yle.fi-etusivu

Tutkimus paljastaa: Kodin vaihtaminen viikoittain ei sovi joka lapselle – "Vanhempien oltava tosi herkkänä"

Vuorotellen molempien vanhempiensa luona asuneet arvostivat kotien lähekkäisyyttä.

lapsen huolto
Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Vanhemmat voivat saada lapsen vuoroasumisen toimimaan todella hyvin tai todella huonosti. Näin ajattelee psykoterapeutti ja Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo. Pitkän työkokemuksen ja nuorten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella Heikinheimo tietää, mitä kahden kodin nuoret toivovat kaikkein eniten.

– Toista vanhempaa ei pidä haukkua tai mitätöidä. Se sattuu.

Jotta vuoroasuminen toimisi, edellytyksenä on kahdessa kodissa asuneiden mielestä myös lapsen lämmin suhde molempiin vanhempiin.

– Jos suhde on etäinen, ei muodostu kodin tunnetta. Vuoroasuminen on hyvä ratkaisu silloin, kun voi kokea, että kummassakin paikassa on koti, sanoo vuoroasumista tutkinut kasvatustieteen tohtori Hannariikka Linnavuori.

Linnavuori haastatteli molempien vanhempiensa luona vuorotellen asuvia lapsia väitöskirjaansa vuonna 2006. Tänä vuonna hän haastatteli heistä kuuttatoista uudelleen, nyt nuorina aikuisina.

Vuoroasujien määrästä ei ole tietoa

On arvioitu, että 10–15 prosenttia eroavista vanhemmista päätyy Suomessa siihen, että lapset asuvat vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Osaan näistä uusperheistä kuuluu lisäksi vanhemman uusi puoliso, hänen lapsiaan tai uusia sisaruksia. Hannariikka Linnavuori arvioi, että vuoroasumisen osuus on nykyisin selvästi suurempikin ja yleistyy jatkuvasti. Tarkkaa tietoa ei kuitenkaan ole, sillä vuoroasuminen ei ole Suomessa virallinen asumismuoto.

Oikeusministeriön työryhmä ehdotti syyskuun lopussa, että vuoroasuminen kirjattaisiin nyt uudistettavaan lapsenhuoltolakiin. Tieto lapsen asumisesta kummankin vanhemman luona näkyisi silloin myös väestötietojärjestelmässä. Etuuksiin ja palveluihin se ei silti toistaiseksi vaikuttaisi.

Kavereista ei haluta etäälle

Sujuva arki on nuorten mielestä vuoroasumisessa tärkeää. Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimon mukaan nuoret arvostavat kotien lähekkäisyyttä. Kaveripiiri ja harrastukset voivat pysyä mahdollisimman samoina kodin vaihtamisesta riippumatta. Koulumatkakin pysyy kohtuullisena molemmista kodeista.

Kotien välinen etäisyys nousi esiin myös Hannariikka Linnavuoren tutkimuksessa.

– Aikuisten näkökulmasta kymmenen kilometrin välimatka on aika vähän, mutta jos joku tavara on jäänyt toisen luokse, se onkin pitkä matka, hän sanoo.

Tärkeää on vuoroasujien mielestä myös se, että molemmissa kodeissa on lapselle tai nuorelle jonkinlainen oma tila.

– Yksi haastateltavista lopetti teini-ikäisenä vuoroasumisen sen vuoksi, että toisen vanhemman luona ei ollut tarpeeksi tilaa. Hän nukkui isän luona olohuoneessa ja koki sen hankalaksi järjestelyksi. Tytöllä oli silti tosi hyvät välit isän kanssa, Hannariikka Linnavuori sanoo.

Tavaroiden kuskaaminen ärsyttää

Kahdessa kodissa asuvalle lapselle on arkipäivää, että lempihuppari, matikanvihko tai kesken jäänyt kirja on väärässä kodissa. Vaikka tavaroiden puuttuminen voi tuntua vähäiseltä ongelmalta, se hankaloittaa arkea. Hannariikka Linnavuoren haastattelemien vuoroasujien mielestä tavaroita pitäisi olla riittävästi molemmissa kodeissa, jolloin kodista toiseen kuljetettavien tavaroiden määrä olisi mahdollisimman pieni.

–Tytöt kuljettivat enemmän tavaraa kuin pojat. Pojat kuljettivat oikeastaan vain koulu- ja harrastustavaroita. Tytöillä olivat mukana lisäksi lempivaatteet ja meikit.

Kunhan vanhemmat eivät riitelisi keskenään

Vuoroasuvat lapset ja nuoret pitävät Kirsi Heikinheimon mukaan tärkeänä, että vanhempien pitäisi edes yrittää olla kavereita. Toinen vanhempi ei ole vihollinen.

– Lapset usein sanovat, että kunhan he eivät tappelisi ja riitelisi, Heikinheimo toteaa.

Käytännössä kodeissa eivät aina ole pelkästään lapsen omat vanhemmat, vaan usein myös äiti- tai isäpuoli, heidän lapsiaan tai uusia sisaruksia, ja hyvät vuorovaikutustaidot ovatkin arvokkaita. Lapset ja nuoret usein myös toivovat, että molempien kotien aikuiset kysyisivät enemmän heidän mielipidettään, vaikka aikuiset kantavat vastuun perheiden elämää koskevista päätöksistä.

Hannariikka Linnavuoren haastattelemien vuoroasujien joukossa oli sekä hyvin keskenään toimeen tulevia vanhempia että niitä, jotka olivat eron jälkeen ratkoneet asioita oikeudessa. Vanhempien keskinäinen hyvä suhde ei yllättäen ollut haastateltujen mielestä välttämätön edellytys vuoroasumiselle, vaan tärkeämpää oli lapsen ja vanhemman läheinen suhde.

– He ajattelivat, että vanhempien huonot välit haittaisivat heitä yhtä paljon, oli asumismuoto mikä tahansa. Mutta tottakai he korostivat, että olisi kaikille helpompaa, jos vanhemmat pystyisivät tekemään yhteistyötä.

Kodin vaihtaminen viikoittain ei sovi joka lapselle

Lapsenhuoltolakiin tehdyssä muutosehdotuksessa vuoroasuminen määritellään niin, että lapsi asuu vähintään 40 prosenttia kalenterivuodesta toisen vanhempansa luona. Vuoroasumisesta puhutaan Suomessa usein viikko-viikkojärjestelynä, mutta jotkut vaihtavat kotia esimerkiksi kahden viikon välein, jotkut puolestaan joustavasti vaikkapa vanhempien työvuorojen mukaan.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on suhtautunut vuoroasumiseen kriittisesti. Hän kehottaa pohtimaan erittäin tarkasti, mikä asumismuoto omalle lapselle eron jälkeen sopii.

Psykoterapeutti ja Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo ajattelee, ettei asumismuodolle vanhempien eron jälkeen ole yhtä oikeaa tapaa.

– Ei ole olemassa kaikkipätevää ratkaisua, joka sopisi joka tilanteeseen. Lapsella on kuitenkin tarve nähdä ja olla kontaktissa kumpaankin vanhempaan. Vuoroasuminen mahdollistaa toimiessaan arkivanhemmuuden sekä lapselle arkielämän kummankin vanhemman luona.

Näin ajattelee myös kasvatustieteen tohtori Hannariikka Linnavuori.

– Puhun vuoroasumisen puolesta vaihtoehtona, mutta ei se sovi kaikille. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita. Varsinkin pienen lapsen kohdalla vanhempien on oltava tosi herkkänä lapsen hyvinvoinnin suhteen.

Hannariikka Linnavuori haastatteli vuonna 2006 Jyväskylän yliopistolle tekemäänsä väitöstutkimukseen 8–18-vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka asuivat vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Nuorimmat olivat aloittaneet vuoroasumisen nelivuotiaina. Tänä vuonna hän haastatteli heistä kuuttatoista uudelleen, nyt 19–29-vuotiaina. Tutkimus on raportointivaiheessa.

Korjattu 13.10.2017 lastenpsykiatri Jari Sinkkosen näkemystä käsittelevää kohtaa. Jutussa väitettiin, että Sinkkonen vastustaa jyrkästi vuoroasumista.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Seksuaalinen häirintä

Anna Kontula A-studiossa: "On kansanedustajia, jotka tulevat niin metsästä, etteivät he ole huomanneet meidän elävän 2000-lukua”

Talvisää

Painava lumi painoi kuplahalleja kasaan pääkaupunkiseudulla – Päivystävä palomestari: "Mitään ei ollut tehtävissä enää"

Itävalta

Itävallan kaasuonnettomuus aiheutti rajun hinnannousun – Italiaan julistettu hätätila

Talvisää

Meteorologin varoitus: yö pakastaa vetiset tienpinnat etelässä – pohjoisessa piiskaavaa lumipyryä