Yksi kysymys johti eroon Kansallisoopperasta – Erkki Korhosen vuosiin mahtuu ristiriitoja ja kipupisteitä

Korhosen mukaan hänet savustettiin ulos Kansallisooopperan pääjohtajan paikalta kymmenen vuotta sitten. Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiöön kohdistuvasta kritiikistä Korhonen ei halua vieläkään puhua.

elämäkerrat
Erkki Korhonen
Antti Lähteenmäki / Yle

– Etkö ymmärrä erota, kun vaimosikin kuolee kohta?

Näihin sanoihin päättyi Erkki Korhosen mukaan hänen työnsä Suomen Kansallisoopperan pääjohtajana.

Kysymys esitettiin kriisipalaverissa kesäkuussa 2007. Pöydän toisella puolella istui talousvaikuttaja Sirkka Hämäläinen, oopperan hallituksen silloinen puheenjohtaja.

Korhonen kertaa kymmenen vuoden takaisia tapahtumia ensimmäistä kertaa julkisesti elämäkerrassaan Musiikin suurlähettiläs (Karisto).

– Lähdin itse. Mitään virkavirhettä ei ollut. Olisin varmaan voinut roikkua siinä, mutta se olisi ollut sellaista kituutusta, Korhonen muistelee kirjassa.

Talousvaikuttaja Sirkka Hämäläinen naurahtaa epäuskoisesti puhelimessa.

– En todellakaan sanonut näin. Hänen vaimonsa sairaudesta kyllä puhuttiin, mutta ei tuossa muodossa. Sen verran minussakin on empatiaa, etten tuollaista päästäisi suustani, Hämäläinen vakuuttaa.

Sana sanaa vastaan. Asetelma määrittelee osuvasti Korhosen värikästä uraa taiteilijana ja kulttuurivaikuttajana. Ristiriitaisella persoonalla riittää puolustajia ja vastustajia. Korhosen elämäkerta tarjoaa näkökulmia monilahjakkuuden uran vaiheisiin. Viikon päästä julkaistavan kirjan ovat kirjoittaneet toimittajat Marika Riikonen ja Tuulia Viitanen.

Oopperavuosia seuraa kohu Sibeliuksen juhlavuodesta

Korhonen pysyy kulttuuriväen puheenaiheena, vaikka pöly on aikaa sitten laskeutunut Kansallisoopperan myllerryksen ympäriltä.

Tällä vuosikymmenellä tikun nokkaan on päätynyt Korhosen johtama Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiö, jonka Hämeenlinnan kaupunki perusti vuonna 2011.

Hämeenlinnan piti ampaista Sibeliuksen 150-vuotisjuhlien mukana maailmankartalle, mutta sen sijaan säätiön toiminta jätti jälkeensä läjän avoimia kysymyksiä. Patentti- ja rekisterihallitus penkoo parhaillaan Sibeliuksen juhlavuoden (2015) aiheuttamaa jälkilaskua.

Korhosen elämäkerrassa Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiö osoittautuu maineensa veroiseksi sotkuksi. Säätiön tehtävänä oli juhlavuoden 2015 suunnittelu sekä konserttien ja kulttuuritapahtumien tuottaminen Hämeenlinnassa ja lähialueilla.

Erkki Korhonen
Anu Jaantila / Yle

Perässä ei aina pysynyt edes Sibeliuksen juhlavuoden ohjausryhmä, joka valvoi säätiön toimintaa. Asiantuntijoista koottua ryhmää johti Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio.

– Erkki sai ansaitusti kritiikkiä, mutta kyllä häntä myös piestiin kuin vierasta sikaa. Muut liittoutuivat häntä vastaan, ja se meni välillä älyttömyyksiin, Rautio toteaa Korhosen elämäkerrassa.

Korhonen ei ota vastaan neuvoja keneltä tahansa. Siitä tuli ongelma, kun tärkeät henkilöt vaihtuivat vuosien varrella hänen ympäriltään.

Kirjassa annetaan ääni ensisijaisesti Korhosen puolustajille. Idearikas taiteilija antoi säätiölle kaikkensa ja teki sopimuksia, jotka veivät yhä enemmän hänen henkilökohtaista aikaansa.

Korhonen esimerkiksi neuvotteli Hämeenlinnan Raatihuoneen konserttikäyttöön sillä verukkeella, että hän esiintyisi kaupungin tilaisuuksissa pianistina.

Rahahuolia säätiön lopettamiseen saakka

Yhteistyötä haluttiin jatkaa vielä Sibeliuksen juhlavuoden jälkeen. Korhosen johtama Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiö ja Hämeenlinnan kaupunki solmivat kolmivuotisen palvelusopimuksen 2016. Säätiön tehtävänä oli tuottaa klassisen musiikin konsertteja 200 000 eurolla vuodessa.

Toisin kuitenkin kävi. Vuoden 2016 budjetti oli ylittynyt 134 000 eurolla ja laskuja jäänyt maksamatta. Kaupungin ja Hämeen liiton edustajat totesivat, ettei toimintaan ollut edellytyksiä.

Kirjassa sanotaan, että vaikka vastuu on Korhosella, syy sotkuihin ei ole yksin hänen.

– Sekä Anna-Mari Ahonen (Hämeen liiton johtaja) että Sari Rautio (kaupunginhallituksen puheenjohtaja) sanovat, että säätiön hallituksessa on istunut ihmisiä, joilla on ollut liberaali käsitys taloudenpidosta ja vastuusta.

Korhosen työsopimus säätiössä päättyi 28. helmikuuta 2017. Korhonen ei kommentoi tapahtumia edes elämäkerrassa, sillä ongelmien edessä hän on huonoimmillaan.

Tätä juttua varten Korhonen tyytyi vastaamaan säätiön saamasta kritiikistä ympäripyöreästi.

– Meidän kauttamme koordinoitiin yli 3 000 Sibelius-tapahtumaa ympäri maapalloa. Sitä ei sen jälkeen haluttu jatkaa. Tämän vuoden jälkeen koko säätiö ajetaan alas.

Oopperan matka huipulta pohjalle

Erkki Korhonen nousi Suomen Kansallisoopperan pääjohtajaksi 2001. Parissa vuodessa mies oli tehnyt sen, mitä hänen valintaansa tukeneet olivat odottaneet. Oopperan katsomot täyttyivät ja kassa kilisi.

Tavoitteena oli nostaa Suomen Kansallisooppera kansainvälisesti merkittäväksi oopperataloksi. Sen saavuttamisessa auttoi Korhosen suhdeverkosto. Sitä hän kutoi muun muassa Zürichin oopperan kansainvälisen oopperastudion johtajana 1990-luvun lopussa.

– Sain sellaisia taiteilija-, ohjaaja- ja kapellimestarikiinnityksiä, että niistä kirjoitettiin lehdissä ympäri Eurooppaa. Kun täällä oli ensi-ilta, niin seuraavana päivänä oli arvostelut Lontoossa, Pariisissa, Roomassa, Frankfurtissa ja New Yorkissa, Korhonen muistelee Ylen haastattelussa Kansallisoopperan pihalla Töölönlahden rannalla.

Oopperatalo ei olisi oopperatalo ilman ristiriitoja. Niitä riitti myös Korhosen kauden huippuhetkinä, mutta menestys vaimensi soraäänet.

Vuosikymmenen puolivälissä alkoi taloudellinen alamäki. Johtaja itse kommentoi 1,7 miljoonan euron alijäämän tuottavaa vuosibudjettia Ylelle joulukuussa 2005 liian positiivisesti rakennetuksi.

Hallintojohtaja Pekka Kaurasen aloitteesta oopperan hallitus päätti huhtikuussa 2006 koko henkilökuntaa koskevista lomautuksistsa ja henkilöstömäärän vähentämisestä.

Työntekijät eivät luottaneet johtajiinsa. Korhonen ja Kauranen eivät tulleet toimeen keskenään.

– Olen edelleen sitä mieltä, että lomautukset olivat tarpeettomia. Ne eivät tuottaneet tarvittavia säästöjä, mutta sen sijaan huonoa henkeä.

Veljekset Reijo (vas.) ja Erkki musisoivat kotona Rinnetiellä Hämeenlinnassa. Erkki Korhonen
Veljekset Reijo (vas.) ja Erkki musisoivat kotona Rinnetiellä Hämeenlinnassa.Erkki Korhosen kotialbumi

Ajojahti vai ongelmanratkaisua?

Tilanne kärjistyi helmikuussa 2007, kun ylikapellimestari Mikko Franck ilmoitti eroavansa tehtävästään. Syynä oli luottamuspula talon ylimpään johtoon. Ero oli myös vastalause Kaurasen ajamille säästötoimille, joita alettiin toteuttaa samana vuonna.

– Katsoin, että minulla ei ollut mahdollisuutta jatkaa Kansallisoopperassa yhteistyötä pääjohtaja Erkki Korhosen ja hallintojohtaja Pekka Kaurasen kanssa johtuen niistä linjauksista ja siitä tavasta, millä tätä taloa johdetaan tällä hetkellä, Franck julisti Ylellä.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk., sil. Saarela) erotti oopperan hallituksen. Uusi koottiin, ja puheenjohtajaksi valittiin Sirkka Hämäläinen.

– Hämäläisen agenda oli, että Korhonen pihalle, Korhonen tulkitsee elämäkerrassaan.

Hämäläinen toteaa Ylelle, ettei väite pidä paikkaansa.

– Agendana oli katsoa talon ongelmat läpi, koska niitä oli todella merkittävä määrä.

Ongelmien perusta oli johtamisrakenteessa.

– Pääjohtajan ja hallintojohtajan piti tehdä päätöksiä tasapuolisesti. Se oli hankala malli, Hämäläinen toteaa.

Vaikka ooppera on suurten tunteiden taidetta, Hämäläinen muistuttaa, ettei kymmenen vuoden takaisissa tapahtumissa ollut mitään henkilökohtaista.

– Korhonen oli oopperassa sekä taiteellinen johtaja että pääjohtaja. Ihmisenä hän on ihana ja optimistinen, mutta rakenteellisesti asetelma oli mahdoton.

Pian oltiin tilanteessa, jossa ei Korhosen mielestä ollut vaihtoehtoja. Hän erosi tehtävästään 14. kesäkuuta 2007. Entisen pääjohtajan syöpää sairastanut vaimo Regula Korhonen menehtyi saman vuoden joulukuussa.

Regula ja Erkki Korhonen
Erkki ja Regula Korhonen Sveitsissä Schloss Hünigenissä.Erkki Korhosen kotialbumi

Marika Riikosen ja Tuulia Viitasen kirjoittama Erkki Korhosen elämäkerta Musiikin suurlähettiläs julkaistaan keskiviikkona 18. lokakuuta 2017.