yle.fi-etusivu

Yksi on ylitse muiden: Tuntematon sotilas on kouluajan vaikuttavin lukukokemus

Kirjallisuuden klassikot ovat jääneet monien mieleen äidinkielen tunneilta. Eniten muistoja herättää Tuntematon sotilas. Kirjan henkilöhahmot ja tarinat jäävät elämään kirjan sulkemisen jälkeenkin.

kirjallisuus
Pentti Siimes, Åke Lindman and Kaarlo Halttunen in the movie The Unknown Soldier
Pentti Siimes, Åke Lindman ja Kaarlo Halttunen elokuvassa Tuntematon sotilas.Suomen Filmiteollisuus

Väinö LinnanTuntematon sotilas on kirja, joka on jäänyt parhaiten mieleen kouluajoilta.

Yle Uutiset pyysi suomalaisia muistelemaan äidinkielen tunnilla luettuja kirjoja ja paljastamaan mikä kirja on erityisesti jäänyt mieleen. Kyselyyn tuli lähes 270 vastausta.

Monille vastanneista Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan sotilaiden kohtalot ovat jääneet mieleen. Kirjan lukeminen teini-ikäisenä saattoi kuitenkin tuntua järkyttävältä.

Olin 13-vuotias, kun se luettiin. Luin silloin paljon, suorastaan ahmin kirjoja. Tuntematon sotilas oli kuitenkin niin väkivaltainen sen ikäiselle herkälle tytölle että lopulta laskin montako sivua päivässä sitä on pakko lukea ja fyysistä pahaa oloa potien luin sen määrän. Näin painajaisia. Sen jälkeen en ole halunnut lukea kirjaa enkä katsoa mitään siitä tehdyistä elokuvista.

Ei (mielenkiintoista) seikkailua, ei rakkautta, ei uuden löytämistä ja ihmettelemistä. Kamalan syrjivä naisia kohtaan. Aivan kamalaa luotevaa nuoren näkökulmasta. Ei kiitos.

Aina, kun joku kirjan hahmoista tulee tutuksi ja lähelle, hän kuolee mitä karmeimmalla tavalla. Olin viikkoja kriisissä kirjan lukemisen jälkeen. Mietin sotaa ja niitä nuoria miehiä, jotka joutuivat tappamaan ja kuolemaan rintamalle ennen kuin ehtivät kasvaa edes aikuisiksi. No, ainakin minusta tuli aktiivinen pasifisti...

Tuntematon sotilas -kirjan kansi.

Useimpiin lukijoista 1954 kirjoitettu teos teki suuren vaikutuksen, vaikka moni koki kirjan lukemisen haastavaksi.

Muistan suurimman osan luokasta inhonneen kirjan lukemista ja suhtautuvan tarinaan asenteella "ihan sama", vaikka itse pidin kirjasta paljon. Tuli hieman surullinen olo, kun olisin itse halunnut keskustella kirjasta vakavissani, mutta muita ei kiinnostanut.

Meille (miespuolisille) hihitteleville murrosikäisille finninaamoille oli jännittävää seurata, kuka pääsisi lukemaan ääneen alik. Rokan monologin, eli hänen suuttuneen purkauksensa luutnantti Lammiolle - ja tässä kohdinhan Rokka käytti myös sanaa "perkele" - muistaakseni vuoro osui luokkatoverilleni Ristolle, joka sitten asiaankuuluvalla, hyvin erilaisella äänenpainolla ja tauotuksella kuin se jämäävä ja yksitoikkoinen yleinen tapa lukea luokan edessä oli, otti kaiken mehun irti tuosta sanasta.

Sitaatti Tuntematon Sotilas -kirjasta Aika velikultia -kirjassa.
Petri Aaltonen / Yle

Tuntematon sotilas on kiehtonut elokuvaohjaajia. Edvin Laine ohjasi Tuntematon sotiilas -elokuvan vuonna 1955 ja Rauni Mollberg kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1985. Kolmas, Aku Louhimiehen ohjaama elokuva saa ensi-iltansa 27. lokakuuta 2017.

Vastaajista moni kertoi turvautuneensa tai yrittäneensä turvautua elokuvaan valmistautuessaan kokeisiin.

Opettaja oli päättänyt kitkeä pelkän elokuvan katsojat oikeasti lukeneiden joukosta pitämällä todella yksityiskohtaisen testin, josta varoitti jo etukäteen. Niinpä ainut mikä jäi loppujen lopuksi mieleen oli epätoivoinen yritys muistaa lukuisten hahmojen joukosta kuka sanoi ja teki mitäkin. Tuntematon sotilas oli hyvä, mutten nauttinut sen lukemisesta yhtään testin läpäisemättömyyden pelon takia.

14-vuotiaalle se ei ollut kiinnostavin teos ja porukalla katsoimme yhdessä elokuvan kirjan tarkan lukemisen sijasta. Oli vaikea ymmärtää, miksi pitäisi moinen kirja välttämättä lukea. Aikuisiällä tartuin kirjaan uudestaan, jolloin se avautui kyllä ja siitä tuli yksi suosikkikirjoistani.

Raamattu, Suomen perustuslaki, Tuntematon sotilas ja muita klassikkoteoksia pöydällä
Yle / Elina Nieminen

Toiseksi eniten muistoja Seitsemästä veljestä – sitten onkin hajontaa

Toiseksi eniten kirjoista muistoja herätti Seitsemän veljestä. Tuomaksen, Juhanin, Aapon, Simeonin, Timon, Laurin ja Eeron seikkailut kiehtoi monia niin paljon, että osa on lukenut sen uudelleen, jopa useampaan kertaan.

Havukka-Ahon ajattelija ja Häräntappoase herättivät monenlaisia tunteita. Osansa oli varmasti murrosiällä.

Havukka-ahon ajattelija. Siksi, että esitellessä sitä muulle luokalle repesin nauramaan, kun siteerasin kohtaa "himot ne on hiirelläkin ja tunteet tursilolla..." eikä naurusta meinannut tulla loppua.

Havukka-ahon ajattelija, jossa ikivanha, seniili ukkoraiska jorisi jotain joutavuuksia. Kirja oli piinaava luku"kokemus" teini-ikäiselle ja vei vuosikausiksi innon lukea kotimaista.

Seiskaluokkalaisena hihitin lukutunnilla ääneen Häräntappoasetta lukiessani.

Ahdistavimpana kirjana esiin nousee William Goldingin Kärpästen herra.Moni kuvailee kirjan aiheuttaneen järkytystä.

Tarina herätti voimakkaita tunteita, järkytystäkin, ja siinä käsiteltiin ihmisen alkukantaista puolta. En ole lukenut kirjaa uudelleen aikuisena, mutta muistan silti tapahtumat pääpiirteissään.

Kirja järkytti yläasteella, ja lisäksi ahdisti, kun pelkkä lukeminen ei riittänyt vaan kirjan julmuuksia piti analysoida viikkokaupalla. Mieluummin olisin lukenut jotain hyvää ja kaunista.

Se ei sopisi luettavakseni vielä näin 52-vuotiaanakaan. Ihmisten ja elämän raadollisuus oli aivan liikaa minulle tuon ikäisenä, ja luettava järkytti mieltäni.

Muista ihmisten mieleen jääneitä kirjoja äidinkielentunneilta olivat muun muassa: Veljeni Leijonamieli, Harry Potter-kirjasarja, Kalevala, Kymmenen pientä neekeripoikaa, Sinuhe Egyptiläinen, Sikalat, There and Back Again (Hobitti), Hyppy ajassa, Punainen poni, Tarzan, Pelon kasvot, Tähtisilmä, Vänrikki Stoolin tarinat, Kärpästen herra, Orjattaresi, Täällä Pohjantähden alla, Ja aurinko nousee, Rautatie.

Nuori selaa kirjaa.
Yle

Kysymykseen mitä äidinkielentunneilla pitäisi lukea pakollisena, oli kärkikolmikko selvä: Tuntematon Sotilas, Seitsemän Veljestä ja Kalevala. Muitakin ehdotuksia tuli, mutta suurin osa korosti, että tärkeintä on saada nuoret lukemaan, kuten esimerksi eri genren teoksia.

Kotimaisia, historiallisia, erikulttuureissa tapahtuvia tarinoita. Esim. Levoton lapsuus (sota piene pojan silmin). Hyvin erilaisia kirjoja, eri genrestä, eri kulttuureista... valinnaisuutta ja monipuolisuutta.

Pääasia, että lukee jotain, vaikka sarjakuvia. Usein lukuinto loppuu, kun pakkoluetetaan tylsää kirjaa.

Kalevala, Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas ja Nuorena nukkunut kuuluvat yleissivistykseen, mutta ehkä niitä voisi käsitellä muutenkin kuin pakkoluettamalla. Halukkaat saisivat lukea kokonaan, muut voisivat lukea ehkä valittuja pätkiä. Kirjojen tarinan (sekä itse stoorin, että kirjan taustahistorian) voisi käsitellä muutenkin pakottamalla kaikki lukemaan.