yle.fi-etusivu

Museoiden täytetyt linnut kertovat ilmansaasteiden historiaa

Pikkulintujen höyhenpeitteen väri muuttui sen mukaan, miten paljon nokea Yhdysvaltain teollisuuskaupunkien ilmassa oli.

saastuminen
Kymmenen kiurua, joihin on kiinnitetty löytöpaikan ja muita tietoja kertova lipuke. Vasemmalla noen tummentamia, oikealla vaaleita lintuja.
Nämä siivekkäät täytettiin vuosina 1904–1922: vasemmalla lintuja teollisuusvyöhykkeeltä Illinoisista, oikealla Kaliforniasta ja Brittiläisestä Kolumbiasta.Carl Fuldner ja Shane DuBay

Päältä hiekanruskea, alta valkoinen, kurkku keltainen, silmänseudut mustat. Näin Yle Luonto kuvailee tunturikiurua, jolla on Yhdysvalloissa samanvärisiä sukulaisia. Sata vuotta sitten kuvaus olisi ollut sikäläisten teollisuuskaupunkien linnuille toinen, sillä ilmaan tuprunnut noki värjäsi niiden höyhenet.

Chicagon yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimuksessa on päästy viime vuosisadan alkupuoliskon ilmansaasteiden ja niiden puhdistumisen jäljille vertaamalla museoiden lintukokoelmien täytettyjä pikkulintuja.

Mustanharmaaksi värjääntyneet linnut osoittavat, että 1900-luvun alun kaupunki-ilma oli vielä saastuneempaa kuin tutkijat ovat aiemmin luulleetkaan, sanoo kehitysbiologi Shane DuBay.

Chicagon taivas oli kuin Pekingissä tänään

DuBay ja taidehistorioitsija Carl Fuldner analysoivat noin 1 300 lintua, jotka on täytetty museoiden kokoelmiin vuosina 1880–2015 Yhdysvaltain tehdas- eli ruostevyöhykkeenä tunnetulla alueella. Se ulottuu Suurilta järviltä Keskilännen pohjoisosiin.

Linnut, jotka kuuluvan viiteen lajiin, ovat peräisin chicagolaisesta Fieldin luonnonhistoriallisesta museosta, pittsburghilaisesta Carnegien luonnonhistoriallisesta museosta ja Michiganin yliopiston eläintieteellisestä museosta.

– Tänään Chicagon taivas on sininen. Mutta Pekingistä ja Delhistä otetuista kuvista näkee, millaista Chicagossa tai Pittsburghissa aikoinaan oli. Museoiden kokoelmien ansiosta voimme nähdä sen uudelleen, DuBay sanoo.

"Linnut olivat kuin lentäviä ilmanpuhdistimia"

Fieldin museon ornitologit ovat pitkään olleet sitä mieltä, ettei 1900-luvun alun lintujen tumma väri ole luonnollinen, ja syyksi on epäilty ennen muuta nokea. Se tarttui lintuihin kuin pölyhuiskaan; ne olivat ikään kuin lentäviä ilmanpuhdistajia, DuBois kuvailee.

Linnuista tekee erinomaisen tutkimuskohteen myös niiden sulkasato. Myös tutkitut linnut kasvattivat joka vuosi uuden höyhenpeitteen, joten kuolleessaan ne olivat enintään vuoden verran likaantuneita.

Selvittääkseen noen tarkan määrän tutkijat valokuvasivat linnut ja mittasivat, miten paljon niistä heijastuu valoa. Seuraavaksi he alkoivat selvittää kaupunkien ilmansaasteiden sosiaalihistoriaa.

– Lintujen värissä tapahtuneet muutokset kertovat kaupungeista alkaneista ja kansalliseksi laajenneista yrityksistä puuttua ilmansaasteisiin. Pystyimme todellakin näkemään, miten tehokkaita jonkin toimista olivat, Fuldner kertoo.

Saastumisen aikajana näkyy linnuissa hämmästyttävän tarkkana, sanoo myös DuBois.

Käännekohtia laman ja sodan aikana

Osa käänteistä on ilmiselviä: 1930-luvun suuri lamakausi romahdutti tehdastuotannon, ja linnut muuttuivat vaaleiksi. Toisen maailmasodan aikana puolestaan sotateollisuus käytti paljon hiiltä, ja linnut tummuivat uudelleen.

Viimeinen iso muutos tapahtui sodan jälkeen, kun yhä useampia koteja alettiin lämmittää maakaasulla hiilen sijaan. Vaaleat linnut eivät kuitenkaan tarkoita, että ilmansaasteongelmat olisi voitettu, huomauttaa DuBois.

– Yhdysvalloissa kyllä päästetään ilmaan paljon vähemmän nokea kuin aikoinaan, mutta ilmakehään syydetään muita saasteita, joita ei ole yhtä helppo nähdä. Muualla maailmassa hiilikin yhä likaa monen kaupunkilaisen hengitysilmaa.

Voimalan isot piiput tupruttavat taivaalle savua keskellä asutusta.
Kiina on viime vuosina pyrkinyt puhdistamaan ilmaa muun muassa sulkemalla hiilivoimaloita. Shengtoun suuren voimalan toiminta keskeytettiin tämän vuoden alussa. Kuva on vuodelta 2004.Qilai Shen / EPA

Oppia tulevaisuuteen

Juuri nyt ihmiskunnalla on samanlainen ratkaiseva hetki fossiilisten polttoaineiden käytössä kuin silloin, kun hiilen polttamisesta alettiin luopua, DuBois korostaa.

– 1900-luvun puolivälissä sijoitimme infrastruktuuriin ja aloimme säädellä energianlähteitä. Toivottavasti otamme siitä nyt oppia ja siirrymme uusiutuviin energianlähteisiin, jotka ovat aiempaa tehokkaampia ja vähemmän haitallisia ympäristölle.

Tutkimuksen oheishuomiona hän korostaa luonnonhistoriallisten museokokoelmien arvoa ja kokoelmien kartuttamisen merkitystä. Niiden avulla voidaan lisätä ymmärrystä siitä, miten ihminen vaikuttaa luontoon, DuBois sanoo.

Tutkimus on julkaistu PNAS (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä.