1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. vanhukset

Uusi kyytikeskus on 95-vuotiaan mielestä fiasko: "Oon jo tarjonna ihtiä muitten kyytiin, kun luulin, että se on taksi"

Keski-Pohjanmaalla kritiikki Soiten uutta kyytikeskusta kohtaan yltyy. Monen vanhuksen mitta on täysi.

Kokkolalainen 95-vuotias Kerttu Rantala on lähdössä kauppaan. Kello on kahdeksan aamulla, kun hän soittaa itselleen taksikyydin kaksi tuntia etukäteen niin kuin uudesta Soiten kyytikeskuksesta on opastettu.

Näin pitkä ennakointi on Kertun mielestä vaikeaa, koska menoistaan ei aina tiedä. Myös kelloon tuijottelu harmittaa.

– Onhan se hankalaa, kun koko ajan pitää katsoa kelloa, että joko minä lähen alas vai enkö vielä, istunko vielä kämpässä vai mitä teen, Kerttu Rantala sanoo.

On se vaikuttanna minun kulkemiseen, kun jotenkin tympäsee

Kerttu Rantala

Häntä kismittää hiukan myös se, että menomatkaa tilatessa pitäisi mielellään tietää jo paluuaikakin. Ainakin sitä kysytään joka kerran. Niin tälläkin kertaa, kun Kerttu soittaa itselleen taksia:

– Kyllä minä tulen takaisin, mutta enhän minä vielä tiiä, jos käyn apteekissakin samalla. Minä soitan sitten, kun oon valmis, Kerttu ehdottaa puhelimessa kyytikeskuksen virkailijalle.

Se sopii, mutta virkailija muistuttaa, että paluukyyti on sitten tilattava vähintään puolta tuntia ennen lähtöä.

Tunnin myöhässä oleva taksi uuvuttaa vanhuksen

Keski-Pohjanmaan sote-kuntayhtymä Soite kilpailutti vanhusten ja vammaisten kyytijärjestelyt keväällä. Se halusi järjestellä lakisääteiset taksikyydit uudenlaisen keskuksen kautta, ja kilpailutuksen voitti Speys Oy.

Syyskuussa aloittanut kyytikeskus on ollut kuitenkin toistuvasti ongelmissa. Välillä tilattu kyyti on jäänyt saapumatta tai myöhästynyt pahimmillaan tunteja.

Tällä kertaa Kerttu Rantalan taksi tulee ajoissa kello 10, mutta aina näin ei ole. Kerran hän joutui odottamaan taksia lähes tunnin.

– Pahintahan on se odottaminen ja väsyminen. Istua nyt tuossa eteisessä ja vahata, milloin se tulee ja arvuutella, onko se tuo taksi. Minä oon jo tarjonna ihtiä muitten ihmisten kyytiin, kun luulin, että se on taksi, Kerttu tuumaa ja ryyppää pullostaan sokerista juomaa, jotta verensokeri pysyy tasaisena.

Mitä ne selekkaa niistä papereista ja päivämääristä. Minä tarvihten vain auton ja sanon kuskille, että nyt mennään ja se vie

Kerttu Rantala

Kyytien epävarmuuden takia Kerttu ja moni muu hänen ikätoverinsa ovat vähentäneet liikkumistaan murto-osaan entisestä. Esimerkiksi Kerttu on käyttänyt viime kuukauden aikana vain kolme, neljä taksimatkaa aikaisemman kahdenkymmenen sijaan. 

– On se vaikuttanna minun kulkemiseen, kun jotenkin tympäsee. Siellä perillä väsyy siihen oottamiseen, kun ei koskaan tiiä, minkälaiseen jonoon joutuu. Toivoisi, että se kyyti tulisi heti kun väsähtää, mutta kun se ei tule, Kerttu sanoo.

Näitä tarinoita on useita. Osa vanhuksista myös tilaa itse taksin ja maksaa sen täysimääräisesti omasta pussistaan. Kerttu ei ole kustantanut matkojaan itse, kun ei voi.

– Ei mulla ole varaa siihen, että rupeaisin omilllaan kulukemaan. Vähennän sitten liikkumista.

Paluukyydin tilaamisessa ongelmia

Kerttu on saanut nyt tehtyä ruokaostokset. Tällä kertaa hän ei jaksa muuta, ei käydä apteekissakaan. On aika tilata kyyti takaisin. Kyytikeskuksen numero on Kertun matkapuhelimen pikavalikossa.

– Ei kuulu mitään, Kerttu sanoo.

Minä kuuntelen. Puhelimesta kuuluu hiljaa musiikkia. Laitan puhelimen kuuntelua suuremmalle.

– Se on odotusmusiikkia, sanon. Olet ilmeisesti jonossa.

Jonotuksen ja usean minuutin asioiden selvittelyjen jälkeen puhelu katkeaa tai ainakin toisessa päässä on niin pitkään hiljaista, että Kerttu sulkee puhelimen.

Vanha tyyli takaisin, että auto tulee silloin, kun se tilataan, eikä selekata papereita eikä kysytä päivämäärää eikä kengännumeroa

Kerttu Rantala

– Ei tästä nyt tule mitään, Kerttu tuskastuu.

Otan kyytikeskukseen uuden puhelun. Jälleen jonotusta. Kerttu alkaa hermostua. Puhelimesta vastaa nyt eri henkilö kuin ensimmäisellä kerralla. Taas selvitellään tietoja: mistä olet ottanut kyydin, missä olet, minne menet ja milloin.

Kerttu vaatii, että taksin pitää tulla pian, ja lopulta virkailija lupaa, että kyyti tulee 20 minuutin kuluttua. Kerttu ei ole ollenkaan tyytyväinen kyytikeskukseen:

– Ei tässä jaksa istua ja ootella. Sitten (puhelimessa) kysellään kaikenlaista ja aletaan tiedustella, onko se kyyti huomiselle. Minä sanoin, että ei kun nyt justiin. Ei ne jouda hakemaan minua ajallaan. Mitä ne selekkaa niistä papereista ja päivämääristä. Minä tarvihten vain auton ja sanon kuskille, että nyt mennään ja se vie. Ei siinä tarvita kummempaa paperiselostusta. Minä maksan kyytin ja sillä siisti, mutta ei tämä pelaa, Kerttu puuskahtaa.

Kerttu haluaa vanhan systeemin takaisin

Ennen kyytikeskusta ei Kertun mukaan tällaista ollut.

– Ei yhtään kertaa. Korkeintaan 10 minuuttia minä oon oottanut taksia. Pojat on kyllä pitännä minun kulustani huolen, että kiitos vaan pojat, Kerttu sulaa hymyyn. Hän kuitenkin vakavoituu nopeasti:

– Nyt palvelu on huonontunut ja pahasti. Fiasko on koko homma!

Hänellä on selvä viesti päättäjille: kyytikeskuksesta pitää luopua.

– Pitää luopua ja vanha tyyli takaisin, että auto tulee silloin, kun se tilataan, eikä selekata papereita eikä kysytä päivämäärää eikä kengännumeroa, hän lopettaa.