Arkistolöytö: Scottin naparetkikunnan saattoi tuhota alipäällikön sabotaasi

Professori Chris Turney päättelee asiakirjalöydön perusteella, että luutnantti Edward Evans kosti Scottille sen, että tämä käännytti sairastuneen miehen kotiin kesken matkan.

historia
Kellertävä valokuva viidestä 1900-luvun alun retkivaatteisiin pukeutuneesta, pakkasen puremasta miehestä lumihangessa.
Scottin uupuneen retkikunnan viimeiset jäsenet menehtyivät lumimyrskyssä telttaansa. Tässä joukko on vielä koossa. Scott on kuvassa keskellä, Britannian lipun edessä.Britannian kansallisarkisto

Brittiläinen kapteeni Robert Falcon Scott vei viisimiehisen retkikuntansa etelänavalle vuonna 1912, mutta palatessaan kaikki retkueen jäsenet kuolivat kylmään, nälkään ja uupumukseen.

Aluksi Scottia juhlittiin sankarina ja turmasta syytettiin vain Antarktiksen ankaraa ilmastoa tai silkkaa huonoa onnea, mutta sitten alkoi vakiintua käsitys, että hän oli aiheuttanut tragedian omilla arviointivirheillään.

Australialaisen Etelä-Walesin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) paleoklimatologi Chris Turney on löytänyt asiakirjan, jonka mukaan Scottia on epäilty syyttä suotta. Turnerin löydön perusteella syyllinen oli Scottin kakkosmies, luutnantti Edward "Teddy" Evans.

Syynä oli joko hänen ajattelemattomuutensa, epäpätevyytensä tai pahimmillaan hänen tietoinen sabotaasinsa, päättelee professori Turney. Päätelmä perustuu seitsensivuiseen aikalaisasiakirjaan, jonka hän löysi Britannian kansalliskirjastosta.

Evans sairastui keripukkiin

Dokumentti oli yksityiskohtainen pöytäkirja keväällä 1913 pidetystä tapaamisesta, johon osallistuivat Britannian kuninkaallisen maantieteellisen seuran johtaja Lord Curzon sekä Scottin ja naparetkellä niin ikään kuolleen tohtori Edward Wilsonin lesket.

Naiset olivat lukeneet miestensä taskusta löytyneet päiväkirjat ja kirjeet, jotka he olivat kirjoittaneet omaisilleen tajutessaan, etteivät pääsisi hengissä kotiin.

Scott ei ollut ottanut Evansia mukaan viimeiselle etapille kohti etelänapaa vaan oli käännyttänyt hänet kotiin, koska hän oli sairastunut keripukkiin. Evans oli retkueen ainoana jäsenenä kieltäytynyt syömästä hylkeenlihaa, joka estää keripukkia.

Tutkimukset lopetettiin ennen kuin alkoivatkaan

Scottin päiväkirjasta ilmeni muun muassa, että Evans ja mahdollisesti myös häntä saattaneet kaksi alaista olivat takaisin kääntyessään omineet enemmän kuin osansa välileirin ruokavarastosta.

Myös Wilson kirjoitti omaan päiväkirjaansa, että Rossin jäähyllyn eteläpäässä sijainneen välileirin ruoka- ja polttoainevarasto oli käsittämättömän tyhjä, kun retkue palasi etelänavalta.

Turneyn löytämässä kokouspöytäkirjassa Wilsonin vaimo kuitenkin ehdotti, että tämä kohta päiväkirjasta pidettäisiin salassa.

Tiedot Evansin sairastumisajasta vaihtelivat.

Aikalaiskirjeiden perusteella Lord Curzon luopui välittömästi turmatutkimuksista, joita hän oli suunnitellut. Turney pitää mahdollisena, että Curzon arvioi Evansin ottaneen ruoan siksi, että hän oli jo niin vakavasti sairas, että olisi muutoin kuollut.

Turney ei siihen kuitenkaan usko, koska tiedot Evansin sairastumisajasta ja -paikasta vaihtelevat. Niistä Turney on haarukoinut, että Evans oli sairastumisensa aikoihin juuri välileirin paikkeilla, ei satojen kilometrien päässä.

Evansista tuli paroni ja ylähuoneen jäsen

Kaikkiaan todisteet puhuvat vahvasti sen puolesta, että Evans ryöväsi ruokavaraston ennen kuin keripukki oli tehnyt hänestä perin sairaan, Turney päättelee. Hän arvelee sitä käännyttämisestään vihastuneen miehen kostoksi päällikölleen.

Lisäksi näyttää siltä, ettei Evans toteuttanut Scottin käskyä, jonka mukaan Evansin olisi pitänyt ihmisten ilmoille päästyään lähettää Rossin jäähyllyn välileiriin koiravaljakoita. Kuolemaa tehdessään Scott kirjoitti: "Teddy Evansiin ei kannata järin luottaa, vaikka hän tarkoittaa hyvää."

Uusien todisteiden valossa Scottin sanat olivat turhan anteliaat, kirjoittaa Turney The Conversation (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä. Itse tutkimus on julkaistu Polar Record (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Evans ei koskaan joutunut vastaamaan minkäänlaisiin epäilyksiin toimistaan. Kotimaassaan hänestä tuli Mountevansin paroni ja parlamentin ylähuoneen jäsen. Hän kuoli vuonna 1957.