yle.fi-etusivu

Marko Kilven kolumni: Kiusaamisen sietämätön helppous

Kiusaaminen ilmiönä on sitkeä ja monimutkainen.

kolumnit
Kolumnisti Marko Kilpi
Kolumnisti Marko KilpiToni Pitkänen / Yle

Eräs poika kirjoitti taannoin ylioppilaaksi. Tuoreiden valkolakkien juhlallisuudet sujuivat mukavissa merkeissä, mutta yksi kohtaaminen juhlahumussa jäi mietityttämään nuorukaista. Hän oli kohdannut juhlissa tutun kaverin peruskouluajalta. Tuo kaveri oli tullut pyytämään anteeksi.

Kaveri oli potenut pitkään huonoa omatuntoa kiusaamisesta, jota hän ja muutamat muut olivat harjoittaneet poikaa kohtaan miltei koko peruskoulun ajan. Se on pitkä aika nuoren ihmisen elämässä, hyvin helposti puolet ihmisen elämästä.

Asetelma tässä kohtaamisessa oli varsin tavallinen: kiusattu oli jo pystynyt jättämään vuosikausia jatkuneen piinaan taakseen, mutta kiusaajan piina oli vasta alkanut, hänen tajuttuaan tekojensa vääryyden.

Jälleen kerran pystyttiin toteamaan, että kiusaaminen jättää jäljet, myös kiusaajaan.

Kiusaaminen ilmiönä on sitkeä ja monimutkainen. Sen kitkemiseksi järjestetään mittavia kampanjoita, julkkikset antavat itsensä käyttöön kiusaamisen kitkemiseksi, kouluissa on oltava omat toimintasuunnitelmansa kiusaamistilanteiden hoitamiseen. Ulospäin näyttää siltä, että kiusaamiseen puututaan, siihen kiinnitetään huomiota ja yleisestä ottaen se tuomitaan.

Mutta mitä tarkoittaa käytännössä? Miltä tilanne näyttää kiusatun näkökulmasta? Onko kiusaaminen saatu kitkettyä?

Koitti lukio ja kuin taikaiskusta hyvin musta ja raskas ajanjakso elämässä oli ohi

Tarinamme pojan kohdalla kiusaaminen sisälsi myös fyysistä väkivaltaa. Koulusta oli kotiin tuomisina aivotärähdyksiä, turvonneita silmiä ja verisiä tuppoja. Tekijöinä olivat samat tyypit aina alakoulusta yläkouluun saakka.

Vanhempien asenne oli torjuva, uhria syyllistävä, esiteltiin mitä mielikuvituksellisempia teorioita oman lapsen syyttömyyden puolesta, jotka kasvoivat tragikoomisiinkin mittoihin. Tämä kaikki siitä huolimatta, vaikka kiusaajalapsi tunnusti auliisti tekonsa.

Koulujen ohjelmia kiusaamiseen puuttumiseen poika piti silmänlumeena. Niillä ei ollut mitään vaikutusta. Ne olivat mekaanisia suorituksia, joilla pystyttiin osoittamaan ulospäin, että jotain on tehty vakavaan ongelmaan puuttumiseksi.

Ja toisaalla kiusaajat kehittivät kiusaamistaan nopeasti vallitseviin tilanteisiin, olosuhteisiin ja määräyksiin sopiviksi. Kun koulussa kiinnitettiin asiaan huomiota, lupasivat kiusaajat kiusattavalleen, että koulun alueella ei voida kiusata, mutta heti koulumatkalla se taas jatkuu.

Kiusaaja ei mahda käyttäytymiselleen mitään. Mutta se on käsittämätöntä, miten kiusaajien edessä edelleenkin nöyristellään ja myönnytellään, heidän tekojaan vähätellään

Pojan vanhemmat yrittivät puuttua asiaan kaikin keinoin. Käytiin keskusteluja koulun kanssa, muiden vanhempien kanssa, rikosilmoituksiakin tehtiin, kun rikoksia tapahtui. Kiusaaminen jatkui siitä huolimatta. Muuta mahdollisuutta ei ollut kuin painaa leukaa rintaan ja toivoa, että jonakin päivänä piina loppuu.

Koitti lukio ja kuin taikaiskusta hyvin musta ja raskas ajanjakso elämässä oli ohi. Kukaan ei lyönyt. Kukaan ei haukkunut. Mitään ei rikottu. Pystyi hengittämään normaalisti.

Pojan pikkusisko tuli perässä samoja polkuja pitkin. Kiusaaminenkin löytyi tältä polulta yhtä lailla ja mekanismit olivat merkillisellä tavalla hyvin samanlaisia. Opettajille tehtiin selväksi, että tämä helvetti on käyty kertaalleen läpi, sen pitäisi riittää.

Koulun viesti oli selvä: he hoitavat tämän itse. Koululla on tällaiseen ongelmaan hyvät työkalut. Mitä se tarkoitti käytännössä? Koomisimmillaan kiusattu pakotettiin pyytämään kiusaajiltaan anteeksi.

Jos ongelmaa haluttaisin oikeasti korjata, pitäisi toimien kohdistua suoraan kiusaajien koteihin

Kiusaajia on joka paikassa. Niitä on kouluissa, työpaikoilla, kaikkialla missä ihmisiäkin on. Kiusaaja ei mahda käyttäytymiselleen mitään. Mutta se on käsittämätöntä, miten kiusaajien edessä edelleenkin nöyristellään ja myönnytellään, heidän tekojaan vähätellään. Tiedostamattakin pelätään, että muutoin joutuisi itse kiusatuksi.

Kiusaajat ottavat vallan kiusaamisellaan, he johtavat vääryydellä ja laumasieluiset ihmiset tulevat perässä ja hyväksyvät mukisematta vääryyden.

Koti on kiusaamisessa olennaisessa merkityksessä, niin kiusaajan kuin kiusatunkin tapauksessa. Jos ongelmaa haluttaisin oikeasti korjata, pitäisi toimien kohdistua suoraan kiusaajien koteihin, ei pelkästään kiusaajaan. Siellä tarvitaan tukea ja ohjaavia toimia. Avun ja tuen vastaanottaminen on kuitenkin haastavaa juuri niissä kodeissa, missä sitä eniten tarvitaan. Niissä, joissa ongelmaa ei haluta myöntää, joissa jyrkästi kiistetään sellaisetkin teot, jotka lapsi itsekin myöntää ja todisteet puhuvat selvästi puolestaan.

Toinen merkittävä tekijä kiusaamis-ilmiössä on ryhmä, jossa sitä tapahtuu. Kiusaajia ei välttämättä ole kuin yksi, mutta ryhmässä huomio, arvostus, yhteenkuuluvuus ovat saaneet vääristyneitä muotoja. Huomiota pitäisi kiinnittää koko ryhmään jossa kiusaamista tapahtuu, ei pelkästään yksittäisiin ihmisiin. Väärät toimintamallit on opeteltava pois.

Ilman kodin tukea, ongelman ymmärtämistä, kiusatun elämä muodostuisi kestämättömäksi. Ei olisi enää mitään, minkä pohjalta kiusattu ponnistaisi elämään ja kestäisi sen puhaltamia vastatuulia, mutta lopulta me olemme kaikki niin erilaisia. Toiset kestävät enemmän kuin toiset.

Toivon kovasti, että tyttäreni on yhtä kestävää laatua kuin isoveljensä.

Marko Kilpi

Kirjoittaja on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi. Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Talvisää

Painava lumi painoi kuplahalleja kasaan pääkaupunkiseudulla – Päivystävä palomestari: "Mitään ei ollut tehtävissä enää"

Seksuaalinen häirintä

Anna Kontula A-studiossa: "On kansanedustajia, jotka tulevat niin metsästä, etteivät he ole huomanneet meidän elävän 2000-lukua”

Itävalta

Itävallan kaasuonnettomuus aiheutti rajun hinnannousun – Italiaan julistettu hätätila

Talvisää

Meteorologin varoitus: yö pakastaa vetiset tienpinnat etelässä – pohjoisessa piiskaavaa lumipyryä