yle.fi-etusivu

Analyysi: Presidentinvaali tulee tarpeeseen, vaikka lopputulos näyttää Niinistöltä – 6 näkökohtaa presidenttikyselystä

Ylen kannatusluvut osoittavat, että nyt ensi kertaa presidentinvaali saattaa ratketa jo ensikierroksella. Silti vaali väittelyineen on erinomaisen tarpeellinen, kirjoittaa politiikan toimittaja Pirjo Auvinen.

politiikka
Presidentti Sauli Niinistön kampanjan kannattajakorttien keruu alkoi Hakaniemen maalaismarkkinoilla Helsingissä.
Presidentti Sauli Niinistön kampanjan kannattajakorttien keruu alkoi Hakaniemen maalaismarkkinoilla Helsingissä 4. kesäkuuta.Roni Rekomaa / Lehtikuva

1. Niinistön luvut ovat kovat mutta eivät lopulliset. Nykyisen presidentin Sauli Niinistön kannatusluvut ovat huimat. Peräti 76 prosenttia kantansa kertoneista äänestäisi Niinistön toiselle kuusivuotiskaudelle. Alle 70 prosentin Niinistön kannatus painuu vain 25–34-vuotiaiden, työttömien ja niiden joukossa, jotka uskovat oman taloutensa heikkenevän seuraavan puolen vuoden aikana.

Niinistö on ykkösehdokas myös kaikkien muiden puolueiden paitsi vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajille.

Mutta jos vanhat merkit yhtään paikkaansa pitävät, Niinistön äänisaalis ei ala seiskalla, mutta saattaa hyvin alkaa vitosella. Se tarkoittaisi, että ensi kertaa presidentinvaali ratkeaisi jo ensimmäisellä kierroksella eli tammikuun lopussa.

Verrannollinen tilanne löytyy vuodelta 2005. Silloin presidenttinä olleen Tarja Halosen kansansuosio oli huikea, mutta suli tiukaksi taistoksi kakkoskierroksella Sauli Niinistöä vastaan.

Miksi vaali nyt sitten ratkeaisi jo ensimmäisellä kierroksella? Siksi, että Niinistön kannatus on nyt kovempi kuin Halosen syksyllä 2005. Ja siksi, että nyt haastajien kannatus on selvästi heikompaa kuin silloin.

2. Kun omat puoluetoveritkaan eivät tue. Kannatusmittaus on karua luettavaa kaikille muille paitsi vihreiden Pekka Haavistolle, joka on nyt 14 prosentilla selkeä kakkonen. Kuusi vuotta sitten Haaviston kannatus jökötti käytännössä koko vaaleja edeltävän syksyn kuudessa prosentissa.

Haavisto on myös vasemmistoliiton Merja Kyllösen lisäksi ainoa, jota omat puoluetoverit pitävät Niinistöä parempana. Haavisto on ykkönen myös vasemmistoliittolaisten keskuudessa.

SDP:lle ja keskustalle luvut ovat lievästi ilmaisten synkät. Kyselyssä SDP:n kannattajista 79 prosenttia kannattaa Niinistöä, 10 Haavistoa ja vain 7 prosenttia oman puolueen ehdokasta Tuula Haataista. Se tietäisi yhtä surkeaa tulosta kuin Paavo Lipposen ollessa SDP:n ehdokkaana 2012.

Kahden prosentin kannatus on pääministeripuolue keskustan ehdokkaalle Matti Vanhaselle masentava luku. Keskustan rivejä saattaa vielä hämmentää Paavo Väyrynen, jos hän onnistuu saamaan kannattajakortit kasaan itsenäisyyspäivään mennessä.

3. Haavistolle uusintana hyvä hopea? Jos toinen kierros tulee, juuri nyt näyttäisi siltä, että asetelma olisi sama kuin kuusi vuotta sitten: Haavisto vastaan Niinistö.

Mutta tilanne voi elää. Vaalin ensimmäiseen kierrokseen on vielä kolme ja puoli kuukautta. Tai vain kolme ja puoli kuukautta.

Kovista puheistaan tunnetuksi tullut perussuomalaisten Laura Huhtasaari sai nyt kolmen prosentin kannatuksen. Se on yllättäen melkein sama kuin Timo Soinin saalis 3,4 prosenttia presidentinvaalien 2006 ensimmäisellä kierroksella. Seuraavana vuonna tuli jytky ja siitä neljän vuoden kuluttua pikkujytky. Nyt puolue on päreinä ja kannattajien käytöstä mahdoton aavistaa. Mutta ainakaan Huhtasaaren jyrkät puheet esimerkiksi islamisaatiosta eivät näytä nostaneen kannatusta.

Jos toinen kierros tulee, Haavisto häviäisi tällä tietoa Niinistölle prosenttiluvuin 82–18, Huhtasaari ja Vanhanen 96–4 ja Kyllönen ja Haatainen 94–6.

Aika tanakat luvut Niinistölle.

Haavistolle hopea ei olisi häpeä tälläkään kertaa. Edelliskerta vankisti Haaviston asemaa ulkopolitiikan osaajana ja toi rauhanvälitystehtäviä Afrikassa.

4. Presidentillä on oltava karismaa. Kiertelin vuonna 2008 Yhdysvalloissa tutustumassa presidentinvaalikampanjoihin. Silloin minulle selitettiin, että presidentiksi ei pääse kukaan, jonka henkilöhistoria ei ole kiinnostava tarina. Silloin ehdokkaina olivat demokraattien Barack Obama ja republikaanien John McCain. Tuo väite päti heihin molempiin, ja taitaapa päteä nykyiseen Donald Trumpiinkin. On oltava särmää, on oltava karismaa. Virkamies-harmaa voi olla valtti kenties vain syvän kriisin aikana.

Entä meillä? Halonen, oli tahtoa. Koivisto, oli karismaa. Kekkonen, vahva vallankäyttäjä.

Entä Niinistö? Ei mikään tavallinen tarina hänkään. Hulivili koulutausta jalostui juristiksi, vaimon kuolonkolari ja yksinhuoltajavuodet, tsunamista selvityminen, uusi liitto ja nyt vielä vauva. Mitä sanotte haastajista?

5. Niinistön kansanliike kokoaa porvarikannatuksen. Sauli Niinistö pyrkii presidentiksi valitsijayhdistyksen ehdokkaana. Aiemmissa kampanjoissa yhteistyössä kokoomuksen kanssa on ollut ryppyjä ja epäluuloa ainakin raha-asioissa. Nyt Niinistö on ottanut kokoomukseen välimatkaa, mutta kokoomuslaiset pitävät silti häntä omanaan. Kyselyssä 96 prosenttia kokoomuslaisista äänestää Niinistöä ja 3 prosenttia Haavistoa.

Valitsijayhdistys on ovela veto ja kuulemma aivan Niinistön itsensä idea. Irtiotto kokoomukseen helpottaa muiden porvarillisesti ajattelevien tukea Niinistölle. Tästä kärsinee esimerkiksi keskustan Vanhanen, joka ei ole tarpeeksi erilainen ollakseen minkäänlainen vaihtoehto Niinistölle.

Sitä paitsi valitsijayhdistyksen perustaminen oli sikälikin vinkeä veto, että kesätapahtumissa Sauli Niinistö on näkynyt kuvissa ja korteissa, mutta virallisesti presidentti ei ole kampanjoinut vaan hoitanut virkaansa.

6. Lopputulos näyttää selvältä mutta silti vaali tulee tarpeeseen. Nyt näyttäisi, että ensi kaudellakin presidentin nimi on Sauli Niinistö. Silti vaalit, kampanjat ja tentit tarvitaan.

Vaalitaistelut ovat erinomainen tapa käydä kansantajuista ulkopoliittista keskustelua ja siihen totta vie ympäristö antaa nyt aineksia.

RKP:n ehdokas, europarlamentaarikko Nils Torvalds ilmoitti viikonvaihteessa kääntyneensä Suomen Nato-jäsenyyden kannattajaksi. Käännös ei ollut mikään horjahdus, vaan Torvalds perusteli sitä Saksan ja Ranskan vaalien jälkeisellä tilanteella ja Trumpin Yhdysvalloilla. Torvaldsin puolue RKP on kannattanut Nato-jäsenyyttä runsaan vuoden.

Vaalikampanjat ja tentit ovat oiva paikka päivittää Suomen suhde Natoon. Pysyäkö porstuassa, onko porstuaa ylipäänsä olemassa, onko Ruotsin käsikynkkääkään enää vai yksinkö pitäisi päättää Natoon hakemisesta? Sietää ja pitää keskustella, vaikkei linja lopulta muuttuisikaan.

Sama koskee EU:n kehitystä. Miten me sen arvioimme, miten siihen itsemme asemoimme? Entäpä Venäjä, tai maahanmuutto? Onko joku, jonka mielestä näistä asioista ei ole tarvetta väitellä?

Lue myös:

Istuvalla presidentillä ylivoimainen kannatus – Kilpakumppanit: Kisa on vasta alkamassa

​Ylen seuraavat presidenttikyselyt julkistetaan marras- ja tammikuussa

Ylen presidenttikysely: Niinistö musertavan ylivoimainen – 76 prosenttia haluaa presidentin jatkavan