Kaikki presidentin miehet – Kiinassa naisten vallankumousta saadaan odottaa

Kiinan johto vaihtuu pian. Valta saattaa jälleen jäädä yksin miesten käsiin.

sukupuolten tasa-arvo
Vuoden 2012 puoluekokous Kiinan pekingissä.
Diego Azubel / EPA

Viisi vuotta sitten seitsemän miestä käveli suuren salin eteen mustissa puvuissa kravatit ojossa, tummat hiukset sivulle kammattuna. Joukkoa johti Kiinan vastavalittu johtaja Xi Jinping.

Isä-Xi, kuten häntä sittemmin alettiin kutsua.

Näin esiteltiin seitsemän miestä, joista oli juuri tullut maailman toisen talousmahdin ja sen miljardin asukkaan johtajia.

Vuoden 2012 puoluekokous Kiinan pekingissä.
Puoluekokous Kiinan Pekingissä 2012.How Hwee Young / EPA

Nyt on syytä panna merkille sana ”mies”. Tämä rivi oli varattu Kiinan keskeisimmälle poliittiselle elimelle, politbyroon pysyvälle komitealle.

Sinne ei yksikään nainen ollut koskaan noussut. Eikä luultavasti nouse ensi viikollakaan.

Silloin Kiinan kommunistinen puolue kokoontuu Pekingiin viiden vuoden välein järjestettävään puoluekokoukseen.

Isä-Xin jatko presidenttinä on varmaa, mutta asiantuntijat arvailevat parhaillaan, keitä hänen lähipiiriinsä pääsee.

Peli käy kuumana, mutta siinä ei pyöri naisten nimiä.

Pekingiläisessä puistossa raikaa laulu. Eikä ihme, tänään paistaa aurinko.

– Presidentti Xi on kansan kanssa, jokaisen kanssa. Jokainen minuutti, ei koskaan erossa, ruusurintaiset laulajat julistavat. Kuvia ei saa ottaa, sillä puistonjohtajaa ärsyttää.

Puoluekokous on turhan lähellä.

puisto
Jenny Matikainen / Yle

Vieressä ryhmä on keskittynyt taiji-harjoitukseen. Toiset hakkaavat sulkapalloa, osa punnertaa.

Liu Nannan näprää puhelintaan. Puoluekokous ei kiinnosta, hän kertoo.

– En vaan jaksa välittää siitä. En seuraa valtion asioita ja katson vain vähän uutisia.

24-vuotiaan mukaan elämässä on kiinnostavimpiakin asioita, kuten juorut. Hän edustaa hyvin sukupolveaan: politiikka on liian tylsää, liian kaukaista tai liian vaarallista.

Liu
Liu NannanJenny Matikainen / Yle

Moni nainen uskoo, että myös jotain, joka ei koske häntä.

*Kiinalaisnaisia painaa sekä tapojen, *historian että poliittisen systeemin taakka.

Naisen paikka on perinteisesti ollut kodin piirissä eikä sieltä ole helppo murtautua ulos, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Elina Sinkkonen.

Hän on yksi kiinalaisten naisten asemasta kertovan kirjan kirjoittajista, joten aihe on tuttu.

– Kiinassa naisten on aina odotettu joustavan miehiä enemmän. Heidät halutaan työelämään, kun työvoimasta on pula, ja sysätään takaisin kotiin, kun heitä ei enää tarvita, Sinkkonen sanoo.

Myös työelämä on yhä täynnä järjestelyitä, jotka syrjivät naisia.

leskikeisari Cixi
Leskikeisarinna Cixi (1835-1908) oli Kiinan viimeinen naispuolinen hallitsijaCarl Simonin arkisto / AOP

Esimerkiksi naisten eläkeikä on kymmenen vuotta alhaisempi kuin miesten. Virkanaiset eläköityvät 55 vuoden iässä ja muut naistyöntekijät jo 50-vuotiaina. Miesten eläkeikä on 55–60 vuotta, tosin korkeissa viroissa pysytellään usein 67 ikävuoteen saakka.

Johtoasemaan noustaan yleensä vasta uran loppuvaiheilla, joten naisten on hankala edetä huipulle.

Tämä näkyy poliittisessa johdossa.

Kiinassa on kaksi rinnakkaista systeemiä, mikä tekee politiikan seuraamisesta hankalaa.

Valtiota johtaa nimellisesti kansankongressi, mutta käytännössä kommunistinen puolue.

Sen johdossa on presidentti Xi Jinping ja 7-jäseninen politbyron pysyväiskomitea. Itse politbyrossa on tällä hetkellä 25 jäsentä. Heidät valitaan puoluekokouksen keskuskomiteasta.

Puoluekokous Kiinan Pekingissä vuonna 2012.
Diego Azubel / EPA

Näissä elimissä naisia on lähinnä mausteena.

Politbyrossa naisia on ollut enimmillään kaksi. Vuosina 1987–2002 heitä ei ollut lainkaan. Keskuskomiteassa naisten määrä on vain pari kertaa historiassa ylittänyt kymmenen prosentin rajan.

Nyt lopettavassa politbyrossa naisia on pitkästä aikaa kaksi, ensimäistä kertaa sitten kulttuurivallankumouksen. Kun joukot nyt järjestetään uudelleen, heistä molemmat saattavat siirtyä eläkkeelle.

Eikä uusia naisia ole näköpiirissä.

Kiinassa politiikka on hierarkkista, mikä tarkoittaa, että tiettyihin asemiin noustaan vain tietyistä tehtävistä. Tyrkkypaikalla politbyroon on oikeastaan vain yksi nainen, Brookings-instituutin paperissa arvioidaan (siirryt toiseen palveluun).

Voi siis olla, että kommunistisen puolueen vallan ytimessä käy naiskato. Monille kiinalaisille tämä on yhden tekevää.

– Minua ei haittaa, onko siellä miehiä vai naisia. Naiset ovat tervetulleita johtoon, mutta meitä ei haittaa, jos heitä ei siellä ole, sanoo puistossa verryttelevä Li Cuiying.

Hän kertoo seuraavansa puoluekokousta innolla ja toivoo, että televisiossa luvatut uudistukset toteutuvat. Lin mukaan elämä kukoistaa, ja presidentti Xi pitää kaikki iloisina.

– Aivoni ovat jo hitaat, mutta me kaikki kannatamme puoluetta!

Liu Cuiying
Liu CuiyingJenny Matikainen / Yle

Juuri puolue määrittää Kiinassa pitkälti myös naisasiaa ja on ominut sen ajamisen itselleen. Tärkein, ja 1980-luvulle asti ainoa, naisjärjestö on puolueen alainen Naisliitto.

Feminismin näkökulmasta ongelmallista on, että se kuitenkin ajaa aina ensin puolueen, sitten vasta naisten asemaa.

On hyvin mahdollista, että naispoliitikkojen maineen pilasi juuri Kiinan johtajan vaimo.

– Se tarkoittaa sitä, että naiset ovat ensisijaisesti kiinalaisia ja sitten vasta naisia, Sinkkonen kuvaa.

Muu feminismi on helposti leimattu länsimaiseksi vouhotukseksi. Viime vuosina pienetkin ruohonjuuritason tempaukset tai taideprojektit ovat johtaneet rangaistuksiin. Pari vuotta sitten viisi aktivistia pidätettiin, kun he suunnittelivat seksuaalista häirintää vastustavaa tempausta.

Sinkkonen arvioi, että feministien pidätykset ovat osa suurempaa ilmapiirin muutosta. Xin Kiinassa kansalaisaktivismiin on puututtu kovalla kädellä. Myös naisasia kärsii sen seurauksista.

*Kiinan hitaus muuttua aidosti tasa-arvoisemmaksi *yhteiskunnaksi on sekoitus kulttuuria ja kommunismin tuomaa erityisyyttä, Sinkkonen arvio.

Kiinan lain mukaan naisille on taattu samat poliittiset oikeudet kuin miehille. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole.

– Se vallankumous on joutunut odottamaan, sanoo Sinkkonen.

Jiang Qing ja Mao
Jing Qing Mao kuvattuna noin vuonna 1945AOP

Pelkää vuosisataista kulttuurihistoriaa ei Sinkkosen mukaan voi käyttää selittämään naisjohtajien puutetta, sillä viime vuonna Taiwanissa valittiin valtaan naispresidentti.

Kiinassa positiivisena voi pitää sitä, että Xin vaimo on ollut enemmän esillä. Se on ironista monesta syystä.

On nimittäin hyvin mahdollista, että naispoliitikkojen maineen pilasi juuri Kiinan johtajan vaimo.

Kulttuurivallankumouksen aikaan Maon neljäs vaimo Jiang Qing toimi näkyvästi politiikassa. Hän kampanjoi naisjohtajuuden puolesta, oletetusti varsin itsekkäistä syistä.

Jiangin valtapelejä pidettiin kansan keskuudessa katalana juonitteluna, ja hänen kampanjansa aiheuttivat monille kärsimystä.

Vanha kiinalainen sanonta: “Ei ole myrkyllisempää sydäntä kuin naisen sydän”.

Syynä pahuuteen pidettiin hänen sukupuoltaan. Pilakuvat ammensivat samasta sangosta kuin nykyinen netin naisviha.

Avuksi arvosteluun kaivettiin myös vanha kiinalainen sanonta: “Ei ole myrkyllisempää sydäntä kuin naisen sydän”.

Moni muistaa sen yhä, jos puhe kääntyy naisiin ja politiikkaan.

Mutta ilman naisia Kiina saattaa **olla matkalla vaikeuksiin.**

Elina Sinkkonen huomauttaa, että talouskasvun ylläpito on Kiinalle entistä vaikeampaa, etenkin jos se jättää puolet potentiaalistaan hyödyntämättä.

Xi Jinpingin ja Peng Liyuanin kuvalla koristeltu lautanen markkinoilla pekingissä.
Presidentti Xi Jinping ja Peng LiyuanHow Hwee Young / EPA

– Jos osa ihmisistä syrjäytetään johtotehtävistä sukupuolen perusteella, se on huono asia kaikille kiinalaisille, Sinkkonen muistuttaa.

Toki täytyisi myös löytää naisia, joita politiikka kiinnostaa. Usein kylätason politiikassa naiset saavat epämieluisia tehtäviä, jotka lopulta pilaavat heidän mahdollisuutensa jatkoon.

Ehkä tästä syystä puistossa kävelyllä oleva Ding Yi ei tahdo kaksivuotiaan tyttärensä ikinä lähtevän politiikkaan.

Ding ei juuri seuraa politiikkaa, mutta silloin kun seuraa, hän toivoisi näkevänsä siellä enemmän naisia.

– Tuntuu, että miehet dominoivat. Se ei tunnu hyvältä, hän sanoo.

Ding Yi
Ding YiJenny Matikainen / Yle

Tälle puolelle puistoa ei kuulu, kuinka puoluekuoro laulaa Xin kiinalaisesta unelmasta. Siitä kuinka presidentin pyrkimykset auttavat koko ihmiskuntaa. Ilmeisesti myös naisia.

Ding kaipaa naisia politiikkaan, koska hän uskoo, että miehillä ja naisilla on erilainen perspektiivi.

– Siksi toivon, että nainen jonain päivänä astuu esiin.

Viimeksi nainen on johtanut Kiinaa yli sata vuotta sitten. Viimeiset vuosikymmenet naiset ovat kannatelleet puolta taivaasta, jos Maoa on uskominen.

Tosin vain siellä, missä heitä tarvitaan. Puolueen johdossa miehet pärjäävät mielestään yhä omillaan.

Lähteenä on käytetty myös Tiina Airaksisen, Elina Sinkkosen ja Minna Valjakan toimittamaa kirjaa Enemmän kuin puoli taivasta.