Saimaan järvilohia enemmän kuin 46 vuoteen – äärimmäisen uhanalainen laji pelastumassa sukupuutolta

Sukupuuton partaalla olevia järvilohia on nyt enemmän kuin koskaan aiemmin voimalaitosten rakentamisen jälkeen.

lohikalat
Radiolähettimellä varustettu järvilohi
Aurora Hatanpää

Saimaan järvilohen suojelussa on tehty historiaa. Lajin emokaloja on enemmän kuin koskaan aiemmin voimalaitosten rakentamisen jälkeen. Pohjois-Karjalan alueella lisääntyvä laji muuttui äärimmäisen uhanalaiseksi, kun Pielisjoki valjastettiin vesivoiman käyttöön.

Vuonna 1955 Ala-Koitajoken Hiiskoskelle rakennettiin pato, josta vettä ohjattiin Pamilon voimalaitokselle. Kaltimon voimala valmistui 1958 ja Kuurnan voimala 1971.

Äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen pelastuminen sukupuutolta vaikuttaa nyt realistiselta. Vuosikymmenten mittaisen suojelutyön tulokset ovat nähtävillä emokalapyynnissä: Luonnonvarakeskus on pyytänyt emokaloja enemmän kuin koskaan aiemmin.

– Kaloja on ilahduttavan paljon. Olemme tähän mennessä saaneet jo yli 170 järvilohta, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jorma Piironen kertoo.

Suojelutyötä tehdään eri tahojen yhteistyönä. Luonnonvarakeskus organisoi pyynnin. Saimaan lohikalojen ystävät ry tekevät pyyntiä. LUKE puolestaan hoitaa muun muassa kalojen käsittelyn ja siirrot lisääntymiskoskiin.

Piironen puhuu huippuvuodesta, eikä suotta, sillä tavallisesti lisääntymisalueille on saatu vietyä noin 50 lohta.

– Voidaan sanoa, että kyse on nyt historiallisesta asiasta, Piironen iloitsee.

Emokaloja pyydetään Pielisjoella voimalaitosten alapuolella, josta ne kuljetaan säiliöissä kutujokiin lisääntymään.

Uusi kalastuslaki suitsii kalastusta

Kalojen määrä on lisääntynyt pääasiassa uuden kalastuslain ansiosta, joka tuli voimaan viime vuonna. Uusi laki kieltää rasvaevällisen järvilohen pyynnin kokonaan. Lisäksi rasvaevättömien pyyntiaikaa ja alamittaa on säädelty.

– Aiemmin vapaa-ajankalastajat olivat lohen merkittävin saalistajaryhmä. He ovat noudattaneet tätä lakia ja se näkyy nyt emokalojen määrässä.

– Tämä on erinomainen esimerkki lain toimivuudesta.

Emokalapyynnissä saatujen järvilohien lisäksi Saimaan järvilohen lisääntymisjoelle, Ala-Koitajoelle on viety 240 laitoksessa kasvatettua järvilohta.

– Koska emokalapyynnissä saamme jopa 100 kutuparia, poikasistukkaita ei välttämättä tarvita lainkaan.

Tämä on erinomainen esimerkki lain toimivuudesta.

Jorma Piironen

On parempi vaihtoehto kalakannan palauttamiselle, että kalat kutevat ja tuottavat jälkeläisensä itse. Siten ne tukevat kannan elinvoimaisuutta ja monimuotoisuutta.

Erikoistutkijan mukaan nyt näyttää sille, että äärimmäisen uhanalaisella lajilla on aito selviytymismahdollisuus.

– Lisääntyneet emokalamäärät antavat erittäin hyvän mahdollisuuden selviytymiseen, Jorma Piironen uskoo.

Helikopteri ja kuljetussäiliö.
Helikopteri kuljettaa soraa järvilohien lisääntymiskoskiin.

Voimalaitokset vaelluskalojen esteenä

Saimaan järvilohi on ollut vuosikymmenien ajan sukupuuton partaalla, koska koskien valjastaminen vesivoimaan tuhosi kalojen lisääntymisjoet. Perusongelma on lisääntymisalueiden pieni määrä.

Korkein hallinto-oikeus pakotti Vattenfallin vuonna 2013 lisäämään juoksutusta Ala-Koitajoessa. Vähimmäisjuoksutusmääräys on voimassa vuoteen 2019, jolloin sen tarvetta arvioidaan uudelleen.

Erikoistutkija sanoo, että lisäjuoksutukset ovat välttämättömiä, jotta laji ei kuole sukupuuttoon.

Lisäksi Saimaan järvilohi tarvitsisi väylän kulkea lisääntymis- ja poikasalueille sekä sieltä pois.

Piirosen mukaan järvilohelle kunnostettavista alueista parhaan vaihtoehdon tarjoaa Kuurnan alapuolinen tulvauoma, koska kutulohet pääsevät sinne esteettä. Myös alueella kasvaneet vaelluspoikaset voivat vapaasti uida alavirtaan syönnösalueelle.

Lajia on yritetty kasvattaa ja istuttaa, mutta istuttaminen ei itsessään riitä takaamaan lajin säilymistä. Saimaan järvilohen lisääntymisjokia on kunnostettu Pohjois-Karjalassa muun muassa soraistamalla.

Lajin ensimmäiset luonnonvaraiset poikaset 50 vuoteen kuoriutuivat keväällä 2016.

Muokattu 10.10.2017 klo 8:55: Lisätty tietoa voimalaitosten rakentamisvuosista, Luken roolista emokalapyynnissä ja Kuurnan tulvauomasta.