yle.fi-etusivu

Aimo Karppinen on kerännyt toista tuhatta ämpärillistä marjoja vanhuksille – "Mieluummin annan hyväntekeväisyyteen kuin myyn"

Raahelaisen Aimo Karppisen harrastus sai alkunsa, kun hänen oma isänsä päätyi vanhainkotiin.

hyväntekeväisyys
Aimo Karppinen laittaa puolukkasankoja autonsa perään.
Aimo Karppinen on poiminut tänä syksynä 109 sangollista puolukoita vanhusten iloksi.Paulus Markkula / Yle

Raahe

Raahelaisen Aimo Karppisen, 69, auton peräkontti täyttyy marjoista tälle syksylle viimeistä kertaa. Puhdistetut puolukat matkaavat tutun matkan läheiselle vanhusten palvelutalolle.

Karppinen on poiminut vanhuksille tänä syksynä 109 ämpärillistä puolukoita ja 30 ämpärillistä mustikoita. Satavuotiaan Suomen kunniaksi tavoitteena oli kerätä 100 ämpärillistä puolukoita, mutta määrä ylittyi reilusti, sillä marjavuosi oli hyvä.

Karppinen ei ole asialla ensimmäistä kertaa. Hän aloitti marjojen poimimisen vanhusten käyttöön, kun miehen oma isä päätyi vanhainkotiin 2000-luvun alussa. Hän toivoo marjojen tuovan iloa vanhusten arkeen.

Aimon marjoilla pärjätään hoivakodissa pitkään

Salonkartanon hoivayksikössä Karppinen marjaämpäreineen otetaan ilolla vastaan. Ravitsemustyöntekijä Raili Leskelä kauhoo tuoreista puolukoista tehtyä rahkaa pienempiin kuppeihin. Ne ovat menossa vanhuksille iltapalalle.

– Sydämellä otan vastaan Aimon marjat. Aimohan on tuonut puolukoita ja mustikoita tänne tosi paljon, ja viime talvenakin mentiin pitkälle Aimon marjoilla.

Ilman Karppisen keräämiä marjoja myös marjaruokia olisi tarjolla vähemmän. Marjat tilattaisiin tukusta, eikä niiden alkuperästä olisi varmuutta, Leskelä sanoo.

Aimo Karppinen seisoo kotinsa piharakennuksen edessä täysien puolukkasankojen kanssa.
Aimo Karppinen on kerännyt hyväntekeväisyyteen marjoja jo 14 vuotta. Paulus Markkula / Yle

Tänä vuonna Karppisen keräämien marjojen uskotaan riittävän keväälle asti, vaikka niitä on tarjolla tiheään. Myös vanhukset osaavat vaatia marjoja, kun tietävät että niitä on saatavilla, Leskelä sanoo.

Marjastus korvaa lenkkeilyn ja kuntosalin

Marjojen keräämistä vanhuksille käynnisteltiin vuosituhannen alkupuolella, jolloin mukana olivat myös kyläyhdistykset.

Pitkään Karppinen keräsi marjoja yksin yrittäen saada mukaan myös muita. Nyt työ alkaa tuottaa tulosta ja marjoja on alettu kerätä vanhuksille ympäri Raahea. Karppisen toiveena on, että vapaaehtoistyö saisi jatkoa siinä vaiheessa, kun hän ei enää itse metsään kykene.

Eläkkeellä olevalle Karppiselle marjastus on harrastus, joka pitää miehen kunnossa. Marjastusaikaan ei tarvitse lähteä erikseen lenkille, sillä täysien sankojen kantaminen metsästä on raskasta.

Huonon hinnan vuoksi puolukoita ei kannata myydä

Karppisen harrastus on herättänyt myös kummastusta. Moni on ihmetellyt, miksei mies myy marjojaan, jolloin niistä saisi rahaa.

Karppisen mukaan häntä motivoi enemmän hyväntekeväisyys. Hän ei halua edes kilometrikorvauksia.

– Puolukoista maksetaan niin vähän, ettei niitä kannata myydä, Karppinen sanoo.

Karppinen on kerännyt marjoja vanhuksille jo neljäntoista vuoden ajan. Kerättyjä ämpärillisiä hän ei ole tarkkaan laskenut, mutta arvelee kokonaismäärän olevan jo pitkälti toista tuhatta ämpärillistä.

Puolukoita sangossa.
Aimo Karppisen marjasanko täyttyy puolukoista jopa vartissa, jos paikka on hyvä.Paulus Markkula / Yle

– Alkuvuosina määrä oli vähän pienempi, mutta nykyisin olen sataa ämpärillistä kerännyt vuosittain.

Marjastuspaikat pysyvät salaisuutena

Karppisen harrastus on herättänyt kiinnostusta myös sen vuoksi, että miehellä on selvästi tiedossa hyvät marjapaikat, ja niitä myös häneltä kysellään.

– En minä ole paljon niitä huudellut. Pidän ne omana tietonani. Yhdessä paikassa aukiolla oli niin kovasti marjaa, että neljäkymmentä ämpärillistä siitä otin. Että on niitä marjoja.

Karppinen kerää marjoja pakasteet täyteen myös itselleen. Puolukka maistuu hänelle parhaiten survoksena.