"Iso uros etsii seuraa" – Zali sai leikkikaverin, kun emäntä keksi etsiä sitä Facebookista

Sosiaalinen media voi auttaa myös sosiaalistamaan koiraa.

koira
Zalilla riittää energiaa, mutta joskus voi istahtaakin.
Sari Vähäsarja / Yle

Moikka kaikki tytöt! Minä olen saksanpaimenkoira Zalimar eli Zali. Mulla ei ole leikkikaveria ja tarvisin niitä! Pojista en kyllä tykkää, eli te vanhemmat, isokokoiset tytöt, jotka pyöritte Kokkolan alueella ja tykkäätte railakkaista treffeistä, niin mää voisin ilomielin lähtee vaikka tansseihin. Metsätreffitkin olisi JEES! Laittakaahan viestiä mun mammalle, niin sovitaan tärskyt. (Ilmoitus Facebookissa)

Virpi Virkkala päätti ratkaista koiransa yksinäisyyden laittamalla Facebookin kaupunkiryhmään seuranhakuilmoituksen. Se kannatti. Kranichzug Zalimarilla eli Zalilla on ollut neljän päivän aikana kolmet leikkitreffit, ja seuraavatkin on sovittu.

Ihan kenen kanssa tahansa leikkiminen ei siis onnistu: Zali ei tykkää nuorista koirista eikä pojista varsinkaan. Sopivaa seuraa ovat vanhemmat nartut, jotka osaavat näyttää energiselle saksanpaimenkoiralle kaapin paikan. Yksi lupaava tapaus löytyi jo: tyttö ärähti Zalin uhitteluyritykselle, ja yhteinen sävel löytyi heti.

– Tarvitaan aikuinen narttu vähän jöötä pitämään hölölle, nauraa Virpi Virkkala.

Zali laiturilla.
Virpi Virkkala

Virkkalalla on laaja harrastustausta koirien kanssa; koiria hänellä on ollut 90-luvulta asti. Zalin kanssa kilpailut jäivät ajatukseksi, sillä toinen kives oli jäänyt vatsaonteloon ja molemmat jouduttiin poistamaan. Myös toinen korva on jäänyt lurpaksi. Niinpä Zalilla on metsäreissujen ja pienen tottisharrastuksen jälkeenkin paljon ylimääräistä energiaa.

Mamma sanoo että olen välillä todella vilkas ja virtaa on, mutta on niin paljon tutkittavaa! Mamma, mihin me mennään? Ollaanko jo perillä? Miksei olla? Milloin ollaan? Mitä me siellä tehdään? Milloin mennään kotiin? Koska on joulu? Onko makkaraa? Miksei ole makkaraa? Onko muuta tarjolla? Jaa, miksi ei ole? Täytyy venytellä välillä.. Tuleeko joku kohta meille? Mennäänkö mökille? Saanko uida? Näetkö olen piilossa? Saanko tyttökaverin joskus mökille mukaan kattoon ihania auringonlaskuja? (Ilmoitus Facebookissa)

Virpi viettää Zalin kanssa kaiken vapaa-aikansa. Koira on leimautunut emäntäänsä ja odottaa kauppareissun ajankin oven takana tai ikkunassa. Se tykkää niin juoksemisesta kuin piilossa olosta ja älyllisistä haasteista. Kyllästyessään se saattaa jahdata häntäänsä raivostuttavuuteen asti.

Newfoundlandinkoira Lexiä joskus vähän kyllästyttääkin.
Newfoundlandinkoira Lexiä joskus vähän kyllästyttääkin.Annika Saunamäki

Virpi ja Zali eivät ole ainoita, jotka saivat seuranhakuilmoituksesta ahaa-elämyksen. Annika Saunamäellä on neljä newfoundlandinkoiraa eli nöffiä. Vaikka niillä on seuraa toisistaan, ne ovat eri-ikäisiä ja muutenkin erilaisia. Nuorin, yksivuotias Lexi, tarvitsee selvästi uusia kavereita.

– Sillä riittää koko päiväksi energiaa! Omassa laumassa ei niinkään riehuta, vaan Lexi tarttee leikkikaverin, sanoo Saunamäki.

Hän ei ole aiemmin ajatellut, että koiria voisi sosiaalistuttaa kotinurkillakin; yleensä toisia koiria tavataan esimerkiksi näyttelyissä. Pian Lexi on kuitenkin menossa tapaamaan leonberginkoiraa kotikaupungissa. Zalin kanssakin koetetaan uudestaan, kunhan Lexi on hieman varttunut; ensi tapaamisella pojan innokkuus pääsi vielä yllättämään.

– Olen aiemmin ajatellut, ettei meidän koiria tarvitse sosiaalistaa, mutta nyt huomasin, että oma koira yllättyy toisen reaktiosta. Teki hyvää tajuta, että toisten koirien tapaaminen tekee koiralle hyvää: se oppii leikkimään erilaisten kanssa.

Zali.
Sari Vähäsarja / Yle

Virkkala ja Saunamäki ovat kokeneet, että ison koiran on vaikeampi löytää leikkiseuraa kuin pienten. Virpi Virkkala sanoo, että koiraa pelätään ja se koetaan uhaksi pelkän koon perusteella. Jos iso koira haukkuu, moni luulee, ettei omistaja hallitse sitä.

Annika Saunamäki on samaa mieltä: jos kaksi isoa koiraa ei tule toimeen keskenään, kohtaaminen on kuuluvampi ja näkyvämpi kuin pikkukoirilla.

– Voi näyttää siltä, ettei omistaja saa hallittua koiraansa. Pikkukoira on helpompi nostaa vaikka syliin.

Saunamäen mukaan isoja koiria näkeekin liikkeellä aika vähän, sillä moni lenkkeilee koiran kanssa yksin. Koko pelottaa aikuista useammin kuin lasta, kokee Annika:

– Lapset voivat kysyä, saako silittää, mutta aikuiset jännittävät.

Myös leikkitreffeillä Virpi Virkkala ajattelee käytännön riskejä. Ihan pentujen kanssa hän ei Zalia päästä telmimään.

– Koiran pitää olla kasvanut ja luuston vahva, että voi tavata tämän ikäistä ja kokoista koiraa. Turvallisuussyistä halusin löytää sille ison kaverin.

Emäntäkin saa juttuseuraa

Zalin emännän toiveissa olisi löytää koiralle yksi hyvä kaveri, jonka kanssa voi tavata useammin ja tulla tutuksi.

Koirien leikkitreffit sosiaalistavat toki myös ihmisiä. Saunamäki myöntää, että oudon kanssa treffeille lähteminen vaatii sekin jotain. Mutta myös antaa:

– Mikäs kivempaa kuin lähteä kävelylle ja itse puhua suu vaahdossa, Annika Saunamäki nauraa.

Virpi Virkkala yllättyi ilmoituksensa saamasta vastaanotosta ja pitääkin sosiaalista mediaa hyvänä apuna.

– Ei muuta kuin treffeille vaan! Niin koirat kuin ihmiset, Virkkala nauraa.