23-vuotiaan huima opintomatka Huippuvuorille – sai asekoulutuksen ja selvisi uppoavasta tutkimusaluksesta

Jemina Oksala oli opiskelijavaihdossa maailman pohjoisimmassa yliopistossa.

Huippuvuoret
Jemina Oksala
Aleksi Ikonen

Viime vuoden lopussa lappeenrantalainen Jemina Oksala sai kauan odotetun uutisen. Hänet oli valittu opiskelijavaihtoon maailman pohjoisimpaan yliopistokeskukseen. Kyseessä oli Huippuvuorilla sijaitseva Svalbardin yliopisto.

– En ollut suunnitellut vaihtoon lähtöä, kunnes näin ohjelman Huippuvuorista. Päätin, että mä muuten lähden tuonne, muistelee Lappeenrannan teknillisessa yliopistossa opiskeleva Oksala.

Svalbardin yliopisto kartalla
Yle

Arktisen ympäristön tutkimus kiinnosti Oksalaa, kuten sekin, että hän tulisi olemaan yliopistonsa ensimmäinen Huippuvuorille vaihtoon lähtenyt opiskelija.

Viime tammikuussa alkoi viiden kuukauden pituinen opintomatka saarelle, jossa asuu enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Suomesta matkaan lähti kymmenkunta opiskelijaa. Reissu toisi mukanaan yllätyksiä, vaaratilanteita, pettymyksiä sekä upeita elämyksiä luonnossa, jota ei moni ole nähnyt.

Selviytymiskurssilla opeteltiin ampumaan

Opiskeluun Svalbardissa kuului luentoja, näytteenottoretkiä lumikentille ja näytteiden tutkimista laboratoriossa.

Heti ensimmäisenä päivänä otettiin uusilta tulijoilta luulot pois.

– Meille kerrottiin, kuinka Huippuvuorten luonto voi tappaa sadalla eri tavalla. Kuulimme onnettomuuksista, kuinka ihmisiä on kuollut karhun hyökkäyksessä, lumivyöryissä tai muuten hölmöiltyään, kertoo Oksala.

Erikoisin kurssilla opetettu taito oli puolustautuminen oikealla tuliaseella jääkarhua vastaan.

– Harjoittelimme kiväärin lataamista ja tyhjentämistä sekä polviltaan ja makuulta ammuntaa maalitauluun, kertoo Jemina Oksala.

Jemina Oksala
Jemina Oksala. Karvahattu oli hyvä suoja Huippuvuorten kylmyydessä.Aleksi Ikonen

Opiskelijat oppivat myös valopistoolin käyttöä. Sillä yritetään hätistää jääkarhu tiehensä. Ampumiseen turvaudutaan viime hädässä.

Huippuvuorilla yksin liikkujan tulee kantaa asetta mukanaan jääkarhujen varalta. Suomalaisopiskelijalle aseen kantaminen tuli vapaa-ajallakin tutuksi.

– Aluksi se tuntui jännälle, mutta siihen tottui nopeasti. Saimme aseen yliopistolta lainaan, kertoo Oksala.

Selviytymiskurssi on pakollinen opiskelijalle, joka aikoo liikkua Huippuvuorten luonnossa. Kurssilla käsitellään aseen käytön lisäksi myös pukeutumista, lumivyöryn alle jääneiden etsintää sekä luonnossa selviämistä. Aseen kantamiseen tulee olla puhdas rikosrekisteriote.

– Jotkut ulkomaalaiset opiskelijat eivät olleet ehtineet saada rikosrekisteritodistusta. Onneksi Suomessa sen saa nopeasti, kertoo Jemina Oksala.

Minusta tuli ryhmän jääkarhuvahti.

Jemina Oksala

Jääkarhuvahdiksi aseen kanssa

Isommalla ryhmällä Huippuvuorilla liikuttaessa tuli mukana olla asetta luvallisesti kantava henkilö. Eräällä retkellä vastuun sai 23-vuotias Jemina Oksala, kun moottorikelkkaretkellä jouduttiin pysähtymään.

– Pari kelkkaa lähti hakemaan jälkeen jääneitä, ja minusta tuli ryhmän jääkarhuvahti, koska olin jo kokenein. Jännitti, että jos nyt tulee jääkarhu niin minä vastaan heistä kaikista, naurahtaa Jemina Oksala.

Aseen käytöltä kuitenkin vältyttiin. Vuosittain Huippuvuorilla joudutaan ampumaan muutamia jääkarhuja. Syynä tähän on usein ihmisten oma tarkkaavaisuuden puute ja hölmöily.

– Jotkut ovat menneet liian lähelle jääkarhuja varoituksista huolimatta, kertoo opiskelija.

Jemina Oksala jääkarhuvahtina, vyöllään valopistooli ja kivääri moottorikelkassa.
Jemina Oksala jääkarhuvahtina vyöllään valopistooli. Kivääri on ulottuvilla moottorikelkassa.Jemina Oksala

Tutkimusalus alkoi upota

Ympäristötekniikan opiskelijalle parasta antia olivat retket arktiseen luontoon. Kerran tutkimusnäytteitä lähdettiin hakemaan kymmenmetrisellä tutkimusveneellä. Paluumatkalla veneeseen pääsi vettä, joka sammutti molemmat moottorit. Vuoto huomattiin, kun nilkat alkoivat kastua. Pakkasta oli parikymmentä astetta.

Monet eivät tunteneet enää jalkojaan tai sormiaan.

Jemina Oksala

– Se oli vakava paikka. Oli pimeää, jalat olivat märkänä, eivätkä kaikkien vaatteet pitäneet vettä. Parilla opiskelijalla oli paha hypotermia, muistelee Oksala.

Rannikkovartiosto tuli paikalle parin tunnin kuluttua avunpyynnöstä. Oksalan reppu mukanaan kannettava tietokone, kamera ja muuta tavaraa huuhtoutui aaltojen mukana mereen. Pelastajia odotellessa pumpattiin vettä pois veneestä käsipelillä.

– Monet eivät tunteneet enää jalkojaan tai sormiaan. Huonommassa kunnossa olleet olivat pelastusveneen sisällä. Me paremmin voivat jouduimme ulos, kertoo Oksala.

Kotimatkalla pärskyvä vesi kuorrutti pelastusaluksessa istuvan Oksalan vaatteet jääkerrokseen. Vakavasta tilanteesta huolimatta kaikki selvisivät, vaikka ainekset olivat paljon pahempaan. Vesi pilasi myös osan tutkimusnäytteistä. Vakuutuksesta opiskelijat saivat korvattua menetetyt tavarat ja vaatteet.

Traumoja tapahtuma ei jättänyt, mutta lisäsi varovaisuutta.

– Olen ollut merellä sen jälkeenkin. Enää en lähtisi veneellä, johon kaikki eivät mahdu sisätiloihin, toteaa Oksala.

Jemina vaatteet jään peitossa kuvassa keskellä. Kuva on otettu pelastusaluksen kyydissä matkalla satamaan.
Jemina Oksala pelastusaluksessa vaatteet jään kuorruttamana.Anne Karine Halse

Kaamos vaihtui uniongelmiin

Tammikuussa opiskeltiin keskellä kaamosta, ja koko kylä oli ainaisessa varjossa vuoren kupeessa. Huippuvuorilla valo vaihtuu kaamoksesta yöttömään yöhön vain parissa kuukaudessa. Tämä tuotti tottumattomalle ongelmia nukkumisen kanssa. Yllättäen siitä tulikin Oksalalle ikävin asia, mitä reissulla tapahtui.

– Se oli pahinta. En nukkunut muutamaan viikkoon melkein ollenkaan, kun valon muutos oli niin nopea, muistelee Oksala.

Paikalliset asukkaat ovat ratkaisseet tämän pimentämällä ikkunat foliolla. Oksala otti tästä mallia, mutta se auttoi vain vähän.

– Verhoista ja foliosta huolimatta aurinko paistoi aina jostain läpi keskellä yötäkin, kertoo opiskelija.

Tieteellistä tutkimusta

Ympäristötekniikan opiskelijalle matkan parasta antia olivat retket saaren upeaan luontoon sekä tutkimusmatkat. Ilmasta ja lumesta otettavista näytteistä tutkittiin kaukaa kulkeutuneita hiiliyhdisteitä. Tulokset olivat yllätys.

– Löysimme lähes kaikista näytteistä etsimiämme yhdisteitä. Ilma ei ollut erityisen puhdasta siellä, kertoo Oksala.

Eristyneestä sijainnista huolimatta ilmansaasteet kerääntyvät ilmavirtojen mukana pohjoisille alueille.

Huippuvuoret on hyvä tutkimuspaikka vähäisen ihmisasutuksen vuoksi. Siellä voidaan tutkia kaukokulkeumien pitoisuuksia, koska paikallinen saastekuormitus on vähäistä. Suomessa se ei onnistuisi, koska täällä on liikaa esimerkiksi liikennettä ja voimalaitoksia.

Oksalan kursseilla tutkittiin myös viime aikoina paljon puhuttua hiilien vaikutusta napajäätiköiden sulamiseen.

– Hiilipöly muuttaa jäätikön tummemmaksi, jolloin heijastavuus pienenee ja lämpöä varastoituu pintaan nopeuttaen jäätikön sulamista, kertoo ympäristötekniikan professori Lassi Linnanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

Opiskelija näki omin silmin vaikutukset pohjoiseen luontoon.

– Näimme, kun eräässä paikassa hiilipöly oli sulattanut parikymmentä metriä syvän vajoaman. Se oli hurjan näköinen, kertoo Oksala.

Hiilipöly sulattaa napajäätikköä

– Hiilipöly on kasvava ongelma. Sitä mukaa kun yleinen ilmaston lämpeneminen pienentää pohjoista napajäätikköä, lisää hiilipöly sulamista merkittävästi, toteaa ympäristötekniikan professori Lassi Linnanen.

Esimerkiksi Venäjän kaasukentät ovat maailman pahin hiiliyhdisteitä ilmaan tupruttava lähde. Samoin kehitysmaat ovat ongelma.

Suomella on Arktisen neuvoston puheenjohtajana seuraavien kahden vuoden aikana mahdollisuus vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen ajamalla mustan hiilen käytön vähentämistä.

Yliopiston professorin mukaan ainut keino on saada ilmaan joutuvien hiilihiukkasten määrä vähenemään.

– Energian tuottamiseen käytettävistä polttamisprosesseista tulisi päästä eroon, toteaa Linnanen.

Jemina Oksala huomasi itse ilmaston lämpenemisen vaikutukset matkallaan.

– Monien perinteisten moottorikelkkareittien alta oli jää sulanut kokonaan. Piti mennä vaikeammista ja vaarallisemmista paikoista, muistelee Oksala.

Arktinen tutkimusreissut tehtiin moottorikelkoilla.
Tutkimusretki käynnissä lumikentällä.Jemina Oksala

Opettavainen matka

Jemina Oksalalle vaihto-opiskelumatka Euroopan pohjoisimmalle laidalle oli upea kokemus.

– Vapaa-ajalla seikkailimme jääluolissa ja katselimme revontulia. Sain kursseilla paljon esiintymisvarmuutta, opin puhumaan paremmin englantia ja luottamaan siihen taitoon, kertoo Oksala.

Oksalan jälkeen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta on Huippuvuorille lähtenyt jo toinenkin opiskelija. Itsevarma opiskelija rohkaisee muita samaan.

Koko matkakertomus löytyy Oksalan blogista (siirryt toiseen palveluun). Lopussa vielä hänen vinkit pohjoiseen matkaavalle.

Jemina Oksala
Jemina Oksala. Kuvan villapaidan hän sai korvauksena tavaroista, jotka aalto vei uppoavasta veneestä mereen.Tommi Parkkinen / Yle

Jemina Oksalan vinkit Huippuvuorille

  • Hanki hyvä vakuutus, joka kattaa vuoristosta pelastamisen.
  • Karvalakki on hyvä sekä hihoihin kiinnitettävät rukkaset (ettei tuuli vie).
  • Varaudu, että on aina kylmempää kuin miltä vaikuttaa.
  • Kuuntele paikallisia, he tietävät.
  • Kunnioita luontoa ja eläimiä.
  • Oikea asenne: tiedosta, ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan.

Korjattu tieto jääkarhujen määrästä Huippuvuorilla 16.10. klo 17.36. Lukumäärä noin 3 000 vaihdettu muotoon: satoja tai jopa tuhansia jääkarhuja. 19.10. klo 9.44: muutettu yliopisto muotoon yliopistokeskus.