Häkissä elävä kana jäämässä historiaan? Kuluttaja haluaa vapaan kanan munan

Suomalaisista kanoista yli puolet elää vielä häkeissä. Lattiakanalat yleistyvät kuitenkin vääjäämättä.

kananmunat
kana
Esa Huuhko/Yle

Juvalaisessa T&T Lintutalon kanalassa kuuluu korvia huumaava kotkotus. 17 000 kanaa tepastelee ja lentää neljällä toisistaan eristetyllä käytävällä. Käytävien seinillä on tasanteita ja metallisia orsia. Pressun palasten suojissa seinillä on munintapesiä.

Ihmisten tullessa kanalaan lintuparvessa syntyy hämminki. Kanat räpistelevät pitkin käytävää kohti vastakkaista seinää tai lentävät ylemmäs orsille. Yrittäjä Tiina Laamanen kehottaa menemään rohkeasti peremmälle.

– Oletko nähnyt Hitchcockin Linnut?, hän kysyy.

Kanat asettuvat nopeasti kun tulijat jäävät seisomaan paikoilleen. Vain harva rohkenee tepastella lähemmäs ja väistää heti, jos niitä lähestyy. Parvi ei ole tottunut ihmisen liikkumiseen.

– Nämä ovat herkästi lentäviä olentoja. Jos ne menevät säikähtäessään isoon kasaan, ne kyllä purkavat kasan itse, etteivät alimmaiset tukehdu.

T&T Lintutalo on kerroslattiakanala. Käytävien varrella olevista munintapesistä vierähtää automatiikan avulla tuotantohihnalle munia, jotka myydään kaupassa nimellä vapaan kanan muna.

Kun Laamanen perusti kanalan miehensä Teppo Erosen kanssa kymmenen vuotta sitten, munapakkaamo kertoi haluavansa riveihinsä lattiakanaloita virikehäkkikanaloiden sijaan. Munia vietiin jo silloin Suomesta esimerkiksi Saksaan. Siellä häkeissä elävien kanojen munat eivät menneet enää kaupaksi.

– Luultavasti siihen vaikutti yleinen imago. Halutaan antaa kuva, että munat eivät ole tehotuotettuja, kun eläimet saavat liikkua vapaasti niille luontaisella tavalla, Laamanen sanoo.

Näille ei kutsuta eläinlääkäriä.

kanalayrittäjä Tiina Laamanen

T&T Lintutalo oli edelläkävijä alallaan. Vuonna 2007 suomalaisista kanaloista 86 prosenttia oli virikehäkkikanaloita. Lattiakanaloita oli vain 12 prosenttia. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne on kääntynyt lähes päälaelleen. Nyt kanoja pidetään häkeissä enää 59 prosentissa Suomen kanaloista ja lattiakanaloiden määrä on noussut 34 prosenttiin. Moni alalla uskoo, että seuraavan kymmenen vuoden aikana virikehäkit katoavat kokonaan.

– Kuluttajat haluavat suosia vapaan kananmunia. On ihan mahdollista, ja jopa todennäköistä, että tuotantojakauma muuttuu vähitellen, Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina sanoo.

Virikehäkkikanaloissa on samankaltaiset käytävät kuin juvalaisessa T&T Lintutalon lattiakanalassakin. Kuitenkin sen sijaan, että linnut eläisivät vapaana, ne ovat häkeissä. Yhdessä häkissä voi olla 8-80 lintua, kuitenkin niin, että laskennallisesti yhdellä kanalla täytyy olla tilaa minimissään 750 neliösenttimetriä eli on vähän enemmän kuin A4-paperiarkin verran. Häkissä linnulla on virikkeenä orsi ja palanen ruohomattoa, jota se voi kuopsuttaa.

Suurin ero lattiakanan ja virikehäkkikanan elämässä on se, että lattiakanalassa lintu voi liikkua vapaasti hallissa.

Kanoja häkeissä pitkän käytävän varrella.
Kanoja lattiakanalassa.
Virikehäkkikanalassa lintuja saa olla 10 yhdellä neliömetrillä, lattiakanalassa yhdeksän.

– En oikein osaa sanoa, kärsivätkö kanat virikehäkeissä. Tuotanto virikehäkeissä on tehokkaampaa. Ja on siinä sekin, että kun täällä kanat lentävät tosi paljon, niin ne voivat loukata itsensä rakenteisiin, Laamanen sanoo.

On totta, että Tiinan ja Tepon kanalassa on ahdasta. Rakenteita on paljon, ja ennen kaikkea lintuja on paljon. Lattiakanalassa lintuja saa olla yhdeksän neliömetrillä. Jos kana lentää päin tolppaa ja loukkaa itsensä, se lopetetaan.

– Näille ei kutsuta eläinlääkäriä. Ne tainnutetaan ja väännämme niiltä niskat nurin. Alkuun se tuntui kauhealta, Laamanen sanoo.

Joissakin lattiakanaloissa kanat ovat suuressa hallissa, jossa ei ole väliseiniä. Laamanen on kuitenkin päättänyt jakaa kanalan osiin, koska linnut eivät silloin vaikuta niin stressaantuneilta. Laamasen mielestä linnut hakeutuvat ryhmiin suuressakin parvessa.

– Tässä hallin etuosassa, minne tulee ensimmäisenä rehut, on parempikuntoiset kanat. Takaosassa on huonompi porukka.

Meillä kana tuntee kaverinsa. Onko kivempi olla sellaisessa kanalassa, jossa on 30 000 kanaa?

Virikehäkkikanalan yrittäjä Jouni Paunonen

Muutaman kymmenen kilometrin päässä samassa pitäjässä Jouni Paunosella on virikehäkkikanala. Paunonen tosin toivoo, että puhuttaisiin vain virikekanalasta, koska häkki- sana kalskahtaa niin pahalle.

Paitsi, että Paunosen kanalasta lähtee munia pakkaamoon, Paunonen käy myös myymässä niitä itse turuilla ja toreilla. Hän mainostaa tuotteitaan pienryhmäkasvattamon munina. Häkeissä kanat elävät pienissä ryhmissä.

– Pienryhmäkanalassa kana tuntee kaverinsa. Onko kivempi olla sellaisessa kanalassa, jossa on 30 000 kanaa?, Paunonen kysyy.

Virikehäkeissä kananmunatuotanto on tehokkaampaa kuin lattiakanalassa. Lintuja saa pitää kymmenen yhdellä neliöllä eli yhden enemmän kuin lattiakanaloissa. Häkeissä eläviä lintuja ei myöskään tarvitse esimerkiksi madottaa, sillä ne eivät ole tekemisissä lannan kanssa, toisin kuin vapaat kanat. Lattiakanaloissa myös on kuolleisuus korkeampi kuin virikehäkeissä.

Virikemunien tuottajahinta on silti pudonnut tämän ja viime vuoden aikana 13 prosenttia, kun se on lattiakanaloissa pysynyt samana.

– Askel kerrallaan meilläkin mennään kohti lattiakanalaa, Paunonen sanoo.

Niillä on ihan omat persoonansa. Täällä sitä ei voi ajatella.

kanalayrittäjä Tiina Laamanen

Suomalaisten kananmunien kulutus kasvaa. Vuonna 2014 suomalainen söi munia keskimäärin 10,9 kilogrammaa vuodessa. Viime vuonna luku oli 12 kiloa. Jos tuottajahinta on pudonnut, on myös munien hinta kuluttajille tullut alas. Heinäkuusta 2016 heinäkuuhun 2017 kananmunien kuluttajahinta on pudonnut viidenneksen.

Siipikarjaliitto selvitti äskettäin, millä perusteella kuluttajat valitsevat, mitä munia ostavat.

– Ensimmäinen ostopäätökseen vaikuttava tekijä oli sopiva pakkauskoko. Sitten tuli hinta ja kolmantena munien tuotantomuoto, toiminnanjohtaja Hanna Hamina sanoo.

– Virikehäkkimunien myynnissä ei ole tapahtunut dramaattista pudotusta, mutta kuluttajat kertovat haluavansa suosia vapaan kanan munia. Tämä on selvä signaali alalle ja kuuntelemme toki kuluttajien toiveita, Hamina sanoo.

Tiina Laamanen kanalassa kana sylissään.
Kanalayrittäjä Tiina Laamanen ei yleensä pidä kanoja sylissään.Esa Huuhko/Yle

T&T Lintutalossa on niin hämärää, että sisällä on vaikea ottaa kuvia. Luonnonvaloa ei tule sisään mistään. Jos olisimme luomukanalassa, laki vaatisi halliin ikkunat. Luomukanaloissa kanojen pitää saada myös ulkoilla. Luomukanaloita on Suomessa 6 prosenttia kaikesta tuotannosta.

Tiina Laamanen nappaa yhtä kanaa napakasti jaloista kiinni ja heilauttaa reippaalla liikkeellä räpistelevän kanan syliinsä. Sylissä kana rauhoittuu aloilleen, mutta nokkii ärhäkästi käden mennessä liian lähelle.

– Äidillä on naapurissa 15 kanaa. Niillä on ihan omat persoonansa. Täällä sitä ei voi ajatella.

17 000 kanan kanalassa katsotaan koko parven yleisilmettä. Ovatko höyhenpuvut kunnossa, ja munivatko kanat normaalisti munan päivässä.

– On paljon helpompi itselläkin olla, kun ei ajattele, että voi voi, joudunko minä tuostakin luopumaan, Laamanen sanoo.