntää.

Kenties yhteensattuma auttaa aavistelemaan mysteeriä. Heiskanen kertoo, että Kuopion soittokunnan soitonjohtajana toimi 1821–1827 Johan Friedric Jürgens, joka oli kutsuttu Kuopioon Pietarista.

– Tunsivatko Jürgens ja Anderst toisensa ja toiko Jürgens soittimet Kuopioon? Vai onko soittimet siirretty tänne jostain muusta suomalaisesta soittokunnasta? pähkäilee Heiskanen.

Todisteita soittimista ei kuitenkaan löydy muiden soittokuntien arkistoista eikä esinekokoelmista. Soittimet eivät vaikuta myöskään olleen epäonnistunut kokeilu, koska niissä on merkkejä kovasta käytöstä, huoltamisesta ja korjauksista.

– Ne näyttävät palvelleen käytössä monia vuosia, luonnehtii Heiskanen.

Soittimia ei voi enää soittaa

Erittäin tarkkaan yksilöidyt soittimet olivat aikaansa nähden hyvin moderneja. Niissä on yhdistetty erilaisia materiaaleja Ampujan mukaan upealla tavalla.

– Soittimissa on erityispiirteitä ja yksityiskohtia, joista ne tunnistaa välittömästi. Esimerkiksi koneistoissa on tunnistettava lyyran kuva, kuvailee Ampuja.

Harvinaisia vaskisoittimia.
Kari Jämsen / Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

Kuopion kulttuurihistoriallinen museo sai soittimet lahjoituksena Kuopion vapaapalokunnalta vuonna 1903.

– Vapaapalokunta ei todennäköisesti käyttänyt soittimia, vaan ne olivat varastoitu vanhoina ja huonokuntoisina, museojohtaja Heiskanen kertoo.

Vaskisoitinten arvoa on vaikea arvioida niiden ainutlaatuisuuden vuoksi. Ampuja kertoo, että nykyaikainen kalliimpi vaskisoitin saattaa maksaa kymmeniätuhansia euroja. Tämän lukeman hän kertoisi ainakin kymmenellä, että saisi jonkinlaisen arvon yhdelle soittimelle.

– Varkaille sanoisin, että soittimista ei ole mitään iloa, koska ne ovat erittäin tunnistettavia. Ei niitä voi myydä mihinkään. Siinä mielessä ne voisi laittaa vaikka torille näytille, Ampuja heittää.

Varkaille sanoisin, että soittimista ei ole mitään iloa, koska ne ovat erittäin tunnistettavia.

Raine Ampuja

Hän ei myöskään kokeilisi soitinten soittamista. Metalli väsyy ja ääni puoleentuu pikkuhiljaa. Myös venttiilikoneisto on aikojen saatossa hapettunut.

– Jos soittimen ottaisi omiin käsiin, pitäisi laittaa hansikkaat käteen ja katsoa, että on pehmeä lattia. Eli kyllähän ne enemmän katselun varassa ovat, Ampuja tuumaa.

Soittimet olivat pysyvästi esillä Kuopion museossa vuoteen 1938 asti, jonka jälkeen ne ovat olleet esillä vaihtelevasti, viimeksi vuonna 2009.

– Museon peruskorjauksen jälkeen soittimia tullaan esittelemään uusissa näyttelyissämme, lupaa Heiskanen.