Suo on alkanut vetää puoleensa peruskuntoilijoitakin – "Tämä on lempeä kuntoilumuoto sellaiselle, joka ei tykkää juosta kovaa"

Suolla juostessa syke nousee nopeasti, mutta nilkat, polvet, lonkat ja selkä eivät rasitu samalla tavalla kuin kovalla alustalla.

kuntoliikunta
Laura Lehtilä (oik.), Anna-Maria Lounatvuori, Teija Yli-Rahnasto ja Hannu Pennala suojuoksemassa Seinäjoen Isonevalla.
Suojuoksu on tehokas ja haastavakin kuntoilumuoto, joka houkuttelee urheilijoiden lisäksi myös peruskuntoilijoita. Suojuoksussa syke voi nousta jo kävelytahdissa juoksulenkin tasolle.

Seinäjoen Isonevalla oli lokakuisena ja hyvin sumuisena aamuna suojuoksemassa muutama aktiivinen kuntoilija Seinäjoelta.

– Suo on sellainen elementti, että täällä kunto nousee todella nopeasti. Tämä on nyt toinen kesä, kun harrastan tätä, kertoo Anna-Maria Lounatvuori.

Kuntosalia, juoksua ja crossfitia harrastaville suojuoksijoille ympäristö on yksi houkuttelevista tekijöistä.

Laura Lehtilä (oik.), Anna-Maria Lounatvuori, Teija Yli-Rahnasto ja Hannu Pennala suojuoksemassa Seinäjoen Isonevalla.
Laura Lehtilä, Teija Yli-Rahnasto, Anna-Maria Lounatvuori ja Hannu Pennala juoksemassa lokakuisena aamuna Seinäjoen Isonevalla.Mirva Ekman / Yle

– Täällä on niin rauhallista. Ei tule mietittyä mitään, kaikki katoaa päästä ja ajatukset lepäävät. Miettii ehkä vain seuraavaa askelta, naurahtaa Teija Yli-Rahnasto, joka treenaa yleensä kuntosalilla tai pururadalla.

Sen lisäksi että täällä on todella kaunista, äänimaailma on jotakin hyvin erikoista.

Hannu Pennala, Seinäjoki

– Sen lisäksi että täällä on todella kaunista, äänimaailma on jotakin hyvin erikoista. Sitä jää kuuntelemaan, koska se on lähes hypnoottista. Tämä on hyvin lempeä ja mukava kuntoilumuoto sellaiselle, joka ei tykkää juosta kovaa. Tai jos harrastaa muuten kuluttavaa liikuntaa, niin tämä on palauttavana liikuntana aivan ylivoimaista, kertoo crossfitiä harrastava Hannu Pennala.

Syke jo kävelyvauhdissa juoksun tasolle

Suojuoksu on kuntoilumuotona haastava ja monipuolinen. Jo kävelyvauhdissa syke voi nousta korkealle – jopa yhtä korkealle kuin vauhdikkaalla juoksulenkillä.

Suojuoksijoita Isonevan suolla Seinäjoella.
Seinäjoen Isoneva ei ole kovin upottava suo.Mirva Ekman / Yle

– Tässä ei tule kontaktia maahan eli tärinää ei tule niin paljon, joten nilkat, polvet, lonkat ja selkä kestävät paremmin. Jalka- ja alavatsalihaksilla joutuu tekemään tosi paljon töitä, koska alusta on pehmeä mutta samalla imee eli vetää alipaineella sinua alaspäin. Samalla joutuu myös käyttämään käsiä, koska täällä on sauvat mukana, kertoo personal trainer ja yrittäjä Laura Lehtilä Seinäjoelta.

Ei vaadi kilpavarustelua

Suojuoksu on varsinkin urheilijoiden suosima liikuntamuoto, mutta se on levittäytynyt myös niin sanotun tavallisen kansan pariin, Laura Lehtilä pohtii.

– Kaikki meistä muistaa kuvan Mika Myllylästä suolla sauvojen kanssa rämpimässä. Se ei ole enää peruskuntoilijoillekaan niin pelottavaa. Moni on myös huomannut, että täällä on niin rauhoittavaa ja pitää vain keskittyä siihen, että menee eteenpäin.

Anna-Maria Lounatvuori ja Hannu Pennala suojuoksemassa Seinäjoen Isonevalla.
Anna-Maria Lounatvuori ja Hannu Pennala suojuoksemassa Seinäjoen Isonevalla.Mirva Ekman / Yle

Suojuoksuun kannattaa valita mahdollisimman kuluneet juoksukengät ja muut varusteet, koska ne sotkeutuvat ja kuluvat. Teknisesti suojuoksu ei vaadi varustekilpailua. Suolenkille kannattaa lähteä seurassa ja suo olisi hyvä tuntea etukäteen.

– Yksin ei kannata lähteä suolle missään nimessä. Suo ei ole välttämättä upottava, mutta täällä voi loukkaantua tai energia voi loppua. Sanon aina, että jos olet pyörälenkillä voit taluttaa, jos olet juoksulenkillä voit kävellä tai jos olet uimassa voit huilia reunalla, mutta jos olet keskellä suota, pitää jaksaa kävellä pois, hymyilee Lehtilä.

Suolla pitää välttää samojen polkujen tallaamista

Jokamiehenoikeudet yltävät myös suolla kulkemiseen, mutta varsinkin suojelluilla soilla liikkuessaan tulee olla tarkkana. Metsähallitus joutui kohdentamaan viime keväänä esimerkiksi Seinäjoen Paukanevan suojuoksureittejä, koska suolle alkoi muodostua ilmakuvissakin näkyvä lähes 10 metrin levyinen polku.

Suojuoksuun ei kannata valita parhaita juoksukenkiä.
Suokasvillisuus on herkempää kulutukselle kuin kangasmaakasvillisuus.Mirva Ekman / Yle

Suoluonto on herkkää ja kasvillisuus kasvaa hitaasti takaisin umpeen. Jäljet voivat näkyä suolla Metsähallituksen suojelubiologin mukaan jo yhden kesän jälkeen, jos liikkuminen on ollut säännöllistä.

– Useat ihmiset ovat liikkuneet Paukanevalla joko kävellen tai suojuosten, ja silloin kun se tapahtuu isoissa ryhmissä tai useaan kertaan samaa reittiä pitkin, sinne muodostuu ojan kaltaisia uomia, jotka vaikuttavat veden virtauksiin. Lisäksi rahkasammalkasvillisuus möyhääntyy ja kuolee jalan alla, kertoo vastaava suojelubiologi Marko Sievänen Metsähallituksen luontopalveluista.

– Suokasvillisuus on paljon herkempää kulutukselle kuin kangasmaakasvillisuus.

Suolla liikkuminen ja miksei juokseminenkin on sinänsä hyvä harrastus, mutta koskaan ei pitäisi kulkea liian pitkään samasta paikasta.

Marko Sievänen, vs. suojelubiologi, Metsähallitus

Metsähallitus kehottaakin nyt esimerkiksi Paukanevalla kulkevia käyttämään kulkiessaan vain pitkospuita, koska luonnonsuojelualueella on kiellettyä sellainen toiminta, mikä voi olla epäedullista kasvillisuudelle, eläimistölle tai maisemalle. Suojuoksussa itsessään ei Marko Sieväsen mukaan ole mitään väärää, kunhan muistaa liikkuessaan muutaman asian:

– Suolla liikkuminen ja miksei juokseminenkin on sinänsä hyvä harrastus, mutta koskaan ei pitäisi kulkea liian pitkään samasta paikasta. Pitää ottaa huomioon ettei tuhoa kasvillisuutta ja varoo tallaamasta samaan paikkaan liian monta kertaa.